Murheellisten laulujen maa

Suomi on kuin onkin murheellisten laulujen maa. 

Ai miten ne laulun sanat menee? Osaatte ne ihan varmasti! Mä voin aloittaa niin yhtykää mukaan: 

Ei se elämä ole pelkästään ruusuilla tanssimista.

Elämä on.

Nämä kortit on jaettu ja näillä on nyt pelattava. 

Aina ei voi tehdä sitä mistä tykkää. 

Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. 

Ei auta itku markkinoilla.

Itku pitkästä ilosta.

Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan.

Ei leikki leivässä pidä.

Minä en voi sulle tässä nyt iloksi muuttua.

Ei raha puussa kasva.

Ei kurjuutta kummempaa.

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee.

Sopii kuin nyrkki silmään.

Ei tämä yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että me kaikki vaan haaveiltaisiin ja oltaisiin hyvällä tuulella!

Sanoinhan, että osaisit! Varmasti olet ainakin kuullut. Tässä oli nämä pari ensimmäistä säkeistöä, jatka vapaasti niin pitkään kuin haluat.

Eilen puhuttiin ystäväni kanssa suomalaisesta perus elämänasenteesta. Ystäväni on juuri tullut maailmalta ja oli reissullaan huomannut saman kuin minäkin aikoinaan jenkkilässä (jos en ole kertonut, niin olin yläasteen jälkeen vuoden vaihtarina Pohjois-Carolinassa): Jostain syystä Suomessa on vaikea olla tyytyväinen ja hyvän tuulinen ja vaikka olisikin, niin se piilotetaan visusti muilta! Ja jos ei piiloteta, niin sittenhän vasta outo olet.

Tämä on vähän erikoinen pointti, mutta minusta suomenkielessäkin itsessään on jotain hyvin lannistavaa. Tai ainakin tavassa jolla käytämme sitä. Kun vuoden puhuin englantia, ja nyt kun sitä on käyttänyt paljon sen jälkeenkin, niin minulle on jäänyt sellainen tunne, että englanniksi on jotenkin helpompi olla hyvän tuulinen. Se tulee kuin itsestään. Suomenkielessä täytyy nauraa tai erikseen tehdä selväksi, että on hyvällä tuulella. Taiwanilainen ystävänikin sanoi, että suomi kuulostaa konekivääriltä, ikään kuin yrittäisimme puheellamme ampua toisiamme. Tätä kommenttia ennen olin jutellut äitini kanssa leppoisaan sävyyn pullan leipomisesta, jonka jälkeen ystäväni oli vielä tarkistettava, että onhan minulla ja äidilläni kaikki hyvin. 

Ehkä tuntemuksillani kielen vaikutuksesta asenteeseen ja ilmaisuun on jotain perää. Jos mietitään vaikka tätä klassista englanninkielistä esimerkkiä "I love you". Se on sellainen minkä voi sujauttaa mihin vaan! "Love u mum!", " You are my besti friend, I love you", "I love your hair!". Itse koin tämän jenkkirakastamisen ensimmäistä kertaa high schoolini käytävällä. Ensimmäisinä päivinä yritin selittää uusille koulukavereilleni jotain vahvalla suomalaisella korostuksella. Eräs tyttö, jonka olin tavannut päivää aiemmin, rupesi nauramaan ja totesi "I love you Karoliina!". Siinä tilanteessa meni suomalainen ihan lukkoon! Mitä siihen kuuluu vastata! Thanks? I love you, too? Sorry, but I'm not into girls..? Suomalaiset säästelevät visusti rakkaudenosotuksiaan, eikä ihme. Onhan "minä rakastan sinua" maailman pisin ja vaikeimmin lausuttava lause, eikä edes niin kauniin kuuloinen. "Luv u" on helppo luikauttaa mihin tahansa ja minäkin aloin rakastamaan kaikkia ja kaikkea vaihtovuoteni aikana. Minusta olisi ihana rakastaa ja tulla rakastetuksi paljon enemmän suomeksikin, mutta eihän se vain käy päinsä. Ei meillä Suomessa.

