torstai 28. elokuuta 2014

Hippeyden ensi askeleilla Balilla

Terkkuja Balilta! Oon täällä ollut nyt muutaman päivän ja olen korviani myöten rakastunut paikkaan! Koska olen kaikessa jäljessä ja joudun työnkin puolesta miettimään parin viikon takaisia tapahtumia, niin päätin, että nyt kirjoitan tänne taas vähän tästä hetkestä. Eilen lisäsin Iltalehden blogiin tekstin Kho Phi Phi saaresta ja pikkuapinoista, joten jos kiinnostaa niin sen voi lukea sieltä. Siellä on myös todella paljon kuvia! Seuraavaksi siirryn siellä Bangkokin tapahtumiin. Nyt kuitenkin haluan puhua tästä hetkestä.

Olen siis Balilla. Alun perin vähän pelkäsin, että joutuisin täällä johonkin bilehelvettiin, ja siksi ehkä ajauduin nykyiseen paikkaani. Uudessa kodissani hiljaisuus on 24-9, jolloin äänekäs puhekin on kielletty. Vieraita ei saa tuoda ilman, että kysyy etukäteen lupaa. Tämä saattaa jollekin kuulostaa keskitysleiriltä, mutta kaiken tämän hulinan jälkeen minä niin nautin siitä rauhasta ja hiljaisuudesta mikä paikassa vallitsee. Eikä siinä todellakaan ole vielä kaikki! Kaksi metriä oveltani alkaa puutarha passionhedelmä köynnöksellä, josta viimeksi tänä aamuna hain aamupalaa. Olen myös päässyt jo maistamaan puutarhan oransseja ja punaisia kirsikkatomaatteja. Puutarhassa kasvaa myös normikokoisia tomaatteja, salaattia, pinaattia ja aloeveraa sekä lähivuosien lupauksena pihassa kasvaa useita avocadopuita, joista vuoden parin päästä pitäisi myös tulla hedelmää. Tässä oli kasveista vasta ne, mitkä itse tunnistan. Näiden lisäksi piha on täynnä kaikkia muita lääke-ja ruokakasveja. Osa on myös vain koristeita. Puutarhasta huolehtivat meidän aivan ihana talonväki, johon kuuluvat Made ja Tomi, jotka ovat molemmat paikallisia nuoria miehiä. Puutarhan lisäksi he ovat meidän kulttuuriperehdyttäjiä, siivoajia, kuljettajia, skootterinajo-opettajia, viihdyttäjiä, talonmiehiä, matkanjärjestäjiä ja jopa kavereita. He siis käytännössä auttavat kaikessa ja tekevät sen todella vilpittömästi. Heistä ei vain voi olla tykkäämättä. Paikan omistaja Tara on tällä hetkellä kotonaan Australiassa, joten häntä en ole vielä tavannut, mutta facebookikeskustelujen perusteella hänkin vaikuttaa todella mukavalta.




Paikan nimi on Green Tara ja ekologisuus näkyykin paikan toiminnassa vahvasti. Kaikki jätteet kierrätetään ja ekojätteet kompostoidaan itse puutarhaa varten. Suihkusta ei tule lämmintä vettä, ja se voi olla isokin miinuspuoli, mutta jos käy keskipäivällä suihkussa, niin aurinko paistaa sinne suoraan tai jos käy iltapäivällä, niin aurinko on kerinnyt vähän lämmittämään säiliötä. Ai niin! Suihkussa ei tosiaan ole kattoa! Ja se jos jokin on aivan ihanaa! Samassa tilassa on myös vessa, mutta sen päällä on pieni katos. Jotenkin on todella vapauttavaa käydä avokattoisessa kylpyhuoneessa. Toki meillä on katollisia vessoja ja suihkujakin, mutta hetken istuskelun tai suihkuttelun jälkeen katottomassa kylppärissä, ei katollisia kyllä halua enää käyttää.

Paikka on todellakin maalla, joten elämä ja ympäristö on todella rauhallista! Toisella puolen tietä, noin 10 metriä ovelta on ihana pieni ruoka paikka, josta saa halvalla hyvää ruokaa ihanalta pariskunnalta, jotka juttelevat aina sen minkä osaavat ja puhuttelevat nimeltä jo nyt neljän päivän jälkeen. Samalla kun syö voi ihailla kukkoja, kanoja ja tipuja, kissoja ja koiria, jotka vapaana liikuskelevat teillä ja pihoilla.

