Lukuvinkkejä pääsykokeisiin ja ylppäreihin - näillä päästiin psykalle

Pääsin tänä keväänä Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan psykologiaa. Hain sinne ensimmäistä kertaa tosissani - tätä ennen olen kaksi kertaa käynyt katsomassa kokeen, sillä niitähän ei julkaista missään. Lupasin lukuvinkkejä niille, joiden pääsykoeuurastus jatkuu vielä ensi keväänä. Tiedän, että siihen on vielä pitkä aika, mutta päätin kirjoittaa tästä nyt, kun omat kikat ovat vielä tuoreessa muistissa ja voihan joku syksyn ylppäreihin valmistuva hyötyä uusista lukuideoista. Jokaisen lukutyyli on yksilöllinen ja jokainen oppii tyylillään - toiset näkemällä, toiset kuulemalla ja toiset tekemällä. Minä olen ehdottomasti viimeisintä tyyppiä, ja sen tulet huomaamaan neuvoistani. Jos opit jollain muulla tyylillä, niin kokeile ja kehitä itsellesi tapa, jolla asiat jää mieleen. Mikä tahansa tyylisi onkaan, suosittelen tekemään muutakin kuin lukemaan tekstin läpi sata kertaa ja tekemään alleviivauksia keltaisella tussilla. Se harvoin yksistään tuo parasta mahdollista tulosta.

Ensin muutama ihan yleinen ohjenuora luku-urakkaansa aloittavalle - oli se sitten ylppärit tai pääsykokeisiin valmistautuminen. 

1. Tee päätös ja pysy siinä. "Mä nyt kokeilen" ei tule johtamaan mihinkään, vaan varsinkin kouluun hakiessa on päätettävä päästä sisään ja sen eteen on tehtävä töitä. Siis oikeasti tehtävä töitä.
2. Tee lukusuunnitelma. Laske paljonko meinaat lukea/tehdä ja jaa se päivillä, jotka meinaat käyttää lukemiseen. Tee vaikka suunnitelma joka viikolle ja viikon aluksi aina jaat tehtävät päiville, kun tiedät viikon suunnitelmat paremmin.
3. Hommaa mielekkäät työskentelyvälineet ja tila. Jos olet aina halunnut stabilontussit, muttet ole raaskinut aiemmin niitä ostaa, niin nyt on lupa siihen. Osta myös vihko, joka saa sinut hymyilemään - tai edes hymähtämään. Pienilläkin asioilla on väliä, kun on kyse stressistä ja sen sietämisestä.
4. Pidä tavoite kirkkaana mielessä. Taiteile vaikka se hetki, kun olet päässyt tavoitteeseesi, piirtäen tai internetistä kuvia tulostellen ja ripusta se johonkin, josta näet sen usein.
5. Tsemppaa itseäsi. Rakkaudella itselle kirjoitettu post it-lappu voi olla yllättävän voimakas. Varsinkin niinä huonompina hetkinä.
6. Luota itseesi. Jos lähdet vain "kokeilemaan" lähtöasetelma on jos se, ettet luota itseesi. Positiivinen asenne helpottaa luku-urakkaa ja myös auttaa hyviin tuloksiin - siitä on tutkimustuloksiakin.
7. Luo rutiineja. Tutki mikä aika päivästä sopii sinulle minkäkin asian tekemiseen ja toimi sen mukaan.
8. Yritä löytää kohtalotovereita ja jos mahdollista, lukekaa yhdessä, opettakaa toisianne ja keskustelkaa asioista. Opettaessa oppii itsekin ja haluamassanne opiskelupaikassa on varmasti tilaa teille molemmille.
9. Älä luovu elämästä. Kun olet vapaalla, OLET VAPAALLA. "Pitäisi.." ei palauta, eikä sen enempää auta luku-urakassa. Joten jos annat itsellesi vapaaillan, niin todella anna se ja nauti siitä, äläkä pode syyllisyyttä. Voit seuraavana päivänä palata aikatauluun. Ja ilman kavereita, perhettä, harrastuksia, päiväunia, välipaloja, ulkoilua, liikuntaa ja muita omia pikkupaheita ei kukaan selviä tälläisesta urakasta, joten laske ne suosiolla aikatauluusi mukaan. Tee jotain kivaa, naura! Se vähentää stressiä ja pysyt helpommin positiivisena. Olet vastaanottavaisempi levänneenä ja voimautuneena. Välillä on tehokkaampaa lähteä ystävän kanssa kahville kuin väkisin rutistaa ja lukea samaa lausetta kymmeneen kertaan unen rajamailla.
10. Älä ole perfektionisti. Kukaan ei tule ihastelemaan tekemiäsi materiaaleja ja muistiinpanoja, joten älä suotta hukkaa aikaa kauniin käsialan ylläpitämiseen. Kirjoita niin, että saat siitä itse selvää ja sitä on tarpeeksi mielekästä lukea myöhemminkin. Muistiinpanojen kauniista alleviivauksista ja suorista marginaaleista ei pääsykokeissa saa lisäpisteitä, joten keskity oleelliseen. Ja älä soimaa itseäsi, vaikket et ihan pysyisi lukusuunnitelmassasi. Ei kukaan mukaan pysy. Tai sitten heillä ei ole ollut kovinkaan rankka suunnitelma tai heillä on keskivertoihmistä enemmän aikaa - tai he ovat supersankareita. Älä siis käytä energiaa itsesi soimaamiseen.

Siinä ne yleiset pliipaplaapat. Ja vaikka niitä siksi kutsunkin, lukisin ne silti huolella ja sisäistäisin hyvin.

Sitten ne likaiset yksityiskohdat minun luku-urakastani.

Psykan pääsykokeissa on 60 monivalintakysymystä; 20 tilastotieteestä ja 40 keväisin julkaistavista tieteellisistä artikkeleista. Artikkeleita on noin 16, joista pituutensa puolesta tulee kirjan verran tekstiä. Monivalintakysymksien vuoksi on opeteltava suurien linjojen lisäksi myös yksityiskohtia, ja hyvä lähtökohta onkin koittaa opetella ulkoa niin paljon kuin mahdollista. Minun opiskelupaikkani irtosi näillä keinoilla:

1. Aloitin tilastotieteen kirjan lukemisen jo tammikuussa. Luin kappaleen läpi ja sen jälkeen kävin kappaleen uudelleen läpi tehden kattavat muistiinpanot.

2. Luin tilastokirjan uudelleen. Kappale kerrallaan, aluksi katsoen otsikot ja kuvat ja sitten vasta siirtyen tekstiin. Seuraavana päivänä luin tekemäni muistiinpanot tuosta samasta kappaleesta ennen seuraavaan menemistä. Samalla kirjoittelin avainsanoja ja lyhyitä selittäviä lauseita tekstin viereen - ne nähdessäni muistin mitä missäkin kohdassa käsiteltiin. Tästä ei ole kuvaa, sillä rakas tilastokirjani on kadonnut kuin tuhka tuuleen, mutta saatte idean.