Suomessa työ ja raadanta on se juttu, ainakin aiemmilla sukupolvilla on ollut. Ajatus kulkee jotenkin niin, että vain kovalla työllä ja kurjuudella voi selviytyä ja suoritua elämästä kunnialla. Liian helpolla ei voi eikä saa päästä. Mitä kovempi työmies, sen parempi. Kaikki muut ovat onnenonkijoita tai häntäheikkejä. Nyt käsittääkseni tilanne on onneksi hiljaksiin muuttumassa, mutta silti Suomessa tuomitaan lähes poikkeuksetta kaikki sellaiset, jotka eivät suostu tekemään 8-17 työpäivää, vaan tavoittelevat elantoaan muilla tavoin. Hulluksi myös leimataan, jos päätät vaihtaa alaa kun sinulla on jo hyvätuloinen ammatti – ei sen niin väliä viihdytkö siinä vai et. Kun olet sinne asti kerta päässyt niin eihän sitä nyt voi hukkaan heittää! 

Ja mites sitten ne yrittäjät? Voi niitä yrittäjiä. Se sanakin on itsessään jo niin lyttäävä (vertaa englannin kielen businessman/enterpreuner). "Mä nyt tässä vähän yritän jotain". Kehittämääsi liikeideaa kutsutaan YRITYKSEKSI, eli kokeiluksi! Niin masentavaa. Jos yritykseksi menestyykin vasten kaikkia odotuksia, niin kateudelta ja juoruilulta ei tule loppua. Ja auta armias jos tämä sinun pieni kokeilusi meneekin konkkaan. Siinä onkin sitten oma ja perheen maine mennyt loppu iäksi ja elämä pilalla. Sama vaikka heittäytyä narun jatkeeksi. Naapuritkin voivat sitten tyytyväisen tietävinä todeta, että minähän sanoin, ettei siitä tule mitään. 

Jenkeissä et ole yrittäjä etkä mikään, jos et ole vähintään muutamaa konkkaa tehnyt. Usean epäonnistumisen jälkeen voit vasta sanoa itseäsi yrittäjäksi. 

Mutta lisää käytännön esimerkkejä huomenna. Nyt pari sanaa näistä kuvista. Harmittaa, että annan näille jo valmiiksi näin negatiivisen assosiaation, mutta luminen korpimaisema kuvaa minusta hyvin (ehkä vähän liitoitellusti) sitä kylmyyttä, pimeyttä ja ankeutta, mitä Suomessa asuvat ihmiset joutuvat kestämään. Olen täysin vakuuttunut, että yksi suuri syy tyytymättömyyteen ja masennukseen on meidän pimeä ja kylmä ilmasto ja niin lyhyen lyhyet kesät. Viimeisen kuvan laitoin muistuttamaan, että synkimmässäkin kaamoksessa voi nähdä lämpöä ja valoa, jos tahtoo.

Tämä postaus paisuu kuin pullataikina, mutta sanonpa vielä tämän. Minun eilinen päivä oli suomalaismenttaliteetilla katsottuna täysin turha. Olin kotona, söin ja nukuin. Puhuin useita tunteja Skypessä napapiirille sekä Sveitsiin, katselin suomalaisnuoren, Sara-Marien, menestysmatkaa MTV:n Katsomosta ja illalla naputin tätä. En tehnyt kotitöitä, en kouluhommia, en edes kokannut mitään. Täysin turha päivä ja laiska minä! Näin valitin K:lle puhelimessa. Nyt päätin kuitenkin kieltäytyä ajattelemastan niin. 

Sen sijaan nautin eilen elämän hitaudesta, oleilusta. Vaalin minulle rakkaita ihmissuhteita, ravitsin itseni hyvin ja nautin viihteestä, joka sallii minun ripustaa aivot hetkeksi narikkaan. Keräsin voimia, jotta voin taas tänään jatkaa unelmieni pyydystämistä. Sillä vaikka matka määränpäineen on ruusunlehdillä kukitettu, mahtuu reitille mukaan muutama kuolettavan tylsä koulukurssi, stressi kesätöistä, koko tiskipöydän kattava tiskivuori sekä muuta pientä kivaa. Mutta lepopäivien jälkeen nämä haasteet voi kohdata rinta rottingilla ja reippain mielin. Eli eilinen ei ollut ollenkaan turha. Se oli itse asiassa hyvin tarpeellinen ja välttämätön ja minä voin taputtaa itseäni olkapäälle, kun olen huolehtinut omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnistani.

