sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Hyviä uutisia!

Hengissä ollaan! Blogihiljaisuuden perusteella herkimmät ovat saattaneet jo ajatella, että olen jäänyt katujyrän alle tai olen hukkunut kevättulviin - mutta eip! Täällä ollaan. Ja se ei ole ainoa hyvä uutinen. Nimittäin kaikki on vieläpä tosi hyvin.


Kiireistä, mutta hyvin. Olen vähän suomalainen tässä asiassa ja jouduin kyllä vähän miettimään, että uskallanko tänne kailottaa mun ilon aiheista, sillä "se kellä onni on, se onnen kätkeköön", eikö? Mutta päätin nyt murtaa tuon hölmön myytin ja lätkäistä mun onnen tänne kaiken kansan nähtäville.

Kolme työtä pitäisi jo yksistään kiireisenä, mutta sen lisäksi oli ne pääsykoerumbat toukokuun lopusta kesäkuun puoleen väliin ja sit toki on sitä joogaohjaajakoulutusta myös viikonloppuisin. Jos teitä kiinnostaa, voin kertoa mun työkuvioistakin lisää - ei kesätyöpaikkaa vaihtuikin lopulta kolmeen kivaan työpaikkaan! Mutta siis, aika lujaa on menty viimeiset puolitoista kuukautta. Tämä juhannusviikonloppu on ollut ensimmäinen hetki, että on edes yksi päivä, jolle ei ole suunniteltuna mitään. Ja niitä on nyt ollutkin putkeen kolme! Oon ollut kyllä ihan nirvanassa, siitäkin huolimatta, etä kaikki kiireisenä pitäneet asiatkin ovat olleet tosi kivoja. Ja nyt jotenkin sydän taas väpättää kun kerkiän pitkästä aikaa kirjoittaa omaan blogiin jotain! Oon kaivannut tätä näköjään enemmän kuin oon edes tajunnut. <3


Nyt kun tästä hulinasta on selvitty, olen vannottanut itselleni, ettei samanlaista enää hetkeen tule. Olen jotunut joitain tarjouksia torjumaan, kun olen arvottanut oman ajan tärkeämmäksi. Minulla oli esim monta viikkoa, etten juuri kerinnyt edes joogaamaan enkä ihan hirveästi edes meditoimaan. Lisäksi kun koko ajan on tien päällä matkalaukun kanssa, ei ikinä aina kerkiä suunnittelemaan ruokia kymmentä ateriaa eteenpäin ja sitten löytääkin itsensä hädässä jostain Hesburgerin jonosta tai soittamasta pizzakuskille. Ja voin kertoa, että se hyvä flow, mikä oli keväällä liikunnan ja ruokavalion suhteen päällä, on vähän kärsinyt tässä viime aikoina. Nyt se kuitenkin lähtee taas käyntiin, tai lähti oikeastaan jo eilen. Alkoi meinaan tuommoinen pieni repsahtaminen taas näkymään vatsan seudun pehmeytenä ja piukeana turvoituksena. Onneksi kevään kokeilun jälkeen tiedän, millä oma turvotus lähtee. En ole muuten siitäkään vielä puhunut, mutta olin siis paleo-ruokavaliolla keväällä melkein kuukauden ja minunkin jo vuosia vaivanneille vatsaongelmille löytyi vihdoin naurettavan yksinkertainen selitys. Ja koska vatsavaivat ovat niin yleisiä nykypäivänä, niin siitä tulen kyllä kertomaan lisää - jos joku vaikka löytäisi itselleenkin apuja.


Mutta hei, tosiaan pääsykokeetkin on nyt ohi. Psykastakin pääsin ekasta vaiheesta läpi (JESSSS!!) ja nyt ootellaan soveltuvuuskokeiden tuloksia. Ne oli kyllä jokseenkin kuumottavat, kun ei oikein tiedä, että mitä ne siellä mittaa ja mikä ois se "oikea" tapa toimia ja olla. Sama oli kyllä toimintaterapian kokeissa. Ois aika huikeeta kyllä jos unelmien opiskelupaikka vihdoin nappais kaikkien näiden pääsykoekeväiden jälkeen... Joten pidättehän sormet ja varpaat ristissä. <3

Ja hei joo, eikä siinä kaikki hyvät uutiset! Sain myös Jyväskylästä asunnon! Kokonaiset 25 neliötä minun omaa kotia ihan rautatieaseman vierestä, eli keskustasta. KOAS:in asuntona myös sisältää veden, netin ja sähkön ja hintahan on suorastaan naurettava. Laitoin itseni jonoon vuosi sitten helmikuussa ja kyllä muuten kiittelin itseäni tästä fiksusta ratkaisusta, kun toissa päivänä sain sähköpostiini asuntotarjouksen. Ei tarvi elokuussa aloittaa sitä kauheata kilpajuoksua asunnoista ja viettää lukuisia hetkiä oikotie.fi:ssä ja Jyyn asuntopalstalla. Te, joilla se on edessä, I feel you. <3 Avaimet saan elokuussa ja sieltä ei sitten lähetäkään ennen kuin maisterin titteli alkaa häämöttää.

Oiskohan tässä kuulumiset pähkinänkuoressa. Ihanaa, ettette ole kadonneet minnekään ja muutama uusi lukijakin on lisännyt itsensä listalle- tervetuloa mukaan! :) Lupaan, että seuraavaan postauskeen ei mene kuukautta (alku viikosta julkistan ekolompakkovoittajat, lupaan!)Tämä blogi on nimittäin yksi niistä asioista, jotka lasken itselleni tärkeään omaan aikaan, josta en ole valmis enää kovin helpolla joustamaan. Joka päiväistä kirjoittelua en lupaa, mutta parikin kertaa viikossa ois aika terapeuttista. :) Ootte ihania ja it's so good to be back!<3

Jatkan leijumista.

T.

5 kommenttia:

  1. Hei tuut Jyväskylään! Yes! Sit nähdään, eikös?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuun!! Ja nähdään todellakin! Kuvaillaan, käydään opiskelijalounailla ja kaikkea muuta kivaa?:)

      Poista
  2. Ihanan positiivinen postaus <3
    Mutta voih, eikö sua sitten enää näy täällä vahingossakaan, ku lähet Jyväskylään? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana positiivinen kommentti <3
      Kyllähän mä täällä jatkan ravaamista niin kauan kun tuo toinen puoli jumittaa täällä, eli no hätä :D vahingossa ja tarkoituksella mua voi nähdä jatkossakin! ;>

      Poista

Kiitos kaunis kommentista! <3