3. Kun artikkelit julkaistiin maaliskuun alussa, luin artikkelin yksi kerrallaan läpi ja sen jälkeen kävin artikkelin uudelleen läpi tehden kattavat muistiinpanot. Seuraavana päivänä luin muistiinpanot ja siirryin seuraavaan artikkeliin. "Kertaus on opintojen äiti" on lause, johon alan pikku hiljaa uskomaan..

4. Kun olin kerran käynyt kaikki artikkelit läpi, aloitin alusta. Tällä kertaa alleviivasin ja merkkasin joka artikkeliin taas käsiteltyjä avainsanoja ja omia ajatuksia. Sen jälkeen kävin omat merkintäni läpi ja tein flascardeja niistä asioista, joista ajattelin, että ne pitää muistaa ulkoa.
Toiselle puolen kirjoitin jonkin käsitteen/asian ja toiselle puolelle selityksen/lukumäärän tai prosenttiosuudet. Ja näitä kortteja hinkattiin junassa, sohvalla, sängyllä, bussijonossa ja ihan missä vain. Joka paikassa yleensä oli yksi pino mukana. Paitsi viikonloppuisin, koska viikonloput oli vapaata. Lappujen määrä pinossa vaihteli ehkä 20-50 välillä artikkelista riippuen. Värikoodasin laput vielä erikseen, jokainen artikkeli omalla värillä.

Poikaystäväni kuulusteli laput aina kun olin yhden pinon opetellut ulkoa. Ennen kokeita vanhempani tulivat Rovaniemeltä asti, ja äitin kanssa käytettiin koko viikonloppu niin, että äiti luki lapun toisen puolen ja minä kerroin mitä toisella puolella luki. Suosittelen lämpimästi, että joku kuulustelee aiheet sinulta, nimittäin näistä heräävät keskustelut auttavat musitamaan asioita. Itsekin muistin kaksi kysymystä ihan vain K:n ja äidin kanssa käydyistä keskusteluista.

5. Teimme artikkeleista kysymyksiä toisillemme erään toisen Jyväskylään hakeneen kanssa. Kymmenen kysymystä per artikkeli. Kerrottakoon, että hänkin pääsi sisään.

6. Tein samanlaiset flashcardit tilastosta ja tein suurimman osan tilastotieteenkirjan tehtävistä.

7. Tein tilaston kaavoista isommat kortit ja laitoin aina yhdestä kappaleesta tehdyt kortit vessaan. Väsäsin pahvinpalasta, valkoisesta paperista ja kontaktimuovista itselleni tällaisen lärpäkkeen. Siihen voi kirjoittaa tusseilla ja kontaktimuovin ansiosta sen saa helposti pyyhittyä kostealla liinalla. Katsoin flaskardista kaavan nimen, kirjoitin pahvilärpäkkeen toiselle puolelle mustalla tussilla sen, miten ajattelin kaavan menevän, ja sitten tarkistin flashcardin toiselta puolelta oikean vastauksen. Kirjoitin oikean vastauksen kopioiden vielä pahvilärpäkkeen toiselle puolelle. Sitten vertasin vastauksia. Jos oma vastaukseni oli väärin, pysyi kortti pakan ylimpänä ja seuraavalla vessareissulla kokeilin uudestaan. Jos vastaus oli oikein, kurkkasin seuraavan kaavan läpi ja tein sille saman seuraavalla vessareissulla. Tiedän, vessa.. Mutta se on paikka missä tulee käytyä monta kertaa päivässä ja väistämättä on hetkeksi istahdettava alas ja oltava omassa rauhassa!

8. Erään kaavion tulostin, värikoodasin ja peitin yksiköt muistilapuilla. Sitten koitin muistella mitä lappujen alla luki. En löytänyt sitä enää..

9. Pahin artikkeli, josta ei ottanut mitään selvää, pureskelin pieniksi palasiksi. Jos et ole lukenut artikkelia, et ehkä ymmärrä seuraavaa, mutta sanotaanko niin, että artikkelissa oli noin 10 muuttujaa, joten tutkimustuloksiakin oli todella paljon. Maybe you'll get the picture..
Kirjoitin valkoiselle paperille tiedot, jotka olivat yleistä tietoa tai koskivat sekä äitejä että isiä. Vihreälle paperille kirjoitin ainoastaan isiä koskevat tiedot ja keltaiselle äitien tiedot. Kirjoitin sinisellä maininnat leikistä ja pelistä, vihreällä kotitehtävissä auttamiset ja punasilla lukemisen. Alleviivasin poika-ja tyttölapsia koskevat asiat eri väreillä. Asettelin tekstit oranssille taustalle jos kyseessä oli syksy, ja vihreällä jos kyseessä oli kevät. Yleiset tiedot tulivat keltaiseen sarakkeeseen. Eri kerrokset olivat eri aiheille, kuten sukupuolittain, ammattistatuksella ja suurilla linjoilla. Vaikea selittää, mutta tämä todella auttoi lähes mahdottoman, tuhat muuttujaa sisältäneen artikkelin pureskelussa. Pointti on; ole luova ja keksi tapa, jolla ymmärrät ja opit asian! On se sitten sarjakuvan piirtäminen asiasta tai metri kertaa metri taulun kiinnittäminen sängyn päätyyn - what ever rocks your boat!

10. Lopuksi tein vielä ajatuskartat kaikkein haasteellisimmista artikkeleista, joissa oli eniten numeroita ja nimiä. Koodasin taas jotenkin niin, että numerot alleviivasin tietyllä värillä, nimet toisella, paikat kolmannella jne. Myös pohjavärit oli valittu tarkkaan siten, että esim. kolme saman aiheen ympärillä pyörivää artikkelia oli kaikki eri väreillä.

11. Ostin kuuden kokeen harjoittelukoepaketin psykalle.fi:stä. Kokeet olivat vaikeampia kuin varsinainen pääsykoe oli, joten ei pidä lannistua jos ei saa "riittävästi" oikein. Itse sain noin 11 keskimäärin oikein. Vain kerran pääsin seitsemään ja oikeassa kokeessa sain saman tuloksen. Oikeassa kokeessa kysymyksissä ei ollut yhtä nippelitietoa kuin harjoituskokeissa, mutta kannattaa silti suhtautua niihin kuin oikeaan kokeeseen! Samalla oppii ja lisäksi monivalintakokeeseen vastaaminen on oma taiteenlajinsa, ja sitä kannattaa kyllä harjoitella ennen pääsykokeeseen menoa!

12. Jätin itselleni kannustavia viestejä vähän sinne sun tänne, ja kirjottelin muistilapuille "tulet vielä käymään artikkelit kaksi kertaa ja tilastot kerran läpi, joten ei mitään hätää" rauhoittaakseni omaa riittämättömyyden tunnetta ja hetkellisesti nousevaa paniikkia. Tälläiset miniviestit ovat aika ihania luku-urakan ulkopuolellakin. Kukaan muu ei voi tietää, millaista viestiä juuri sinä tällä viikolla tarvitset!