Minulla on tästä aiheesta paljon sanottavaa, joten jenkit vs. Suomi jatkuu vielä huomenna! :) 

Uusi vohveliperinne sunnuntaiaamujen iloksi

Näin keskellä viikkoa on hyvä muistella viime viikonloppua ja haaveilla tulevasta! Mun ihanan hitaista ja lötköistä sunnuntaiaamuista on tullut entistä rattosampia sen jälkeen kun vahingossa löysin uuden tuttavuuden kaupanhyllyltä. 

Kun olin viimeksi töissä, käsiini osui tällainen tuote. Kieli pitkällä katsoin paketin kylkeä ja lopulta päätin muistuttaa itseäni ravintosisältökuvauksen avulla, kuinka epäterveellisiä moiset lettuset ovat!

Niinpä käänsin paketin ympäri ja ihmetykseni olikin aikamoinen. En ole mikään ravintoekspertti, muttei minun tarvitsekaan olla huomatakseni, ettei kyseessä olekaan sydän-ja verisuonitautien superboostaaja, vaan itseasiassa aika kelpoherkku.

Seuraavalla kauppareissulla esittelin innoissani tämän jauheen omalle personal trainerilleni ja hän oli aivan yhtä ihmeissään. Lopulta hän jopa antoi siunauksensa tälle tuotteelle, ja niinpä päätimme kokeilla miltä moinen valmiste maistuu. 

Kyseisestä jauheesta saa sekä lettuja että vohveleita. Me teimme jälkimmäisiä. Lettuihin ei tarvi lisätä kuin vesi ja vohveleihin tulee vielä veden lisäksi leivinjauhe sekä rypsiöljyvalmistetta (1/2 dl:kin riittää!). 

Sunnuntaiaamuna sitten heräsin tohkeissani tekemään vohveleita ja lopputulos oli kyllä todella hyvä! En ole mikään vohveliasiantuntija, mutta kaikki vohveliraudasta ulos tullut katosi ja vauhdilla! Tekeminenkin on niin älyttömän helppoa ja nopeaa. Päädyttiin sitten viimesunnuntainakin herkuttelemaan ja jos se minusta on kiinni, niin tämä tapa on tullut jäädäkseen! 8) 

Tähän väliin on pakko myös esitellä ihana Roosa-nauhatuotteena myyty vohvelirautani! (Vohveleiden syönti on pelkkää hyväntekeväisyyttä! :] ) Sain raudan joululahjaksi ja väristä voitte päätellä, että se oli todella mieleinen. Ihanan värin lisäksi siinä on 5-portainen lämmönsäätökytkin sekä liikennevalot! Punainen valo palaa, kun paistajan pitää malttaa mielensä ja antaa vohvelin rauhassa paistua ja vihreä syttyy kun vohveliin saa käydä käsiksi. Eipä tarvi kytätä kelloa! Mä en tiedä kuinka auvttomana te mua pitäisitte, jos tietäisitte, että mulla on aktiivisesti käytössä myös munankeitin.. Munien keittäminen ON vaikeaa! :<

Hei ja yksi vinkki vielä kaikille vohveliraudan tai voileipägrillin ystäville laitteen putsaamisesta! Kuulin jostain uuden neuvon ja kokeilin sitä sunnuntaina ja se toimi todella hyvin. Jos olet samaa mieltä, että grillilevät ja vohvelit ovat tosi hyviä, mutta puhdistus on vähän turhan työlästä niin kokeileppa tätä! Laita kaksi märkää talouspyyhettä grillauksen/paistamisen jälkeen levyjen väliin. Kuumat levyt höyrystävät veden ja höyry putsaa laitteen. Kun laite on jäähtynyt, ei tarvi kuin vähän pyyhkäistä päältä. 

Nyt voin ehkä taas alkaa käyttämään voileipägrilliäkin useammin.

Huomasin tänään kun selailin aiempia postauksia, että jos ja kun tämä blogini on lifestyleblogi niin mun elämä on aika ruuan täytteistä ja saa pontta tyydytyksen tunteesta kun löydän jotain hyvää ja samalla terveellistä. :D Mutta voishan elämässä priorisoida huonomminkin!

Eilen tein iltapalaksi banaanikananmunalättyjä ja ne meni suoraan pannulta suuhun sellaisinaan. Kylmä maito toimi kyytipoikana ja hyvää oli! Ne on myös yllättävän täyttäviä. Jos et ole vielä kokeillut niin suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan niitäkin (jälleen terveellistä, mutta hyvää;D).

