“Jokainen uusi postaus on uusi mahdollisuus”. Näin neuvoi naapurini kun puhuin blogin aloittamisesta. Tämän sekä monien muiden saamieni sydänten ja rohkaisujen ansiosta täällä näpytellään taas. Tänään kirjoitan aiheesta, joka tuli mieleeni etsiessäni sopivaa kuvaa blogiin. (Blogin ulkomuoto tulee siis vielä muuttumaan, kunhan saan pariin onkelmaan vastauksen..)
Koska harva kuva on ikinä tarpeeksi hyvä, kävin läpi aikasen monta kansiota, ja niistä suurin osa oli hetkistä, jolloin joku ulkomaalainen ystäväni on ollut Suomessa. Niissä kuvissa ihmetellään jos jonkin moista suomalaista asiaa ja tapaa. Ja siitä se ajatus sitten lähtikin.
Koska olet viimeksi pysähtynyt miettimään joka päiväisen elämäsi erikoisuuksia? Puhun juuri niistä arkisista asioista, joita et todennäköisesti edes huomaa. Niistä asioista, joiden vaikutukselle olemme tuleet jo immuuniksi ja joiden lumo on kadonnut vuosia sitten. Ne asiat, joista lapsena vielä innostuu ja iloitsee, asiat jotka ajan saatossa muuttuvat itsestäänselvyydeksi ja unohtuvat arjen kiireessä. Tai asioista, jotka "vain ovat", mutta joiden menetys muuttaa koko elämän.
Koska olet viimeksi esimerkiksi maistanut lunta (ei sitä keltaista, yök)? Koska olet leikkinyt pullataikinalla, ihmetellyt ovia joissa ei ole kahvaa, muotoillut naavasta itsellesi viikset tai huomannut miten hyvältä metsä tuoksuu? Koska olet viimeksi kävellyt paljain jaloin lumessa, paistatellut auringossa keskellä kesäyötä, jättänyt tai ollut jättämättä tarkoituksella jälkiäsi koskemattomaan lumeen? Tai koska olet katsellut tähtiä, ihastellut aamuista kuuraa tai innostunut revontulista niin, että olisit ihaillut niitä talvi-iltana parin kymmenen asteen pakkasessa niin kauan, että niskoihin alkaa sattua?
Koska olet viimeksi ajatellut miten hienoa on kuulla ja nähdä? Mistä jäisit paitsi jos et ikinä enää kuulisi musiikkia tai et näkisi peilikuvaasi, lähimmäistesi kasvoja, et ainuttakaan hymyä? Koska olet ollut onnellinen, ettei uskonto tai sukupuoli rajoita sinua mihinkään? Koska olet muistanu iloita koulutuksesta, josta valmistuttuasi et ole kymmeniä tuhansia euroja velkaa kenelläkään? Entä koska olet nauttinut terveydenhuollosta? Jokainen tarvitsesva lapsi saa hammasraudat ilmaiseksi, köyhimmillekin sairaille apua on tarjolla, synnyttäminen ei maksaa 15 000 euroa, ja silti kukaan meistä ei maksa henkivakuutuksesta montaa sataa euroa kuussa.
No ja entäs luonto sitten? Koska olet pysähtynyt katsomaan lätäkössä kylpevää pikkulintua, aamupalaansa nauttivaa oravaa tai aurassa lentävää lintuparvea? Koska olet jäänyt kuuntelemaan tuulta puiden lehdissä, kerännyt omin pienin kätösin kukkakimpun, pelastanut sateella kastematoja tieltä tai tarkkaillut muurahaisia suurennuslasin läpi? Tai oletko miettinyt miten hienoa on, että kuka tahansa meistä voi vain kävellä johonkin Suomen tuhansista puhtaista metsistä ja kerätä pakastimen täyteen mitä ihanampia marjoja ja toinen toistaan herkullisempia sieniä? Meillä on neljä erinlaista vuoden aikaa, mikä on maailman mittakaavassa todella harvinaista? Vaikka aina voi vähän valittaa, niin antaisitko kuitenkaan oikeasti pois kevään ensimmäisiä valoisia päiviä, aurinkoisia kesäöitä, villasukkien lämmittämiä ja kynttilöiden valaisemia syysiltoja tai aina yhtä tarunhohtoista valkeaa joulua?