Huuuuuh. Siinä se ois. Kuulostipa se paljolta. Ja onhan se, mutta se on silti ihan tehtävissä. Toivottavasti kukaan ei lyyhisty tästä työmäärästä - tämä on siis vain minun tapani oppia. Esim. nuo flashcardit on aika rankka tehdä, mutta niitä tehdessä oppii samalla ja olen huomannut sen itselleni toimivaksi. Ruotsin ylppäreihin opettelin sanastoa samalla tavalla, ja lukion kutosen keskiarvolla kirjoitinkin E:n. Samaa olen käyttänyt kemian kaavoihin, kieliin, biologiaan jne..Ja nuitahan voi käyttää aikalailla mihin vain, varsinkin just käsitteisiin, sanoihin kaavoihin jne.

Minun niin piti polttaa nämä kaikki, kun olen päässyt sisään ja ottanut niistä teille kuvat mut.... jotenkin nyt en oikein raaskiskaan..:D

Ihanaa, jos olet jaksanut tänne asti! Sinussa on selvästikin potentiaalia luku-urakkaan! ;) Jos et ymmärrä jotain kohtaa ja olet kiinnostunut ymmärtämään, niin kysy! Vastaan mielelläni ja toivon, että olet saanut tästä postauksesta jotain hyödyllistä ja käyttökelpoista itsellesi.

Mulla ois kuulkaa teille niin paljon juttuja! Uuden kodin sisustussuunnittelusta kaiken maailman pieniin projekteihin, joista yksi kuivuu tuossa pihalla tälläkin hetkellä. Seuraavaksi luvassa kuitenkin herkkuasiaa, nimittäin uusi rakkaus ruokakaapissa. Mutta nyt tämä maksipostaus saa päättyä.

Ja vielä haluan vain sanoa, että kaikki on mahdollista ja pystyt ihan mihin vain. Uskalla unelmoida, ja ennen kaikkea uskalla tehdä töitä unelmiesi eteen. Kova työ palkitaan lopulta - ja tämän sanon syvällä, ja nyt hyvin ylpeällä ja onnellisella, kokemuksen rintaäänellä. Pus. <3

Pääsykokeiden tulokset ja arvonnan voittajat

Täältä tullaan psykologia!! Nyt se on virallista: Tästä tuuliajolla olleesta neitokaisesta tulee kuin tuleekin psykologi!
En oo vielä yhtään käsittänyt enkä sisäistänyt tätä ajatusta ja silti musta tuntuu, että näinhän tämä on aina ollut. Kuinka voi olla ristiriitaiset tuntemukset!

Ehkä se johtuu siitä, että en ole ollut haluamassani opiskelupaikassa vielä kertaakaan ja aika paljon työtä on mahtunut 2010 lakkiaisten ja tämän hetken välille, yrittäessäni päästä haluamaani kouluun. Ja nyt kun niin on käynyt, joku osa musta vielä toteaa, että hei, ei se haittaa, kyllä sä ens keväänä sit... VAIKKEI ENÄÄ TARVI!! Mä en pääse oikein tähän Wuhuu tunnelmaan muuten kuin että mietin mitä kaikkea aattelin ennen kuin olin päässyt kouluun ja sitten toteamalla, että no nyt on se hetki! "Ei enää pääsykokeita. Varma tuleva työ. Suunta elämässä, kaikki opintopisteet vie lähemmäs valmistumista. Opiskelen asioita, joita tulen tekemään työkseni jne." Sitten tulee sellainen kauhea kipristys mahanpohjasta lähtien ja perhosia vaan vilahtelee joka puolella kehoa.

Toinen osa taas on se "Nääh, mikäs ylläri tämä nyt  muka on". Se ehkä johtuu siitä, että olen jo useamman vuoden halunnut juuri tälle alalle ja ekasta vaiheesta selviäminen oli musta haastellisempaa tavallaan.. Ehkä mun on myös tarkoitus olla tällä alalla kun se tuntuu niin omalta. Vaikka nyt kun luen paria psykan tenttiä varten, jotka teen loppukesästä, ja vaikka motivaatio on ihan huipussaan, niin välillä tulee sellainen jaugs! Mitähän tästä tule, mites mä tästä selviän! :D Kirjan nimi on Lapsi ja kriisi ja oon tullut siihen tulokseen, ettei lapsista voi mitenkään saada selväpäisiä... Joten olkaamme itsellemme, läheisillemme ja tutuillemme armollisia. Ei se ole meidän syytä, että ollaan tällaisia.

Meinaan muuten tehdä postauksen mun lukuvinkeistä, joilla opiskelupaikka nyt aukesi. Tulossa kontaktimuovilla askartelua, paperin silppuamista ja vessaan piilotettu tussi... Eli jos kiinnostaa, niin pysy kuulolla!

Tällainen oli näkymä sinä iltana, kun sain pääsykoevastaukset. Joko universumi juhli minun kanssa pääsykokeita tai sitten seuraavan päivän Pride-tapahtumaa.. :) Soitin aiemmin tuona päivänä kummisedälle iloiset uutiset ja sanoin, että nään vain sateenkaaria. Se ilmeisesti ymmärrettiin tilauksena...:)

Nyt on kaikki mennyt niin putkeen, että ensimmäistä kertaa piiitkään aikaan on sellainen hetki, että mä en tiedä mitä odottaisin tai minkä taakse menisin piiloon että "sit ku se tapahtuu, niin sit oon onnellinen". Mulla on suuressa mittakaavassa tällä hetkellä kaikki, josta oon pitkään unelmoinut ja haaveillut ja nyt on sellainen että nooo.. mitäs nyt?? Ei tällaiseen tyytyväisyyden tilaan ole opetettu! :D Mutta yhtä pientä projektia olen alkanut tässä kehittelemään yhden uuden ihanan tapaamani ihmisen kanssa ja siitä lisää parin kuukauden sisällä..Se on ehkä se seuraava suuntamerkki. Lisäksi haluisin keskittyä tähän blogiin ihan hulluna, mutta nyt on hommaa niin paljon, ettei aikaa ja voimia vaan jää kovin tiheään päivitykseen. Mutta senkin aika varmaan on taas syksyllä kun on rahat tienattu ja joogaohjaajakoulutus alkaa olemaan loppusuoralla. Ensi viikonkin olen Helsingissä intensiivijoogaviikolla. Oon aika pähkinöinä siitäkin!

Ja hei jos jollekin tulee nyt näistä mun viimeisistä postauksita sellainen "show off" tai "kerskailija" olo, niin olen pahoillani. En vain näe syytä, miksei siitäkin voisi kirjoittaa jos menee hyvin. Ja vaikka kaikki jotenkin nyt soljuu uskomattoman helposti niin ihan yhtä lailla minullakin on omat ongelmani. Aamuisin on välillä vaikea herätä, kaupassa joudun laskeskelemaan rahoja ja aamupalaa tehdessä saatan harmikeni huomata, että banaanit on loppu. Ja ihan yhtä lailla näen kuolleita eläimiä tiellä ja jään niitä suremaan tai en löydä just sitä tiettyä paitaa mistään. Ja väsyneenä ja nälkäisenä voi kiukku nousta pintaan ja mieli kehtaa silloin todeta tämän kaiken onnisumisflown keskellä, ettei mistään tule mitään. :D Joten jos haluaisi keskittyä niihin, niin olisihan nuita ongelmia. Ne vaan ovat tällä hetkellä samassa kokoluokassa kärpäsen kakan kanssa.