Viikonloppu ja marjastusreissulta maistuva smoothie

Moi vaan! Ihana on ollut huomata, että ihmisiä on silmäasia kiinnostanut. Se on herättänyt keskustelua ja kommentointia niin täällä kuin facebookissakin. :) Lisää kuvia on pyydetty, joten niitä on tulossa kunhan saan ulkoisen kovalevyn käsiini. 

Tämä viikonloppu on ollut jälleen tosi ihana! Mutta siitä kerron alempana lisää, tähän väliin mustikkapäärynäpirtelö

1 annos, tarvitset:

1 päärynä

100g mustikoita

1dl vettä

1/4 sitruunaa

ja hunajaa oman maun mukaan (itse laitoin noin 1/2 tl)

Leikkaa sitruuna, kuori ja pilko päärynä ja heitä ainekset blenderiin. Tulokseksi saat todella kesältä maistuvan smoothien. Jotenkin minulle tuli tästä mieleen kesäinen marjastusreissu, sellainen tuore mustikka tai ehkä jopa variksenmarja. Tosi hassu flash back loppukesän varvikosta. :)

Viikonloppu on mennyt tosi nopeaa, vaikka otinkin yhdenpäivän etumatkaa. Eilen olikin hassua kun oli vasta lauantai, vaikka olin jo kaksi yötä nukkunut Hämeenlinnassa. Vietettiin K:n kanssa perjantaina leffailta, alla kuvia meidän eväistä. :> Katsottiin Piiat-elokuva (the Help) ja voin niin suositella kaikille!! Aivan uskomattoman ihana elokuva ja siitä jäi jotenkin niin hyvä mieli, että nukuin pitkästä aikaa kunnolla sen jälkeen. Mulla on se kirja ja nyt täytyy kyllä lukea se, koska kirja on aina parempi kuin elokuva. Tai no ainakin yleensä. Elokuvista jätetään niin paljon pois ja kirjassa ne hahmot ja paikat voivat olla juuri sellaisia kun itse haluaa kuvitella.

Muita ajatuksia/muistiinpanoja tältä viikonlopulta:

1. NHL-pleikkapeliin voi jäädä koukkuun ja jos huonosti käy, saattaa olla, että joku kuvaa videoa kun heilut ja huudat pyjamassa pelin mukana.. =Salaista materiaalia, jolla voidaan kiristää kriisitilanteissa ;/
2. Kotiruoka on parempaa kuin pikaruoka - perunamuusi on namnam!
3. Ideaparkkiin on oikeasti aika lyhyt matka Hämppälinnasta ja jos ei tarvitse mitään tiettyä vaatekappaletta, niin vaatekaupat voivat olla jopa ahdistavia paikkoja (uskokaa tai älkää!)
4. Lappuhaalarit ovat tehneet comebackin.
5. Jokaista youtube-videoa ei tarvitse katsoa, varsinkaan jos se "sisältää raakoja kohtauksia". Things that are already seen cannot be unseen ja mielenrauha voi järkkyä. Pahasti.
6. Vohvelit tuoksuu ja maistuu sunnuntaiaamuisin erityisen hyvälle, varsinkin pinkillä vohveliraudalla tehtynä.
7. Mämmi ja vaniljajäätelö ovat ihan maistuva yhdistelmä, etenkin jos tykkäis mämmistä.
8. Pysy kaukana vauvoista, vauvakuume on parantumaton sairaus ja yllättävän ärhäkkä sellainen! Ei ole mitään suloisempaa kuin lapsen spontaani naururemakka tai sylissä viihtyvä pieni lämpöpatteri, jota myös vauvaksi kutsutaan. <3
9. Pieniä Suuria Seikkailuja on käyty kurkkimassa jo yli 6000 kertaa! Kiitos!

Kevät on jo täällä. Päivät pitenee ja lämpenee. Vetäkäämme keuhkot täyteen raikasta, katupölyn täyteistä, lannoitukselta tuoksuvaa ilmaa ja siristellään auringossa siitepölyn vuoksi kutisevia silmiä päänsärkyyn asti.. No ei sentäs! :) Ei mitään tollasia neiti-negtiivi-mietteitä (paitsi allergikoilla on kyllä oikeus niihin! :/ ).  Mulle kevät on aina todella virkistävää aikaa katu- ja siitepölystä sekä lannoitteiden tuoksusta huolimatta. Valo ja lämmittävä auringonpaiste tekevät ihmeitä näinkin leudon talven jälkeen.