Tiedän, meni aika syvälliseksi, mutta ehkä näitä oivalluksia tehdessä omasta elämästä saa vielä vähän enemmän irti. Ainakin itse uskon niin. Ja tarkoitushan ei ollut masentaa, vaan nimen omaan muistuttaa elämän rikkauksista, jopa niistä jotka eivät maksa mitään ja joihin emme aina tule kiinnittäneeksi huomiota.
Tässä on vielä linkki ihanaan biisiin, joka tavallaan liitty aiheeseen; et ymmärrä mitä sinulla on ennen kuin menetät sen. Ja siihenhän me ihmiset syyllistymme aivan liian usein.. Mutta muistetaan ainakin aina välillä pysähtyä ihailemaan sitä mitä meillä on jo, sen sijaan,että unelmoisimme jostain mitä meillä ei vielä ole.
Mutta joo, kannattaa kuunnella, se on muutenkin hyvä!:)
http://www.youtube.com/watch?v=Ginx7WKq5GE
Seuraavan kerran kun sataa lunta, niin tee minulle palvelus. Kun olet yksin ja kukaan ei katsele, palaa ajassa taakse päin aina lapsuus vuosiin asti ja kokeile kuinka monta lumihiutaletta pystyt pyydystämään suuhusi. Ehkäpä kylmänä ja pimeänä syysiltana huomatessasi tekeväsi niin, juuri se saa sinut hymyilemään.. Minut ainakin sai.
Lumisadetta odotellessa, kiitos taas ja ensi kertaan!:)
Koska harva kuva on ikinä tarpeeksi hyvä, kävin läpi aikasen monta kansiota, ja niistä suurin osa oli hetkistä, jolloin joku ulkomaalainen ystäväni on ollut Suomessa. Niissä kuvissa ihmetellään jos jonkin moista suomalaista asiaa ja tapaa. Ja siitä se ajatus sitten lähtikin.
Koska olet viimeksi pysähtynyt miettimään joka päiväisen elämäsi erikoisuuksia? Puhun juuri niistä arkisista asioista, joita et todennäköisesti edes huomaa. Niistä asioista, joiden vaikutukselle olemme tuleet jo immuuniksi ja joiden lumo on kadonnut vuosia sitten. Ne asiat, joista lapsena vielä innostuu ja iloitsee, asiat jotka ajan saatossa muuttuvat itsestäänselvyydeksi ja unohtuvat arjen kiireessä. Tai asioista, jotka "vain ovat", mutta joiden menetys muuttaa koko elämän.
Koska olet viimeksi esimerkiksi maistanut lunta (ei sitä keltaista, yök)? Koska olet leikkinyt pullataikinalla, ihmetellyt ovia joissa ei ole kahvaa, muotoillut naavasta itsellesi viikset tai huomannut miten hyvältä metsä tuoksuu? Koska olet viimeksi kävellyt paljain jaloin lumessa, paistatellut auringossa keskellä kesäyötä, jättänyt tai ollut jättämättä tarkoituksella jälkiäsi koskemattomaan lumeen? Tai koska olet katsellut tähtiä, ihastellut aamuista kuuraa tai innostunut revontulista niin, että olisit ihaillut niitä talvi-iltana parin kymmenen asteen pakkasessa niin kauan, että niskoihin alkaa sattua?
Koska olet viimeksi ajatellut miten hienoa on kuulla ja nähdä? Mistä jäisit paitsi jos et ikinä enää kuulisi musiikkia tai et näkisi peilikuvaasi, lähimmäistesi kasvoja, et ainuttakaan hymyä? Koska olet ollut onnellinen, ettei uskonto tai sukupuoli rajoita sinua mihinkään? Koska olet muistanu iloita koulutuksesta, josta valmistuttuasi et ole kymmeniä tuhansia euroja velkaa kenelläkään? Entä koska olet nauttinut terveydenhuollosta? Jokainen tarvitsesva lapsi saa hammasraudat ilmaiseksi, köyhimmillekin sairaille apua on tarjolla, synnyttäminen ei maksaa 15 000 euroa, ja silti kukaan meistä ei maksa henkivakuutuksesta montaa sataa euroa kuussa.