Ja hei arvonnasta on nyt kerrottava, että siinä Heat Pump City of the Year kilpailussa valittiinkin tänä vuonna yhden sijasta kaksi voittajaa. Voisin melkeinpä sanoa, että Suomen suurella äänivyöryllä oli tässä oma osansa.. Joten kiitos teille ihanille, jotka kävitte äänestämässä!! En ole ollut ihan reilu, kun olen vedättänyt tätä näin pitkälle lompakkojen arvonnan suhteen, mutta nyt on voittajat selvillä!! Ja viivästyksen vuoksi päätinkin arpoa kolmen sijaan neljä. Joten onneksi olkoon Amelia, Laura, Emmi ja Ada!! Otan tehin pian yhteyttä, niin saadaan lompakot uusille omistajille! Ainoastaan Adalta tarvitsisin vielä yhteystiedot, jotta saan sinulle palkinnon tulemaan! :) Kiitos kärsivällisyydestä ja anteeksi viivästyksestä. <3 Jos jota kuta oikein jäi harmittamaan, niin laita viesti niin eiköhän saada sovittua jotain. Kiitos kaikille tämän blogin ensimmäiseen arvontaan osallistuneille!! Lupasin järjestää suuremman arvonnan jos voitetaan äänestys ja koska niin kävi taidan olla teille arvonnan pystyssä. :) Mitähän se voisi olla? Ideoita saa jättää ja muutenkin kaikki kommentit ja ajatukset on aina kivoja! <3

Mutta nyt ois ehkä aika paketoida tämä kirjoitus, kun mitta alkaa taas hipomaan ennätyksiä.. Nyt tulevana psykologina jätän teidät tämän linkin huostaan, jossa on muutama äärimmäisen mielenkiintoinen psykologinen fakta. :) Nämä mun ilonylistys-postaukset on perusteltu kohdalla 8: "Being with happy people makes you happier." Mun suosikki on kuitenkin tuo kohta 7. Se jotenkin ottaa paineet pois yltiöpäisestä tienaamisesta ja vie onnellisuuden tavoittelun muualle kuin rahaan. No nyt lähti taas rönsyileen. En oo ihan varma itekään mitä oon tästä postauksesta mieltä, mutta se on nyt mikä on, ajatuksen virtaa nimittäin. Lupaan, että tähänkin blogiin talkaa tulemaan taas jotain "oikeaa" sisältöä, kuten valokuvia joita on jo pitkästi jonossa! :) Pus! <3

Hyviä uutisia!

Hengissä ollaan! Blogihiljaisuuden perusteella herkimmät ovat saattaneet jo ajatella, että olen jäänyt katujyrän alle tai olen hukkunut kevättulviin - mutta eip! Täällä ollaan. Ja se ei ole ainoa hyvä uutinen. Nimittäin kaikki on vieläpä tosi hyvin.

Kiireistä, mutta hyvin. Olen vähän suomalainen tässä asiassa ja jouduin kyllä vähän miettimään, että uskallanko tänne kailottaa mun ilon aiheista, sillä "se kellä onni on, se onnen kätkeköön", eikö? Mutta päätin nyt murtaa tuon hölmön myytin ja lätkäistä mun onnen tänne kaiken kansan nähtäville.

Kolme työtä pitäisi jo yksistään kiireisenä, mutta sen lisäksi oli ne pääsykoerumbat toukokuun lopusta kesäkuun puoleen väliin ja sit toki on sitä joogaohjaajakoulutusta myös viikonloppuisin. Jos teitä kiinnostaa, voin kertoa mun työkuvioistakin lisää - ei kesätyöpaikkaa vaihtuikin lopulta kolmeen kivaan työpaikkaan! Mutta siis, aika lujaa on menty viimeiset puolitoista kuukautta. Tämä juhannusviikonloppu on ollut ensimmäinen hetki, että on edes yksi päivä, jolle ei ole suunniteltuna mitään. Ja niitä on nyt ollutkin putkeen kolme! Oon ollut kyllä ihan nirvanassa, siitäkin huolimatta, etä kaikki kiireisenä pitäneet asiatkin ovat olleet tosi kivoja. Ja nyt jotenkin sydän taas väpättää kun kerkiän pitkästä aikaa kirjoittaa omaan blogiin jotain! Oon kaivannut tätä näköjään enemmän kuin oon edes tajunnut. <3

Nyt kun tästä hulinasta on selvitty, olen vannottanut itselleni, ettei samanlaista enää hetkeen tule. Olen jotunut joitain tarjouksia torjumaan, kun olen arvottanut oman ajan tärkeämmäksi. Minulla oli esim monta viikkoa, etten juuri kerinnyt edes joogaamaan enkä ihan hirveästi edes meditoimaan. Lisäksi kun koko ajan on tien päällä matkalaukun kanssa, ei ikinä aina kerkiä suunnittelemaan ruokia kymmentä ateriaa eteenpäin ja sitten löytääkin itsensä hädässä jostain Hesburgerin jonosta tai soittamasta pizzakuskille. Ja voin kertoa, että se hyvä flow, mikä oli keväällä liikunnan ja ruokavalion suhteen päällä, on vähän kärsinyt tässä viime aikoina. Nyt se kuitenkin lähtee taas käyntiin, tai lähti oikeastaan jo eilen. Alkoi meinaan tuommoinen pieni repsahtaminen taas näkymään vatsan seudun pehmeytenä ja piukeana turvoituksena. Onneksi kevään kokeilun jälkeen tiedän, millä oma turvotus lähtee. En ole muuten siitäkään vielä puhunut, mutta olin siis paleo-ruokavaliolla keväällä melkein kuukauden ja minunkin jo vuosia vaivanneille vatsaongelmille löytyi vihdoin naurettavan yksinkertainen selitys. Ja koska vatsavaivat ovat niin yleisiä nykypäivänä, niin siitä tulen kyllä kertomaan lisää - jos joku vaikka löytäisi itselleenkin apuja.