 Joten eiköhän käännetä naamat kohti aurinkoa ja nautitaan siitä ajatuksesta, että synkkä talvi on jo takana ja Suomen lyhyt, mutta sitäkin valoisampi kesä on enää viikkojen päässä. Aurinkoista ja lämmintä alkuviikkoa kaikille!

Eriparisilmät

Olipa kerran pieni tyttö, joka syntymänsä jälkeen katseli maailmaa ainoastaan vasemmalla silmällä. Koska  oikea silmä pysyi kiinni, kiikutettiin hänet neuvolaan tarkistukseen. Siellä heitettiin varovaisia arvauksia jopa mahdollisesta sokeasta silmästä. Noin kuukauden päästä tyttö lopulta aukaisi toisenkin silmänsä ja ilahdutti vanhempiaan sen terveellä toiminnalla. Siinä vaiheessa kukaan ei vielä huomannut mitään. Vasta eräänä iltana kun perheellä oli vieras kylässä, asia paljastui. Tyttö oli vieraan sylissä, kun tämä yhtäkkiä lähes tulkoon heitti tytön (näin se on minulle kerrottu) ja parkaisi, että sillä on Olga-tätin silmät! Jälleen tyttö oli matkalla neuvolaan..

Sain pyynnön aikoja sitten postauksesta, joka käsittelisi silmiäni. Nehän ovat siis erinväriset by birth. Oikea on ruskea ja vasen on....? Riippuu keltä kysyy. Toisten mielestä sininen ja toisten mielestä vihreä. Ehkä se riippuu myös valosta ja päälle olevista vaatteista. K:n mielestä ne vaihtavat väriä mielialani mukaan, mutta en pidä sitä kovinkaan luotettavana selityksenä..

Tämä on sinänsä hassua, koska kaikilla muilla perheenjäsenilläni on sinivihreät silmät. Kuulemma isäni isotädillä oli samanlainen väritys, joten lieneekö sieltä tullut joku eriparigeeni. Toinen selitys jonka olen kuullut on tietenkin tuttu ja aina yhtä kivalta kuulostava mutaatio. Okei, ei se enää näin aikuisiällä kuulosta kovin pahalta, mutta pienenä siitä tuli lähinnä mieleen mutanttininjakilpikonnat >:( Vaikka niitä katselinkin, eivät vihreät aseistautuneet jättikilpikonnat ole sellainen asia, mihin pieni tyttö tahtoisi samaistua. Kolmas selitys on ollut se, että tumma pigmentti on riittänyt ainoastaan toiseen silmään, muttei toiseen. Täältä voi lukea Tieteen kuvalehden lyhyen selityksen asialle.

Olin vähän aikaa sitten kirjastossa ja kysyin neuvoa nuorelta työntekijäpojalta. Hän ei osannut auttaa, mutta totesi keskustelun lopuksi, että heterokromia, eikö niin? Samalla hän valahti punaiseksi. Kysyin, että anteeksi? Poika muuttui entistä punaisemmaksi. Hän toisti sanomansa ja sitten kellot päässäni soivat ja totesin, että aa nii, joo.. "Tosi kaunista" poika vielä sanoi ja käänsi katseen tiukasti takaisin tietokoneruutuun. Voin kertoa, että paloautokin olisi kateellinen siitä punaisen sävystä. :) Kiitin kauniisti hymyillen ja jatkoin matkaa.

Tällaista "ilmiötä" kutsutaan myös siis sanalla heterokromia. Se kuulostaa minusta vakavalta diagnoosilta, enkä juurikaan pidä termistä. Se, jos jokin saa minut kokemaan, että minussa on jotain vikaa. Joten jos menet joskus iskemään eriparisilmä-ihmistä, en suosittele käyttämään heterokromia-pätemiskorttia. Sama "iskuyritys" on tullut vastaan ennenkin ja en voi sanoa, että olisin kauheasti lämmennyt.. Osoittaahan se yleissivistystä ja perehtyneisyyttä, mutta maanläheisempi lähestymistapa toimii todennäköisesti paremmin. (Kuten eräs asiakas jätti minulle kaupassa lapun, jossa luki, että silmäsi ovat maailman kauneimmat. Eipä kuulostanut diagnoosilta ei!)

