Selviytymistarina penikkahieronnasta

Rakas lukija, siinä vaiheessa kun ostan sinulle lahjakortin penikkahierontaan, tarkoittaa se, etten pidä sinusta. Until then, we're just fine! 

Niin kuin eilen mainitsin, kävin tänään hierojalla. Tarkoitus oli avata kohta jo vuoden jumissa olleet penikat. Kaikista pelotteluista huolimatta lähdin vähän asenteelle, että no eihän se nyt voi sattua niin paljon.. Ja nyt täytyy sanoa, että kyllä se sattuu juuri niin paljon. Ja jos mahdollista niin vielä vähän enemmän. Alla on raakaa kuvamateriaalia tämän hetkisistä mustelmista, jotka ilmestyivät hieronnan aikana. Jokainen tietää, ettei silittelyllä saa aikaan moisia ruhjeita. En malta odottaa, että ne tuosta vielä kunnolla tummuvat.. Note to self: Älä mene penikkahierontaan kesällä/hamekautena. 

Kuinka siis kävi, itkinkö? Olin niin tuskissani, että itkuun en kyennyt, mutta nauroin sitäkin enemmän. :D Saa nähdä ottaako hieroja minua enää asiakkaakseen, sillä jutun taso ja hillitön kikatus saattoivat antaa suhteellisen sekopäisen kuvan. No, ainakin hän nauroi kohteliaasti mukana. :)

Ensin hierottiin vasen jalka, koska se oli pahemmassa jamassa. Pohkeen hieronta oli vielä ihan ok, vähän kivuliasta sekin. Mutta sitten kun alkoi se jalan etusisäsyrjän runnominen niin voi taivas.. Kyllä oli tällä tytöllä työtä yrittää päästä omaan "happy placeen" :D Mut hyvä puoli on, että sitten kun joskus menen synnytyssaliin niin voin todeta, että "nääh ei katsokaas oo mitään hätää, mä olen ollut penikkahieronnassa". (Koska nehän ovat varmasti täysin verrannollisia ja nyt toivon, että kaikki synnytyssalissa jo olleet antavat minun pitää tämän mielikuvan, eivätkä ala kuvailemaan synnytystuskia, jotta ikinä hamassa tulevaisuudessa uskallan hankkia lapsia, kiitos!).

Homma oli niin kivuliasta, että pienten säännöllisten ja samanlaisina toistuvien osuuksien jälkeen hieroja antoi minun aina pitää pienen tauon, jotta sain hengiteltyä ja naurettua kipua pois. Hän myös tsemppasi osuuksien aikana ja kertoi koko ajan kuinka paljon oli vielä jäljellä. Sain respectiä kivunsiedostani, sillä puuskuttamisen ja  hihittelyn seassa en kerinnyt karjumaan enkä hakkaamaan mitään enkä ketään. Miesasiakkailla on kuulemma tapana. 

Nyt en saa viikkoon oikein rasittaa jalkoja, jotta ne palautuisivat kunnolla. Elättelen toiveita, ettei käsittelyä tarvitsisi tehdä uudestaan, ainakaan oikeaan jalkaan, joka oli huomattavasti paremmassa kunnossa. Penikat kuulemma aukesivat hyvin ja voi olla, että palautumisen jälkeen olen kuin olenkin valmis kirmaamaan kevätlaitumille. 

Ai niin, mainitsemani lonkkavaivakin ainakin täksi päiväksi jäi hierontapöydälle. Kävi ilmi, että kyseessä ei olekaan lonkkavika, vaan kiristynyt pakaralihas, joka aiheuttaa sivulle kipua. Mahdollisesti runnotaan niitä seuraavaksi, jee. 

Onneksi saan kohta hieromattoman jalkaparin tänne minua passaamaan, toki hän ei vielä tiedä saamastaan kunniasta.. Muuten laittaisin hänet myös silittelemään jalkaparkojani, mutta ne ovat niin kosketusarat, että puren jokaista, joka niitä yrittää edes hellästi lähestyä. 
Eihän kukaan ole väittänytkään, että poikaystävänä oleminen olisi helppoa.. :]