Ruuhkaviikot

En ehkä ihan voi puhua ruuhkavuosista (olen ymmärtäny, että lapset liittyy niihin oleellisesti?), mutta ruuhkaviikot ainakin on nyt menossa. Ympäri Suomea reissaaminen, läheisen ihmisen vakava sairaus ja sen äkillinen eteneminen, vanhojen ystävien tapaaminen, ystävien pitkien parisuhteiden päättyminen, kaikista näistä johtuneet puhelinmaratonit, koulun viimeisen viikon tuhat deadlinea, joululahjojen ja -korttien toteutus.. Ei vaan riitä tunnit päivässä. Ideoita kirjoittamiseenkin olisi ja viikon päästä on sitä aikaakin. Onneksi.

Viellä viime yönä puoli kolmen aikaan manasin tämän
päiväistä kandi semmaa, kyllä kannatti taas.
.Kannustuksen ja ihan uskomattoman
ihanan palautteen jälkeen suuri murheen kryyni muuttui
lopulta suureksi iloksi. Ilo pitkästä itkusta.

Aika surullisissa merkeissä on mennyt pari viimeistä viikkoa, muttei niin paljon pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Olen löytänyt isoja iloja paikoista ja tilanteista, joissa en niitä osannut odottaa. Myös ihmiset, joiden en kuvitellut pystyvän minua millään tavoin auttamaan tällaisissa tilanteissa, ovat olleet suuri tuki ja piristysruiske näissä stressin siivittämissä pakkaspäivissä. Elämässäni on paljon enemmän todella ihania ihmisiä kuin olen osannut laskea ja se on aina yhtä hienoa huomata. Paljon lisää aiheita olla kiitollinen.

Siinä se on!

Kiitollisuuden aiheista puheen ollen, ettepä arvaa mitä viime viikolla tapahtui! Viime blogipostauksenihan oli melkoinen itkuvirsi järjestelmäkamerasta, mutta nyt voin kirjoittaa samasta aiheesta oodin sillä.. nyt olen Canon 600D:n onnellinen omistaja!!! Onneksi iskä on yksi blogini uskollisista lukijoista (pieni epäilys, ettei äitikään tätä vastaan ollut..). Olin nimittäin toissa viikonlopun Tampereella ja sen ajan iskä oli googlettanut kameroita, eikä ollut puhunu mulle mitään! Ja kun menin Rovaniemelle ja olin jo ollut siellä päivän niin tuli puhetta valokuvista. Kävi ilmi, että iskä olikin varannut ajan meille paikalliseen valokuvausliikkeeseen ja että pukki mahdollisesti
toisi mulle kameran. Ja minä en ollut edes uskaltanut moista mainita toivelistassani!

Mutta tässä nyt muutamia ensiräpsyjä, viikon päästä kerkiän lukemaan kaikki oppaat mitä tällä hetkellä olen käteen saanut. Sitten saa jäädä automaattikuvaus, ainakin osittain.

Ja nämä juustokuvat on täällä vaan, koska halusin näyttää miten mua Rovaniemellä lellittiin:)

Niinkun ehkä voi huomata, tällä hetkellä mun taktiikka on vielä se, että kaikki näyttää läheltä kuvattuna "hienolta":D Mut siihen on tulossa muutos!

Meillä oli Amerikka aiheiset työpaikan pikkujoulut, kivat pikkujoulut olikin!

Järkkäreiden yksi mun lemppariominaisuuksista on se, että sillä saa ihanan tarkkoja kuvia myös hämärässä ilman salamaa.

Ja toinen on se, että osan kuvan kohteista saa tarkaksi, kun tausta jää kauniisti epätarkaksi.

Ongelmahan tässä on nyt se, etten enää voi syyttää mun välineitä epäonnistuneista kuvista.. Mutta ehkä kurssin ja kovan ohjekirjanopiskelun jälkeen mun ei enää tarvikaan:) 

Ihanaa viikkoa ja voimia muillekin ruuhkaviiko(i)sta kärsiville, kyllä se kohta helpottaa!