Minun huoneessani ei ole kuin sänky, hyllykkö ja tuuletin, mutta sen enempää en tarvitse. Yksi seinistä ei mene edes kattoon asti, vaan kun illalla makoilen sängyssä valot päällä näen aina välillä kun pörriäiset lentävät sisään ja ulos. Sisiliskoja on joka paikassa, minunkin huoneessa on ainakin yksi. Se hengailee aina lähellä kattoa ja valoa, missä parhaat ötökkä apajat ovat. Tuijotellaan toisiamme aina ennen nukkumaan menoa. Sisiliskot pitävät sääsket ja muut ikävyydet poissa, joten niistä ei voi olla tykkäämättä. Kahdesti olen myös jo kuullut kekon huudon, ensimmäisellä kerralla näin sen päänkin. Se oli viereisen huoneeni katon ja seinän välisessä tilassa! Täällä on vain jotenkin niin lähellä luontoa, että vaikka olenkin Lapista ja olen pitänyt itseäni luonnon läheisenä, niin tämä on vain vielä niin paljon pidemmällä täällä. Toki Suomessa tällaista ei voisi tehdä sillä jo syyskuussa pahimmassa tapauksessa voisi jäätyä hengiltä, mutta näissä lämpötiloissa tämä on mielestäni ainoa oikea tapa. En tiedä miten, onko ehkä sisiliskojen ansiota, mutta talossa ei näy hämähäkkejä, muurahaisia, sääskiä, eikä mitään muitakaan inhotuksia. Jos liskoja sietää, niin kaikki pitäisi olla hyvin, ja kukapa ei sisiliskoista tykkäisi!

Toissapäivänä alotin skootterilla ajon ja olen vieläkin aivan yhtä kauhuissani kuin aiemminkin, mutta kuulemma se helpottaa… Pitäisi vain ajaa ajaa ja ajaa. Eilen en kerinnyt hurulle, mutta tänään ajoin nettikahvilaan ihan itse - kylläkin ajo-opettajan mennessä edellä.. :) Onhan Balilla paljon varjopuoliakin, jotka olen saanut tietooni jo neljässä päivässä, mutta kerron niistä myöhemmin lisää. Rannalle en ole vielä kerinnyt kuin ensimmäisenä päivänä pyörähtämään, mutta eiköhän sekin hetki tule, sillä eilen opin miten sinne pääsee skootterilla.


Nyt laitoin vain puhelimella hätäisesti otettuja kuvia. Koska en ole ollut vielä kykeneväinen liikkumaan yksin, en ole viitsinyt ottaa kameraa mukaan ja odotuttaa kuskia, jotta minä saan näpsiä kuvia. Mutta eiköhän niitä ala tulemaan kun tutustutaan mun valkoisen ratsun kanssa vähän paremmin. Kävin eilen ostamassa kypäränkin, näillä ei tunnu olevan tarpeeksi pieniä kokoja oikein missään.. No, se maksoi 18 euroa, että ehkä mä sen voin verran turvallisuudestani maksaa.

Lueskelen facebookista aina välillä juttuja kynttilöistä ja pimenevistä syysilloista, ja nekin kyllä kuulostavat omalla tavallaan todella ihanilta! Ja vaikken vielä villasukkia kaipaakaan, tiedän, että sekin aika vielä tulee.. Nyt vielä katselen Balia vaaleanpunaisten lasien läpi ja ihmettelen, miten joku haluaisi asua täällä.




















  

6 kommenttia:

  1. Olipa kiva lukea!! Ootan niin kokoajan kuulla vaan lisää ja lisää! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiva kuulla!!:> Voi kun kerkiäisin kirjoitteleen joka päivä!

      Poista
  2. Huikeaa, ihan kuulen meren. Sinulle mukavaa aikaa siellä ja turvallisia skootterimatkoja. Muista laittaa päivityksiä - on niin kiva katsella kuvia ja lukea kokemuksia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)) Kiitos! Turvallisuus ei ehkä ole se sana tälle liikenteelle, mutta teen parhaani, jotta en itse aiheuta vaaratilanteita:) Tämä on vähän tällainen hallittu kaaos! Postauksia laitan aina kun kerkiän! Aasialainen järjestely vaan vähän aiheuttaa vaikeuksia postausten julkaisulle kun nettiin pitää aina erikseen lähteä kahvilaan... :/

      Poista
  3. Huoh!! Iho kananlihalla luen tekstiäsi. Olet onnen tyttö!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii!!:> Kiitos!:) Kyllä aina välillä koen olevani onnekkain tyttö ikinä, mutta jopa paratiisissa on välillä niitä harmaita päiviä:)

      Poista

Kiitos kaunis kommentista! <3