Mutta hei, tosiaan pääsykokeetkin on nyt ohi. Psykastakin pääsin ekasta vaiheesta läpi (JESSSS!!) ja nyt ootellaan soveltuvuuskokeiden tuloksia. Ne oli kyllä jokseenkin kuumottavat, kun ei oikein tiedä, että mitä ne siellä mittaa ja mikä ois se "oikea" tapa toimia ja olla. Sama oli kyllä toimintaterapian kokeissa. Ois aika huikeeta kyllä jos unelmien opiskelupaikka vihdoin nappais kaikkien näiden pääsykoekeväiden jälkeen... Joten pidättehän sormet ja varpaat ristissä. <3

Ja hei joo, eikä siinä kaikki hyvät uutiset! Sain myös Jyväskylästä asunnon! Kokonaiset 25 neliötä minun omaa kotia ihan rautatieaseman vierestä, eli keskustasta. KOAS:in asuntona myös sisältää veden, netin ja sähkön ja hintahan on suorastaan naurettava. Laitoin itseni jonoon vuosi sitten helmikuussa ja kyllä muuten kiittelin itseäni tästä fiksusta ratkaisusta, kun toissa päivänä sain sähköpostiini asuntotarjouksen. Ei tarvi elokuussa aloittaa sitä kauheata kilpajuoksua asunnoista ja viettää lukuisia hetkiä oikotie.fi:ssä ja Jyyn asuntopalstalla. Te, joilla se on edessä, I feel you. <3 Avaimet saan elokuussa ja sieltä ei sitten lähetäkään ennen kuin maisterin titteli alkaa häämöttää.

Oiskohan tässä kuulumiset pähkinänkuoressa. Ihanaa, ettette ole kadonneet minnekään ja muutama uusi lukijakin on lisännyt itsensä listalle- tervetuloa mukaan! :) Lupaan, että seuraavaan postauskeen ei mene kuukautta (alku viikosta julkistan ekolompakkovoittajat, lupaan!)Tämä blogi on nimittäin yksi niistä asioista, jotka lasken itselleni tärkeään omaan aikaan, josta en ole valmis enää kovin helpolla joustamaan. Joka päiväistä kirjoittelua en lupaa, mutta parikin kertaa viikossa ois aika terapeuttista. :) Ootte ihania ja it's so good to be back!<3

Jatkan leijumista.

T.

Arvonta ja uudet työkuviot

Tiedättekö sen värssyn, että

Niinä aikoina kun minusta ei mitään kuulu, 

olen omilla teilläni. 

Mutta kulkien niin, että polkuni toinen puoli on aina varattu 

sinulle ystäväni.

Haluaisin sanoa teille noin, mutta minun värssyni on enemmänkin:

Niinä aikoina kun minusta ei mitään kuulu, olen joko olohuoneessa, keittiössä tai työhuoneessa. Istuen epäergonomisessa asennossa, pupsuttaen jotain ja laskien joka tekstikappaleen välissä minuutteja siihen hetkeen kun tämä on ohi.

Pääsykokeisiin valmistautuminen nimittäin. Paitsi että eilen olin oikeasti omilla teilläni ja ajattelin kyllä teitä ystäväiseni. Kävin nimittäin mutkan Hollolassa. Allekirjoitin siellä työsopimuksen ensi kesäksi ja nyt koska se on virallista niin siitä voi puhua! Tältä näyttää Calefan somettaja/tiedottaja tämän kuun lopusta alkaen!

Ai että mikä se Calefa on? Se on firma, joka tarjoaa toisille yrityksille mahdollisuuden ottaa hukkalämmön talteen ja kierrättää sitä vaikka yrityksen kiinteistön lämmittämiseen. Eli mietitään esimerkiksi leipuri-Lassea, jonka uuneissa syntyy pullia paistellessa kauhea määrä lämpöä, joka lopulta päästetään savupiipun kautta taivaalle lämmittämään harakoita. Calefa voisi tarjota leipuri-Lasselle mahdollisuuden ottaa tuon lämmön talteen ja käyttää sen vaikka takahuoneen ja leipomon lämmitykseen. Tällöin Lassen ei tarvitsisi ostaa enää lisää sähköä ulkopuolelta tilojen lämmitystä varten. 

Eli homman nimi on energiankierrätys. Kyseessä ei ole suoranaisesti uusiutuva luonnonvara, mutta tällaiset systeemit vähentävät energiankulutusta ja siten ne vähentävät myös päästöjä. Lisäksi energian kierrättäminen yleistyessään tekee Suomesta omavaraisemman energian suhteen. Ja luonnon lisäksi tästä hyötyy myös Lasse, jolle jää kassaan enemmän rahaa, jolla hän voi vaikka viedä vaimonsa talvella Thaimaan lomalle. Ainoastaan harakat joutuvat vaihtamaan lämmittelypaikkansa Lassen piipuista Tauno-tehtailijan hukkalämpöön. Paitsi jos Taunostakin tulee Calefan asiakas. 

Suomessa jää hyödyntämättä arviolta parin ydinvoimalan vuosituotannon verran hukkaenergiaa. Vuosittain satoja miljoonia euroja puhalletaan taivaalle tai lasketaan vesistöön vaikka hyvin kohtuullisilla investoinneilla sama summa voitaisiin säästää energiakustannuksissa ja samalla parantaa yritystemme kilpailukykyä sekä vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä - See more at: http://www.calefa.fi/fi/yritys/ajankohtaista/#sthash.XsvnZJH7.dpuf

Suomessa jää hyödyntämättä arviolta parin ydinvoimalan vuosituotannon verran hukkaenergiaa. Vuosittain satoja miljoonia euroja puhalletaan taivaalle tai lasketaan vesistöön vaikka hyvin kohtuullisilla investoinneilla sama summa voitaisiin säästää energiakustannuksissa ja samalla parantaa yritystemme kilpailukykyä sekä vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä - See more at: http://www.calefa.fi/fi/yritys/ajankohtaista/#sthash.XsvnZJH7.dpuf

Suomessa jää hyödyntämättä arviolta parin ydinvoimalan vuosituotannon verran hukkaenergiaa. Vuosittain satoja miljoonia euroja puhalletaan taivaalle tai lasketaan vesistöön vaikka hyvin kohtuullisilla investoinneilla sama summa voitaisiin säästää energiakustannuksissa ja samalla parantaa yritystemme kilpailukykyä sekä vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä - See more at: http://www.calefa.fi/fi/yritys/ajankohtaista/#sthash.XsvnZJH7.dpuf

"Digitalisaation kääntöpuoli on, että tarvitsemme jatkuvasti lisää ja suurempia datakeskuksia. Datakeskukset tuovat Suomeenkin työpaikkoja ja investointeja, mutta ne ovat myös energiasyöppöjä. Aikaisemmin ollaan oltu tyytyväisiä, kun lämmöstä on päästy edullisesti eroon puhaltamalla se vesistöön tai ilmaan. Energian kierrätysratkaisulla voidaan tuotettu lämpö ottaa talteen ja käyttää hyödyksi.

Tämä on huomattu myös Mäntsälässä: Yandexin datakeskuksen jäähdytysilmasta otetaan lämpö talteen ja käytetään mäntsäläläisten omakotiasujien kaukolämmöksi. Calefa Oy:n toimittama toteutus tulee lämmittämään 5000 kotia Mäntsälässä ja vuosittain säästetyn energian määrä vastaa noin 5 miljoonaa saunomiskertaa."

Eli aika hyvä systeemi, eikö?

