perjantai 10. tammikuuta 2014

Kurjia kelejä, karuja maisemia(ko?)

Ulkona sataa vettä, tuulee. On pimeää ja märkää  ja sanotaan, että talvikin on peruttu. Ulkona on niin kauhean rumaa, että eihän siellä ole edes mitään kuvattavaa. Näin selitin itselleni pari viikkoa kunnes eilen olin koiran kanssa lenkillä. Lenkille lähtiessäni mietin kameran ottamista mukaan, mutta ajattelin, ettei sitä kuitenkaan tarvi. Yhtäkkiä joka paikassa olikin kauheasti kuvattavaa! Vesipisaroita kimmelsi kaikkialla, yksittäisiä selviytyjälehtiä heilui siellä täällä, pajunkissat kukki ja kaksi pulskan puoleista uros fasaaniakin kulki ohi. No olihan se kamera sitten haettava. Pakkasin jalustankin jo reppuun, mutta päädyin jättämään sen kuitenkin jostain syystä kotiin. Ei sitä kuitenkaan tarvi. Koira oli ihmeissään kun lähdettiinkin vielä samalla ovenavauksella takaisin ulos.

Palattiin samoille paikoille missä olin nähnyt kuvan aiheita ja sain kivoja pisarakuvia pensaista. Mukanani oli uusin ja ainoa teleobjektiivini (Tamron 55-200mm), jota en ollut vielä päässyt käyttämään. Kaikki meni ihan hienosti kunnes päästiin niiden pajujen luokse. Niissäkin vesipisarat näytti uskomattoman ihanilta ja ainoa ongelma oli, että mun 160cm ei riittänyt pääsemään kovin lähelle noita korkeita oksia. No, onneksi minulla oli teleobjetiivi, siitä vaan zoomi pohjaan! Onnessani siinä räpsyttelin muutaman kuvan ja kun aloin tarkistamaan aikaansaannoksiani niin nehän oli kaikki ihan tärähtäneitä. Niin se jalusta jäi tosiaan kotiin.. 

Myöhemmin samana iltana luin vielä mentorini Scott Kelbyn kirjasta, että jos meinaa teleobjektiivilla zoomata on päivänvalossakin hyvä olla jalusta:D Olis kannattanu edellisenä iltana lukea vielä pari sivua.. Se on muuten tosi hyvä opas jos jotain kiinnostaa, Suuri digikuvauskirja Scott Kelby ja takakannessa lukee osuvasti valokuvaajan raamattu. Ollaan monta iltaa jo vietetty tämän huumorintajuisen herran kanssa ja en ole kyllästynyt, mikä on hyvä koska kirjassa on 1152 sivua. Olen melkein puolivälissä.



Takaisin pisaroihin. Siinä tulikin kokeiltua kaikenlaisia säätöjä kamerasta kun yritti samalla saada kädet pysymään mahdollisimman paikallaan. Opettavaista sinänsä.. Jossain vaiheessa vaihdoin kameran ottamaan JPG kuvien sijasta sekä JPG että RAW kuvia, ei hyvä idea (RAW kuvat on todella isoja tiedostoja, mutta joita pystyy myöhemmässä vaiheessa paremmin muokkamaan). Otin varmaan jonkun 60 kuvaa siitä samaisesta pajukosta ollakseni varma, että joku olisi edes yksionnistunut ja sitten vaihdettiin kohdetta. Sama tärinäongelma toistui oksien kanssa.

Teleobjektiivin lisäksi pääsin kokeilemaan kirjassa opetettua kikkaa miten tehdä vedestä "silkkistä". Siihen tiesin, että oikeasti tarvitsisin jalustan saadakseni hyvän kuvan, mutta tämä oli vasta kokeilu. Tätä se käytännössä tarkoittaa:
Mitä silmä näkee..
Silkkivettä!