Ihmisten reagointi on muutenkin todella vaihtelevaa. Osa tulee rohkeasti kassajonossa kysymään ja kertomaan, ettei ole ikinä moista nähnyt, osa ei sano mitään, tuijottaa vain. Töissä olen monta kertaa miettinyt, että mitähän naamassani on kun asiakas tuijottaa tiukasti koko sen ajan kun en katso häntä päin. Tai äiti ja tytär supittavat keskenään ja katsovat molemmat minua ja kääntävät päänsä pois kun katson takaisin. Menee aina hetki muistaa, että ai niin. Toki voihan joskus olla, että tauolta on jäänyt munkkisokerit naamaan.. Siitä toivoisin, että joku huomauttaisi!

Pienenä katsottiin linnan juhlia enoni luona ja joku huomautti, että presidentti Koiviston tyttärellä oli myös eriväriset silmät. Fiksuna likkana pohdin hetken hiljaa itsekseni, kunnes keksin! "Minusta tulee isona presidentin tyttö!" Hyvä ammatin valinta. Ei mitään paineita vanhemmille..;) Tuplasin mahdollisuuteni kun en määritellyt kummasta tulisi pressa. Seuraavia vaaleja odotellessa..

Karoliina 16-v. Tää kuva vaatii selityksen. Tallensin tämän koneelle, kun tarvitsin kuvan kuvatekstille "Thank God we are 16 only once". Indeed! :D

Jossain vaiheessa lapsuudessa jo kyllästyin kyselyihin "ONKO SULLA ERIVÄRISET SILMÄT!?", mutta nuorena aloin huomaamaan, kuinka paljon silmistäni on minulle iloa. Ihmiset tulevat todella helposti juttelemaan ja kysymään silmistäni. Niiden erikoisuuden takia jään yleensä helposti mieleen. Jos kuka tahansa yrittää kuvailla minua niin väitänpä, että ennen kuin käytetään sanoja "no se lyhyt blondi" niin "no se, jolla on eriväriset silmät" on käytetty ensin.

Suurin osa ihmisistä ihastelee ja kehuu silmiäni kauniiksi ja sanovat kuinka hienoa ois jos itselläkin olisi. Osa on selvästi aitoa, osa ihmisistä on vain niin puulla päähän lyötyjä, ettei oikein tiedä miten reagoisi ja hyvien tapojen mukaan he lopulta päätyvät sanomaan jotain kivaa. Jotkut haluavat ottaa jopa kuvan!:D Osa kysyy, että näenkö kummallakin silmällä samalla lailla. Ei, kun ruskea silmä näkee kaiken tummana ja vihreä vaaleana..Noot.  Kyllä maailma näyttää ihan samalta riippumatta kummalla silmällä katsoo. Jotkut automaattisesti olettavat, että minulla on piilarit ja vähän halveksuen huomauttavat silmieni väristä, eivätkä meinaa uskoa kun koitan sanoa, että ihan omat ne on. Tätä ei juurikaan tapahtunut kun minulla oli vielä lasit. Kaikkein erikoisimpia tilanteita ovat ne, kun joku erivärin huomannut toteaa että "eihän ne oo ollenkaan pahan näköset" tai "eihän ne mitään haittaa"! Niin, en tainnut sanoakaan, että haittaa? Mut tänks!:D

Olen nähnyt varmaan noin viisi naispuolista henkilöä, jolla on eriväriset silmät, mutta yhden ainoan pojan. Ja vaikka itsellä on samanlaiset, on oma reaktionikin niissä tilanteissa sama: "HEI! Sulla on eriväriset silmät!" Ja sit kun saan sen saman tyynen joo-vastauksen minkä itse yleensä myös hymyillen annan, niin parantaakseni tilannetta parkaisen perään, että niin mullakin!! Ensivaikutelman voi tosiaan tehdä vain kerran..

Ensimmäisen luokan opettajallani, joka oli myös seinänaapurini, oli myös eriväriset silmät ja vieläpä samoilla väreillä ja samoin päin kuin minulla. Hän opetti minulle, että se on merkki siitä, että on lapinnoita. Sanassa "noita" on ikävä kaiku, mutta opin, että lapinnoidat ovat hyväsydämisiä ja kilttejä noitia. Suuri kiitos kuuluu hänelle siitä, etten missään vaiheessa olet keskittynyt inhoamaan erilaisia silmiäni. Hän sai minut näkemään silmäni ainutlaatuisina ja opetti olemaan niistä ylpeä. Niinhän kotonakin tietenkin opetettiin, mutta vain samanlainen ymmärtää samanlaista. Hän oli minun ensimmäinen opettajani ja minä olin hänen viimeisellä luokallaan ennen eläkettä, mutta silti ensimmäinen lapinnoitaoppilas. Joku joskus väitti, että minua muka lellittiin, ei pidä paikkaansa.. :]