Niin hyvä, että sen toiminta on jo maailmallakin tunnustettu. Calefa ja sitä kautta Hollolla on Mäntsälä-projektillaan selviytynyt Heat pump city of the year - kilpailussa loppusuoralle. Ja arvatkaapa kuka sai ennakkotehtäväksi saada tälle kilpailulle mahdollisimman paljon näkyvyyttä ja äänestäjiä Suomen puolesta? No tuleva tiedottaja/somettaja tietenkin! Tämä ei ole ihan mikä tahansa pikkukisa vaan meillä Calefalle (kröhöm) tosi iso juttu! Ja tämä on nyt se missä olen teitä lämpimästi ajatellut. :) Kilpailuun osallistuminen vie 30 sekuntia. Siihen tarvitaan etu- ja sukunimi sekä sähköpostiosoite, johon ei tule mitään spämmiä, lupaan! Lopuksi valitaan Suomi listasta ja painetaan äänestysnappia. Eli jotta minä voisin tehdä uusiin pomoihin hyvän vaikutuksen ja me kaikki saisimme lisää aiheita olla ylpeitä kotimaastamme, niin käyttehän kaikki äänestämässä Suomen voittoon täältä! 

Jos Suomen arvostus maailmalla ja minun uraputkeni eivät juuri nyt kiinnosta, niin laitan vielä pienen porkkanan. Koska puhutaan energian kierrättämisestä, niin teemaan sopien minulla on teille pieni arvonta, jossa voi voittaa kierrätysaiheisia palkintoja, nimittäin ekolompakoita! Mihin tahansa tällaisen kanssa meneekään, niin lompsat saavat todella paljon positiivista huomiota  ja keskustelua aikakseksi. Se on myös varma tapa saada kassatädit ja -sedät kaikkialla maailmassa hymyilemään. Balilla tienasin näitä tekemällä jopa vähän taskurahaa, sillä näillä on helppo huijata rahan ahneita poliiseja. Harva nimittäin tajuaa, että tämän sisällä voi olla jotain arvokasta, eli hyvä taskuvarkaidenkin ehkäisijä! Lompakot ovat yllättävän kestäviä - edellinen lompsani oli minulla puoli vuotta koko ajan reissussa käytössä. Jos lompakkoa käyttää esimerkiksi ainoastaan baarilompakkona, mihin se on myös erinomainen, niin säilyyhän se silloin pidempään.

Arvon näitä kolme kappaletta ja koska blogini on vielä suhteellisen pieni, niin laskekaapa siitä voittomahdollisuuksia. :) Ainoa kriteeri on, että käyt äänestämässä Suomea linkin kautta. Sitten jätä kommentti tänne, että mistä purkista tykkäät eniten ja joku nimimerkki, jolla sinut voi myöhemmin tavoittaa. Voittajat saavat itse valita, mistä purkista ekolompakkonsa haluavat. Äänestysaika päättyy 18.5. ja silloin päättyy myös arvonta.

Jos ekolompakkokaan ei saa sinua lämpeämään tälle minun missiolle, niin sitten en voi kuin yrittää vedota sun herkimpiin solukoihin aina yhtä ihanilla isämaallisudella, vihreydellä ja nuoren viestijän alun tulevaisuudella.  8) Ja hei, jos voitetaan niin lupaan järkätä isomman arvonnan!

Se kilpailusta. Minun päätehtävä tulee siis olemaan sometus ja tiedottaminen. Eli kehitän somea ja tuotan sinne sisältöä, päivitän nettisivuja ja tiedottelen asiakkaille ja medioille tarvittaessa. Pääsen myös ideoimaan ja kehittämään koko firman viestintää, mikä on kyllä aika jännää! Kyseessä ei todellakaan ole harmaan ankea energiateollisuuden firma, vaan itse asiassa todella innovatiivinen kasvuyritys. Työvälineinäni ovat järkkäri, GoPro-kamera, läppäri sekä mielikuvitus. Tavoitteeni kuulemma on, että ennen kesän loppua joku joutuu minulle toteamaan, että nyt menee vähän liian lujaa. Challenge accepted! Jos haluat nähdä miten minä tähän haasteeseen vastaan, niin voit seurata sitä tykkäämällä Calefasta Facebookissa tai seuraamalla @CalefaOy:tä Twitterissä.

Tulipas pitkä juttu ja tuntuu varmaan vähän mainostamiselta, mutta ihanaa, jos olet päässyt tänne asti. Ja niinhän se on, että tuoreen somettaja/tiedottajan on pakko yrittää, eikö? :) Tänään sain lisää jänniä uutisia ja näyttäis olevan tulossa ihan tosi kiireinen, mutta huikee kesä! No, mutta ne on ihan toisia tarinoita ne. Ihanaa helatorstaita ihanat ja kiitos äänistänne! <3

Digitalisaation kääntöpuoli on, että tarvitsemme jatkuvasti lisää ja suurempia datakeskuksia. Datakeskukset tuovat Suomeenkin työpaikkoja ja investointeja, mutta ne ovat myös energiasyöppöjä. Aikaisemmin ollaan oltu tyytyväisiä, kun lämmöstä on päästy edullisesti eroon puhaltamalla se vesistöön tai ilmaan. Energian kierrätysratkaisulla voidaan tuotettu lämpö ottaa talteen ja käyttää hyödyksi.
Tämä on huomattu myös Mäntsälässä: Yandexin datakeskuksen jäähdytysilmasta otetaan lämpö talteen ja käytetään mäntsäläläisten omakotiasujien kaukolämmöksi. Calefa Oy:n toimittama toteutus tulee lämmittämään 5000 kotia Mäntsälässä ja vuosittain säästetyn energian määrä vastaa noin 5 miljoonaa saunomiskertaa.
- See more at: http://www.calefa.fi/fi/yritys/ajankohtaista/#sthash.XsvnZJH7.dpuf

Kun napanuora katkeaa

Äitienpäivä. Tänä vuonna päätin, että muistan kertoa minulle tärkeille ihmisille, mitä he minulle todella merkitsevät. Ja tänään sattuneesta syystä valokeilaan saa luvan astua rakas äitini. Tiedän äiti, en lähettänyt tänä vuonna korttia.. Tämä olkoon sellainen.

Mitä voisin kertoa äidistäni? Hän on minuakin lyhyempi, tyylitietoinen, ja halutessaan hyvin jämäkkä rouva, jolle tärkeintä maailmassa on oma perhe. Ehkä joskus siinäkin määrin, että omat intohimot ja kutsumukset ovat unohtuneet puskiessa meitä muita eteenpäin ja tukien meitä kohti unelmiamme. Meistä on kyllä huolehdittu. Minusta ja veljestäni ja nyt 91-vuotiaasta ämmistäni, joka on jo usean talven asunut vanhempieni luona. Meille on aina tahdottu vain parasta. Joskus ehkä jopa siinä määrin, että se mikä meille olisi äidin vaiston mukaan parasta, on tullut selväksi vähän turhankin hyvin. Tiedättehän - äidit.