Siinä se pirulainen oli, en kerinnyt ees zoomaamaan!
Lopulta kun olin tyytyväinen kohteisiini ja suuntasin kotia kohti, tielleni sattui vähän matkan päähän harakka lätäkössä! Se siinä välillä hörpiskeli raikasta lätäkkövettään ja minähän kaivoin vauhdilla kamerani esiin, tarkensin ja... mitään ei tapahtu! Miksi kamerai ei ota kuvaa?! 
Muistikortti täynnä! Siinä sitten poistelin pikaseen ensimmäisiä epäonnistuneita kuvia ja palasin takaisin kuvausmoodiin ja arvatkaa vaan kiinnostiko se lätäkkö sitten enää harakkaa. No ei. Sehän loikki tyytyväisenä toiseen suuntaan jättäen minut miettimään Kelbyn ohjetta "poista                                                                                                               epäonnistunut kuva heti". Huoh. 


"On niin kauhean rumaa", mutta niin vain kaksi tuntia meni vauhdilla kun yritin ikuistaa tammikuun erikoisia luonto-olosuhteita. Herra Kelby väittää, että pilvisenä päivänä itseasiassa saa parempia kuvia kuin aurinkoisena, ja että aurinko haalistaa kuvien väriä kun taas pilvinen sää saa värit näyttämään runsaammilta. Ja näin se kyllä varmaan järjenvastaisesti onkin. Toinen vinkki pilviselle säälle, älä kuvaa taivasta ja jos on pakko niin sisällytä kuvaan mahdollisimman vähän sitä! Eri asia tietenkin jos on hienot simpson pilvet jne, mutta nyt puhutaan tästä tasapaksusta valkoisesta hötöstä mikä on asettunut pysyvästi taivaalle. 

 Värit on kyllä aika hienot.



 Pisarat on niiiin kivoja!


Näin käy kun säätää ja säätää ja säätää vielä väärin.


 Nämä on itse asiassa kumpikin niin tarkkoja että pisarat erottuu, mutta tässä se ei taidakaan näkyä..:/



Pystyä ja vaakaa.



Vähän niin kuin kukka, muttei kuitenkaan... Tuollainen ruskea karu tausta on itseasiassa tosi kaunis! (Ei niin kaunis, että siihen voisi tarkentaa..)




Selviytyjä


No olihan siellä aika karuakin maisemaa..



Fasaanit eivät tulleet enää vastaan vaikka jostain pensaasta kuulin jonkun rääkkyvän ivallisesti. 
Kaiken kaikkiaan oli äärimmäisen opettavainen reissu ja muutama tosi kiva kuvakin tuli. Nefekin tykkäsi ulkona olosta ja yritti parhaansa mukaan lisätä kuviin liike-elementtiä ja blurria vetämällä hihnasta kriittisellä hetkellä:D mutta assistenttia ei jätetä. 


Tämä oli varmaan reissun lemppariotos.

Note to self:
1. Tyhjennä muistikortti kun kuvat on tallennettu koneelle
2. Poista heti epäonnistuneet kuvat
3. Älä ota raw ja jpeg kuvia yhtä aikaa jos et ymmärrä mikä järki siinä on
4. Ota jalusta mukaan
5. Ota jalusta mukaan

Aurinkoista (hihi) viikonloppua kaikille!:)

4 kommenttia:

  1. Vesipisarakuvat on vaan aina niin ihania :) Hyvää viikonloppua sinnekkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! Pitäis vaan joku macrolinssi hommata tai sit loittorengas niin sais oikeasti otettua läheltä ja ehkä sais jopa heijastuksia pisaran kautta 8) menee välillä vähän hifistelyksi:D Onneksi budjetti on rajallinen niin en oo koko studioo vielä ostanu! Ps. toivottavasti löydät jotain kivaa syötävää illaks;>

      Poista
    2. Kaunista ja karua <3

      Poista
    3. kiitos kauniista<3 ja niinpä karuudelle:)

      Poista

Kiitos kaunis kommentista! <3