No ja entäs luonto sitten? Koska olet pysähtynyt katsomaan lätäkössä kylpevää pikkulintua, aamupalaansa nauttivaa oravaa tai aurassa lentävää lintuparvea? Koska olet jäänyt kuuntelemaan tuulta puiden lehdissä, kerännyt omin pienin kätösin kukkakimpun, pelastanut sateella kastematoja tieltä tai tarkkaillut muurahaisia suurennuslasin läpi? Tai oletko miettinyt miten hienoa on, että kuka tahansa meistä voi vain kävellä johonkin Suomen tuhansista puhtaista metsistä ja kerätä pakastimen täyteen mitä ihanampia marjoja ja toinen toistaan herkullisempia sieniä? Meillä on neljä erinlaista vuoden aikaa, mikä on maailman mittakaavassa todella harvinaista? Vaikka aina voi vähän valittaa, niin antaisitko kuitenkaan oikeasti pois kevään ensimmäisiä valoisia päiviä, aurinkoisia kesäöitä, villasukkien lämmittämiä ja kynttilöiden valaisemia syysiltoja tai aina yhtä tarunhohtoista valkeaa joulua?
Tiedän, meni aika syvälliseksi, mutta ehkä näitä oivalluksia tehdessä omasta elämästä saa vielä vähän enemmän irti. Ainakin itse uskon niin. Ja tarkoitushan ei ollut masentaa, vaan nimen omaan muistuttaa elämän rikkauksista, jopa niistä jotka eivät maksa mitään ja joihin emme aina tule kiinnittäneeksi huomiota.
Tässä on vielä linkki ihanaan biisiin, joka tavallaan liitty aiheeseen; et ymmärrä mitä sinulla on ennen kuin menetät sen. Ja siihenhän me ihmiset syyllistymme aivan liian usein.. Mutta muistetaan ainakin aina välillä pysähtyä ihailemaan sitä mitä meillä on jo, sen sijaan,että unelmoisimme jostain mitä meillä ei vielä ole.
Mutta joo, kannattaa kuunnella, se on muutenkin hyvä!:)
http://www.youtube.com/watch?v=Ginx7WKq5GE
Seuraavan kerran kun sataa lunta, niin tee minulle palvelus. Kun olet yksin ja kukaan ei katsele, palaa ajassa taakse päin aina lapsuus vuosiin asti ja kokeile kuinka monta lumihiutaletta pystyt pyydystämään suuhusi. Ehkäpä kylmänä ja pimeänä syysiltana huomatessasi tekeväsi niin, juuri se saa sinut hymyilemään.. Minut ainakin sai.
Lumisadetta odotellessa, kiitos taas ja ensi kertaan!:)
Mietin tuota lumihiutaleiden pyydystelyä myös vuosi sitten fb:ssa. Ipanoille piti oikein opettaa moinen touhu, miettikää - eikö sen pitäisi olla sisäsyntyinen taito! Minä olen edelleen aina suu ammollaan jos, ja toivottavasti kun, sitä lunta satelee. Hyviä hiutalepyydystelyjä!
VastaaPoistaNo oon luullu kyllä, et se on nimen omaan sisään rakennettu mekanismi! Mut ilmeisesti siinä missä me pyydystettiin suu auki lumihiutaleita, nykylapset ampuu kieli keskellä suuta vihaisia lintuja:D ja se tulee luonnostaan?
PoistaPoljin eilen kotiin töistä ja havahduin unohtuneeni katselemaan kirkasta tähtitaivasta, porukkaa lappo ohi ja näytin varmaan ihan toopelta ku liikennevaloissa vihreän palaessa kattelen vaan taivaalle :DD mut jokapäivä hymyilen tai nauran jollekin arkiselle asialle, josta olen kiitollinen tai joka tekee minut onnelliseksi, esimerkiksi tänä aamuna varikselle, joka vaappui pihalla olevien autojen päällä. Onnellisten asioiden ei tarvitse olla kummosia, mutta niistä lähtee ilo, kun ne muuttuvat itsestäänselviksi. Tsemppiä blogiisi, vaikuttaa oikein hyvältä <3 -pikku-m-
VastaaPoistaNimen omaan! Olet asian ytimessä! Ja vaikka susta tuntuu, että vaikutit toopelta, niin voihan olla, et joku pysähty omalla matkallaan katsomaan mitä sinä katsot ja päätyi ihastelemaan samoja tähtiä:) Kiitos kommentista, kiva kuulla muidenkin kokemuksia ja mietteitä näistä aiheista:)
Poista