Mitä voin sitten kertoa minun ja äitini suhteesta. Olemme olleet aina todella läheisiä. Lapsuudessani en tietenkään aina saanut kaikkea, mutta sanotaanko niin, ettei mitään myöskään ikinä puuttunut. Vaikka nuoruudessani saatoin käyttää äidistäni jopa sanaa ylisuojelevainen, sain silti 15-vuotiaana luvan lähteä maapallon toiselle puolelle vuodeksi vaihtoon. Maahan, jossa kukaan perheestäni ei koskaan ollut käynyt. Maahan, jossa puhuttiin kieltä, jota äitini puhuu suloisesti puoleksi viittoen ja osittain täydentäen suomenkielellä. Silloin en tajunnut, kuinka lujasti lähtöni voi kirpaista. Vasta tultuani takaisin, ymmärsin, että minun nauttiessani elämästä, äitini seurana olivat jatkuva huoli ja haikeus. Ja ne hellittivät otettaan vasta kevätkuukausina, jolloin äitini huomasi paluuni olevan enää muutaman kuukauden päässä.

Pakko myöntää, että nykyään joka vuosi nähdessäni 15-vuotiaita, suorastaan järkytyn. Kuinka kova luotto minuun on on täytynyt olla, kun minut on sen ikäisenä päästetty yksin matkaan. Mutta toisaalta, kyllähän vanhempani tiesivät tasan tarkkaan kuinka hyvin minut oli kasvatettu.
Tuo luottamus tulee varmaan yllättämään minut todella siinä vaiheessa, jos itse olen joskus teinitytön äiti. Ehkä silloin ymmärrän oikeasti, kuinka paljon minun toiveita ja tahtoani on täydytty kunnioittaa ja kuinka minussa on nähty niin paljon jotain sellaista, jota en silloin itse nähnyt, että lupa ja rahat matkalle löytyivät.

Palattuani olin 16. Minä en ikinä oikein käynyt läpi sellaista räväkkää teini-ikää, jossa tehdään pesäero vanhempiin. Meidän haasteet alkoivat vasta minun oltuani jo tuore täysi-ikäinen, löydettyäni itselleni miehen sekä muutettuani pois kotoa 600 kilometrin päähän lapsuudenkodistani. Valehtelisin jos väittäisin, etteikö silloin matkassa olisi ollut muutama mutka ja möykky. Ja sitä uuteen tilanteeseen tottumista jatkui meillä yllättävän pitkään, jopa vuosia.

Mutta sitten vuosia myöhemmin eräs kaunis päivä yhtäkkiä havahduin huomaamaan, että asiat olivat muuttuneet. Äidin kanssa puhelut venyivät tuntien mittaisiksi. Pystyimme esittämään mielipiteitämme ja keskustelemaan aremmistakin aiheista ilman, että ilmassa leijui kipinä valmiina räjäyttämään kaikki vanhatkin haavat auki. Huomasin nauttivani suunnattomasti kotona käymisestä ja vanhempieni kanssa vietetystä ajasta. Ja siitä lähtien meidän suhde on vain parantunut entisestään. Nyt viikonloppuvisiitit kotona ovat vaihtuneet yli viikon reissuihin - aina kun mahdollista. Meillä on yhteisiä projekteja, me whatsappaamme ja jos äidistä ei kuulu pariin päivään, niin kiusoitellen tarkistan, että mitä on tapahtunut kun ei ole mitään kuulunut näin pitkään aikaan - vaikka oikeasti taidan itse olla se, joka on juttutuokiota vailla.
Vaikka äititytärsuhde ei koskaan katoa, niin nyt olemme enemmänkin kaksi aikuista naista nauttimassa toistemme seurasta ja olemassa olosta, jakaen iloja ja suruja.

Sen sijaan, että napanuora olisi teini-iässä kerran puolenvuoden raivoamisella katkaistu, minusta tuntuu, että me sahasimme sitä hitaasti ja hartaasti. Välillä jopa paikkaillen ja yrittäen palata taaksepäin, peläten sitä mihin olimme matkalla. Ja tietysti tunsimme kivun koko ajalta, milli milliltä. Lopulta se napanuora sitten katkesikin. Ja mitä jäi jäljelle?
Ymmärrys siitä, että se ei ollutkaan se meitä yhdessä pitävä voima. Sen sijaan jäljelle oli jotain vielä vahvempaa. Nimittäin vapaaehtoinen halu olla toisen elämässä ja halu antaa toiselle iso rooli omassa.
Ja miten onnekas voi tytär olla, kun voi kutsua omaa äitiään myös ystäväkseen?

Kiitos äiti kaikesta. Suloisista lapsuusvuosista. Siitä, että sinäkin kestit ne tuulet ja myrskyt. Ja ennen kaikkea siitä, että olet vielä siinä ja annat minunkin olla aikuinen. Vaikka tiedänhän minä, että sinulle tulen aina olemaan sinun pieni tyttösi.

Hyvää äitienpäivää rakas äiti. <3

Maailman suurin kontrasti

Okei, oli ehkä raflaava otsikko, mutta ei se kyllä oikeasta ollut kovin kaukana toissa viikonloppuna. (Näin kovasti mä opiskelen, kun edellisestä postaukseta on jo niin kauan!) Olin siis puolitoista viikkoa sitten Helsingissä, jossa jatkettiin joogan salojen parissa koko viikonloppu. Lauantai-iltana aikataulu kuitenkin salli minun piipahtaa Indiedaysin blog awardseissa. Ja siinäpä se kontrasti josta puhun.

Tiedättekö, kun nousee joogamatolta kuunneltuaan ensin kaksi päivää henkisestä kasvusta, sisäisestä rauhasta, mindfulnesista jne ja sitten vaihtaa vaatteet, sutaisee vähän meikkiä naamaan ja vaihtaa lenkkarit korkkareihin clubin viereisen kulman takana ja astelee helsinkiläiseen yökerhoon keskelle satoja muoti- ja meikkibloggaajia. Jep, siinä teille kontrastia! :D

Jotenkin vielä enemmän hämmennyin, kun olin ajatellut, että nyt muuten verkostoidutaan ja saan paljon uusia bloggaajatuttuja ja tapaan paljon ihmisiä - niin vielä mitä! Yhtään ainutta yksinäistä ihmistä en nähnyt koko iltana!! Suurin osa oli ottanut kavereitaan/poikakavereitaan seuralaisiksi, mutta minä olin ymmärtänyt jotenkin, että avecinkin pitä olla bloggaaja! Ja kaiken lisäksi tunsin itseni jotenkin super lyhykesi ja pieneksi, vaikken yleensä jotenkin edes huomaa tuollaisia asioita koko 160cm mitassani (+korot).

