Kohti joulua

Viime postaus tuli kirjoitettua aika surullisissa merkeissä, mutta olen yllättynyt ihmisten uskomattoman ihanasta suhtautumisesta tilanteeseen ja tekstiini. En olisi ikinä olettanut niin paljon tukea ja myötätuntoa, mitä olen viimeisen viikon aikana saanut. Paljon sydämiä, tekstiviestejä ja kauniita sanoja ja vaikka olen aina ajatellut, että "otan osaa" on tavallaan turha asia sanoa, olen nyt vihdoin ymmärtänyt miten kauniilta se kuulostaa jollekin, joka on menettänyt jotain. Vaikkei kukaan tietenkään pysty surua ottamaan toiselta pois, silti ajatuskin siitä, että joku haluisi niin tehdä, tai ainakin haluaisi jakaa surun kansassi, on kuitenkin todella kaunis ja jalo. Ja jos sen tarkoitus on lohduttaa, niin minun kohdallani se on onnistunut. Siispä iso kiitos kaikille, jotka ovat tässä kanssani myötä eläneet.

Ruuhkaviikkokin on nyt sitten saatu päätökseen, se päättyi toissapäivänä kun oli viimeisen tehtävän deadline, jes! On niin ihana lukea facebookista postauksia "kiitos tästä syksystä, nyt ansaittu pieni joululoma" tai "ikimuistoinen syksy takana, nyt hetkeksi saa hengähtää", koska voin niin samaistua tunteeseen. Vaikka opiskelija-elämä on pääsääntöisesti kivaa, niin onhan se myös rankkaa. Varsinkin jos suorittaa enemmän opintopisteitä kun olisi pakko. Aina on jokin deadline tai tentti tulossa ja koskaan ei ole tehnyt tarpeeksi, tai ainakin aina voisi tehdä enemmän. Ja jos siihen lisätään vielä työt iltaisin tai viikonloppuisin niin miten ja milloin opiskelijaparat palautuvat? Jokainen keinollaan, silloin kuin pystyy. Minä voimaannun arkena harrastuksissa ja viikonloppuisin parisuhteesta. Pari kertaa lukukaudessa menen Rovaniemelle äitin ja iskän pöperöille ja hemmoteltavaksi ja yleensä jätän koulujutut Oulun alapuolelle. Ainakin pyrin jättämään. Olisi kiva kuulla mistä sinä saat voimasi kymmenien opintopisteiden suorittamiseen tai vaikkapa työssäkäymiseen?

Tämän joulunkin vietän Rovaniemellä ja olen todella iloinen, että siellä on lunta. Tällä hetkellä Hämeenlinnassa ikkunasta katsoessani maa on "mustana" (oikeastaan virheänä) ja mietin miten ihmiset pääsevät täällä joulutunnelmaan? Kai sekin on tottumuskysymys.
Vaikka deadlinet on ohi tältä syksyltä niin lomalla minua odottavat jo toiset haasteet. Aloitin nimittäin syksyllä kandin työni ja sitä olisi tarkoitus työstää eteenpäin. Nyt on ollut jo muutamana iltana aikaa perehtyä valokuvauksen saloihin,  mutta vaika tiedän mitä syväterävyys, valoitusaika, aukon koko jne tarkoittavat niin ei kyllä vielä ole ollenkaan selvää miten ne liittyvät toisiinsa. Joten tätäkin aion kovasti työstää joulukoristeiden ja ruokien kanssa.
Nyt on myös jälleen se aika vuodesta. Nimittäin pääsykoekirjat kutsuvat -ensimmäiset 40 sivua takana.. Joten hommaa riittää, mutta aion myös ladata akut ja nauttia läheisistäni, riisipurosta, takkatulesta sekä pitkistä, hitaista aamuista täysin rinnoin!


<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11283151/?claim=r6e7b3jrt2x">Follow my blog with Bloglovin</a>