Mitäs me eriparisilmät! 8)

Olen saanut kuulla kuinka huskeilla, turkkilaisella taikakissalla ja milloin kenenkin kanilla tai hamsterilla on samanlaiset silmät. Älkää käsittäkö väärin, se on kauhean kiinnostavaa, mutta mitä siihen tulisi vastata? Aijaa? No oho? Siistiä? Onhan se siistiä! Itseasiassa innostuin niin, etten meinannut housuissa pysyä kun kuulin, että veljeni ja hänen tyttöystävänsä olivat ottaneet Lili-koiran (Blue Merle), jolla on myös eriväriset silmät! Tiesin heti, että meillä synkkaisi! Lili ei kylläkään ole osoittanut ihan yhtä suurta innostusta samistaan kohtaan. :D

 

Kohtalotovereitani ovat myös esimerkiksi Vesa-Matti Loiri, Pamela Tola, David Bowie ja Kate Bosworth. Tässäkin asiassa kauneus on varmasti katsojan silmässä, mutta myös siinä, miten asian esittää.

Pari kertaa jotkut tutuistani ovat paljastaneet, että aluksi on vähän vaikea päättää kumpaan silmään katsoo ja siten on vähän vaikea ehkä katsoa minua silmiin. Mutta lähipiirini ei kuulemma edes huomaa sitä enää. En itsekään yleensä, mutta joskus vaatteista ja valaistuksesta riippuen tulee itsekin hätkähdettyä peiliin katsoessa. Päivät pitkät kävelee katsellen silmiin ihmisiä, joilla on samanväriset silmät, joten kyllähän oma silmien väri saattaa vielä 23:n vuoden jälkeenkin yllättää!

Kun tapasin K:n, olin viikkoa aiemmin käynyt laserleikkauksessa sanoakseni silmälaseille ja piilareille hyvästit. Silmissäni oli vielä leikkauksen jäljiltä pienet punaiset pisteet iiriksien vieressä. Ensimmäisillä treffeillä sitten totesin hänelle, että kävin leikkauksessa ja siksi silmät näyttävät siltä miltä näyttävät. Myöhemmin selvisi, että hän oli pitkään ihmetellyt, että koska silmät vaihtavat värin takaisin normaaliin, yksiväriseen tilaan! :D Ihan hyvä, ettei kysynyt asiaa heti alussa.. ;D

Minulta on usein kysytty, että jos saisin päättää, kumman väriset silmät ottaisin. Ja totta puhuttuna, en osaa sanoa. Jotenkin ruskeat silmät vaaleilla hiuksilla olisi todella erikoisen näköinen, mutta koska vaaleampi silmäni ei ole sellainen hieno jään sininen, en ehkä oikein haluaisi senkään värisiä (mutta jos pakko olisi niin sitten se olisi tuo vaaleampi..) Ehkä luontoäitikään ei osannut päättää?

Nyt kysyn teiltä, jos olisi oltava jompi kumpi niin sopisiko paremmin ruskeat silmät vai vihreät? Vai ei osaa sanoa?:D Muutenkin olisi hauska kuulla mitä ajatuksia eriparisilmistä herää, joten oottehan ihania ja jätätte mietteitä asiasta!:)

Niin ja ihanaa ansaittua viikonloppua! Mä otin varaslähdön jo eilen. :)

Ihana kevät

Tänään on ollut kyllä normaali, mutta silti niin ihana päivä.

Se tunne, kun yöllä herää puoli kuusi katsomaan kelloa ja aamu on jo valjennut. Vielä parempi kun nousee kahdeksalta ja aurinko paistaa. Ei ole montaa päivää kun parjasin jonkun kanssa kesäajan hölmöyttä, mutta ehkä näin kuitenkin on parempi.

Vaikka nukuin pommiin, sain jotenkin ihmeessä popsittua aamupuuron rauhassa ja hoidettua muutkin aamurituaalit ja koiran ulkoilutukseen jäi silti puolituntia aikaa. Ei haittaa lähteä heti aamusta pihallekaan kun aurinko paistaa ja toppavaatteet ja kaiken maailman kerrastot voi jättää sisälle.