Aluksi metsästin epätoivoisena muita yksinäisiä sieluja, ja luulin löytäneeni yhden, jolle pysähdyin juttelemaankin. Kävikin ilmi, että hän oli avecina bloggaajakaverilleen, joka oli sillä hetkellä moikkaamassa tuttujaan. Juttukaverini vaikutti huipputyypiltä heti alusta asti ja hetken siinä keskusteltuamme myös tämä bloggaajakaveri tuli paikalle, ja oli aivan yhtä mukava! He toivottivat minut tervetulleeksi viettämään iltaa seurassaan ja niinhän siinä sitten kävi. Oli ihan älyttömän hauskaa! Kiitos vaan Fantazya:n Janita ja Tiia! Hetken jo toivottomalta näyttänyt ilta muuttuikin todella hauskaksi! Samassa seurassa pyöri myös Littlebigthingsin Tiia, jota en tunnistanut silloin, mutta kotiin päästyäni älysin, että olen jo pitkään seurannut hänen blogiaan!

Awardskuvat: Pauli Siuruainen

Tapasin myös erään tutun vuosien takaa, niiltä ajoilta kun olin vaihto-opiskelija Jenkeissä. Steffi oli samaan aikaan Pohjois-Carolinassa vaihdossa ja kävin päiväseltään hänen luonaan kylässä vaihtovuotena, vaikka asuttiinkin aika kaukana toisistamme. Kun on tarpeeksi kaukana Suomesta ja tarpeeksi kauan ilman oman maan kansalaisia, niin sellaisen tapaaminen on yllättävän virkistävää.

Yhtään en yrittänyt varvistella...

Tapasin myös the Good Morningin Kaisan ja tungin hänen ja Steffin selfiehen mukaan. Awardsesita suuntasin kummisetäni ja tämän puolison kauniiseen kotiin jo heti puolen yön maissa. Ja seuraavana aamuna olin reippaana kahdeksalta matollani valmiina aloittamaan aamuharjoituksen! Onneksi väki oli vähän nuhaista ja muutenkin kaikilla oli veto pois, niin ihana ohjaajamme Saara oli armollinen ja päästi meidät vähän vähemmällä.

Awardsit oli hauska kokemus, mutta pakko myöntää, että jos uusia tuttuja ei lasketa niin taika oli tänäkin viikonloppuna joogakoulutuksessa. Koko viikonlopun taianomainen tunnelma kiteytyy jotenkin tämän postauksen viimeiseen kuvaan. Meille opetti joogafilosofiaa Måns Broo, joka on suomentanut Joogan filosofia- nimisen teoksen. Luennot olivat todella mielenkiintoisia ja koko ajan vaan yritin imeä kaikkea tietoa mahdollisimman paljon, vaikka tiesin, ettei kaikki tule millään tallentumaan siinä tahdissa korvien väliin. Oli myös ihana nähdä taas meidän ryhmää ja on jotenkin kiva huomata kun ryhmähenki koko ajan kasvaa ja vahvistuu.

Anatomian luennotkin olivat todella mielenkiintoisia. Niitä meille piti Kari, joka opettaa myös Tampereen lääketieteellisessä anatomiaa. Päästiin myös hieromaan toistemme lonkankoukistajia - erikoisesta paikasta kylläkin, nimittäin melkein navan korkeudelta. Nyt oli vasta kolmas viikonloppu ja tätä iloa riittää lokakuuhun asti, mutta silti odotan jo kauhulla, että koska tämä loppuu! :/ Seuraava viikonloppukin on ihan super mielenkiintoinen, kun meille pidetään luentoja hengitysharjoituksista ja siitä, miten joogafilosofiaa voi hyödyntää omassa arkielämässä.

Mutta nyt tuli jo juttua suhteellisen paljon, niin alan taputtelemaan tämän tähän, paitsi pakko heittää tähän loppuun pieni teaseri. Nimittäin kaiken toivoni heittäneenä sain kuin sainkin lopulta kesätyöpaikan! Paikan, jonka ehdot ovat erinomaiset, mutta joka tulee olemaan itselleni suhteellisen haasteellinen monestakin syystä, mutta sillä lailla hyvällä tavalla! Vähän kauhulla ja aika paljon innolla odotan tämän kuun loppua, jotta pääsen tositoimiin! Mutta tästä jatkan (toivottavasti) pian! Ihanaa viikonlopun odotusta ihanat! <3

Awardseissa blondeilla ei kyllä ollut hauskempaa, sillä lahjapakkauksien shampoot oli bruneteille!

Tämän joogin aamupala ennen aamuharjoitusta.

Magic for breakfast! <3

Vappu ja vappukynnet

Vapppu! Jes! 

Mun vappu on menny ja menee tiukasti opiskellessa, joten ei alkomahoolia eikä myöhään kukkumista. Mutta olen ihan tunteella mukana teidän puolesta, jotka olisitte normaalisti huomenna töissä tai luennoilla ja saittekin ottaa viikonloppuun pienen varaslähdön! :) Ja kyllä mekin ihan vähän juhlistetaan, nimittäin avataan grillikausi tänään!  Käytiin äsken koiran kanssa ulkona ja oli sellaiset tuoksut, että muutama muukin laittanu on makkarat tulille. Ilmeisen monessa paikassa on tänään valkea vappua, mutta täällä paistaa aurinko niin kauniisti ja se jos jokin nostattaa mun vappumieltä!

En olekaan kertonut, mutta lauantaina tulee kaksi viikkoa täyteen maidotonta ja viljatonta ruokavalioa. Kerron siitä koko jutusta myöhemmin lisää, mutta näin rajoitettu ruokavalio on myös leikannut mun herkuttelua aika minimiin. Ainoa herkullinen asia tänäänkin on mun vappukynnet, jotka väsäsin, ja niitäkään ei saa pureskella. Toisaalta elättelen toiveita, että jostain vielä ilmestyis pullo simaa... 8) 

Mun vasemman käden pikkurillin maalaus epäonnistui ensimmäisellä kerralla, joten sitä korjatessa päätin tehdä myös pienen kynsitutoriaalin! On muuten ensimmäinen laatuaan tässä blogissa. Ihan vaan vapun kunniaksi. Tällä samalla tekniikalla tehdään hombre, eli liukuvärimaalauksetkin. Olin suunnitellut tekeväni tämän serpentiinin väreillä, mutten ollut ottanut huomioon, etten omista sinistä enkä vihreää lakkaa, joten meni vähän soveltamiseksi. Mutta nämähän on aika ihanan keväiset, jos ei jopa kesäiset, vai mitä? :) 

Mutta nyt päästän teidät siman ja tippaleipien pariin ja lähden itse raivaamaan pöytää tuolta opiskelumateriaalin alta, jotta voidaan kattaa siihen grilliherkut kahdelle. 

Ihanaa vappua simasuut!! <3

Vappukynnet - näin se käy!

1. Levitä aluslakka
2. Levitä valkoinen pohjaväri
3. Levitä erikeeperiä kynnen ympärille siveltimellä, mutta ei kynnen päälle
4. Muodosta haluamasi kuvio sieneen eri värisillä kynsilakoilla
5. Taputtele kuvio kynteen. Toista vaiheet 4 ja 5. Tee sama kaikille kynsille
6. Kuori sotkuinen erikeeperi pois
7. Levitä pari kerrosta päällyslakkaa
8. Vola!

KLARA VAPPEN!!