Jotain ihme höttöä tuli taivaalta. Sekään ei haitannut.

Lounas meni ystävien kanssa vaihtaessa kuulumisia ja herkutellen lohikeitolla.<3

Sain pestyä monta koneellista pyykkiä, muun muassa kaikki urheiluvaatteet. Hyvä pestä nyt kun on liikuntakiellossa.

Sain jopa vähän jotain tehtyä pääsykoeasian eteen. En paljoa, mutta vähäkin on parempi kuin ei mitään!

Otin tunnin mittaiset päiväunet.

Imuroin koko asunnon, tiskasin, siivosin vessan ja järjestelin tavarat paikoilleen. Tämä koti on aika kiva aina kun lattia, sohva ja työpöytä näkyy ja villakoirat on pyydystetty pois kuljeksimasta.

Neljältä sain vieraan, joka toissapäivänä kysyi, että voitaisiinko joku päivä käydä lenkillä tai kahvilla tai jotain. Kaksi vuotta ollaan jo tunnettu, mutta ei ole tullut vietettyä yhdessä vapaa-aikaa. Tuollainen kutsu on todella harvinainen näin aikuisiällä myöhäisteininä, mutta sitäkin tervetulleempi. Lapsena pystyi vaan kävelemään keinuvien lasten luo ja kysymään, että tehtäiskö jotain yhdessä?. Tai luokasta/harrastuksista aina löytyi kavereita, joiden kanssa vietti aikaa välkällä/reeneissä ja lopulta heitä kutsui synttäreille, kirjastoon, ulos tai muuten vaan kylään. Enää se ei ole niin yksinkertaista, mutta onneksi näköjään silti vielä mahdollista. Pitäisi vaan itsekin uskaltautua rohkeammin kysymään "Tehtäiskö jotain yhdessä?".

Juotiin mansikkasamppanjateetä ja herkuteltiin leipäjuustolla ja lakoilla. Nam ja C-vitamiinin päiväsuositus täyttyi heittämällä.

Teehetken jälkeen käytiin mustan, karvaisen alivuokralaiseni kanssa iltalenkillä. Aurinko paistoi vieläkin ihanasti ja jäästä kuului mielettömän hieno kumina ja pauke! Juttelin puhelimessa äitin kanssa ja vastaan tuli ystävä, joka myös höpötti puhelimessa äitinsä kanssa. :D

Lenkin jälkeen löysin itseni tekemästä vatsalihaksia lattialta ja havahduin itsekin miettimään, että mitä nyt oikein tapahtuu. Voiko nyt oikeasti sanoa, että on koukussa liikuntaan? En ole perjantain jälkeen saanut rasittaa jalkoja ja tänään olen koko päivän odottanu, että pääsen illalla tekemään keppijumppaa, vatsoja yhteen tiettyyn tankoliikkeeseen ja venyttelemään. Koska en jaloilla saa tehdä vieläkään oikein mitään suurempaa, päätin reenata ylävartaloa ja vatsoja ja venytellä kunnolla ja teki kyllä niiiiin hyvää! Ehkä mä jonkun spagaatin vielä joskus vedän;)

Tämän pienen kotijumpan aikana katsoin jakson Me or dogia, en ymmärrä mikä siinä sarjassa saa mut niin hyvälle tuulelle! Ehkä kun näkee, että niillä koirilla ja ihmisillä on ongelmia ja sit lopuksi asiat on niin paljon paremmin (niin tiedän, että se kaikki on vain showta, mutta saanhan mä silti olla onnellinen niiden kaikkien puolesta!:> )

Jumpan jälkeen herkuttelin isolla kulholla kasvissosekeittoa ja raejuusto, kylkiäisenä reissumiehen tosi tumma ruisleipä. Se on tosi hyvää, voin suositella, varisnkin paahdettuna!

Sain kivan puhelun numerosta <3.

Sitten hyppäsin lämpimään suihkuun, laitoin pyykistä suoraan tulleen pyjaman päälle ja vetasin lämpösukat jalkaan.

Söin iltapalaksi jugurttia mustikka-hillalisäyksellä.

Olen koko päivän intoillut ja iloinnut näistä pienistä asioita ja nyt tulin vain kertomaan tämän kaiken teille ja jatkankin tästä sujuvasti matkaa peiton alle puhtaisiin lakanoihin. Hymyilen pimeässä yksikseni kunnes nukahdan. :D Tervetuloa kevät<3