Espoon reissu ja kandintyö ohi – toista en jää kaipaamaan

Eilen loppui mun mainio Espoon keikka. Koko viikon paistoi aurinko todella kauniisti ja eilen kun mulla on käytännössä ollut kamera koko päivän mukana, niin tietysti satoi vettä. Taukoamatta. Harmi, sillä aurinkoinen Helsinki on yllättävän kaunis ja oisin halunnut vähän räpsiä kuvia.

Saatiin meidän pieni työprojekti valmiiksi etuajassa. Minun piti alunperinkin tulla eilen jo kotiin, mutta opiskelijakollegani jäivät vielä täksi päiväksi. Saatiin työstä muistoksi lippalakit ja Iittalan teräsvadit. Lippalakista en niin piittaa, mutta Iittala on upea! Jälleen sellainen luksusasia, mikä on todella mieleen, mutta mitä ei opiskelijan tuloilla tulis ikinä ostettua tai edes välttämättä pyydettyä joulu/synttärilahjaksi.

Tämän viikon työkeikka oli kyllä hieno kokemus. Maanantaina astuin Narnian ovista sisään täysin uudenlaiseen työelämään. Paluuta ei ikävä kyllä enää ole. Kun on kerran kokenut itselleen mieleisen työtavan, en voi kuvitella kovin helposti itseäni enää tekemässä muunlaista hommaa. 

Eniten en jäänyt kaipaamaan kahvikonetta enkä äärimmäisen tasokasta työpaikka ruokailua. En edes pöytää nostavaa ja laskevaa nappia tai ergonomsita työtuolia. Eniten jäin kaipaamaan sitä tunnetta, että sillä mitä teen on selkeä päämäärä. Se miten ja missä tahdissa sen teen, päätän minä. Työ oli sellaista, että sen pystyi saamaan valmiiksi, eli se ei vaan jatku ja jatku samanlaisena maailman ääriin asti. Omassa pienessä loossissani olin itse oman työni johtaja ja sehän on asiakaspalvelutöihin tottuneelle aika huumaavaa. Minun päätehtäväni ei ollut olla palvelualtis koko aikaa ja työtä sai tehdä rauhassa ja oikeasti hyvin ilman suurempia keskeytyksiä. Toimisto työ niiiin sopii mulle!

Kiitos Espoo ja LT, kiitos H ja A seurasta! Sopivasti itsevarmuutta saaneena jään innolla odotteleen seuraavia haasteita. Ensi viikolla menen loppuviikosta Tampereelle palaveeraamaan syksyn Aasian harjottelusta pariksi päiväksi ja  kesäkuun ekalla viikolla suunnistan kohti Naantalia ensimmäistä kesätyötehtävää varten! Voi näitä työmatkoja. ;>

Ai niin olihan mulla vielä yks juttu. Palautin kandintyön – heti tänä aamuna klo 5 yhdeksän tunnin loppurutistuksen jälkeen. Työhän olisi ollut valmis monta tuntia aiemmin, mutta tiedättehän sen Wordin ominaisuuden, että kun pitäis saada sivunumerot kuntoon, niin se ei varmasti toimi?   Ja aivotoimintahan hidastuu noin 100% puolilta öin, joten sit meneekin aamun pikkutunneille asti, että saa sivunumerot alkamaan vasta sivulta neljä numerolla kaksi. Puuh.

Oon ollut tän päivän niin väsynyt, etten oikein oo vielä kerinnyt iloita, että se on nyt ohi. Koko päivän ollut semmonen olo, kuin ois jostain suurestakin koitoksesta selvinnyt.  Joten kävin Jollyn grillillä palkitsemassa itseni. :D K on pois ja jääkaapissa ei ollut mitään niin totesin sen olevan hyvä idea. Aivotkin laitoin narikkaan ja annoni dr. Housen viihdyttää mua monta tuntia. Itsellekin tulee melkein toimelias olo kun katselee Housen ja kumppaneiden kovaa aivojumppaa.

Nyt ootan, että kello lyö 23, jotta voin hakea K:n kotiin, antaa sille hyvänyönsuukon ja painua sen viereen pehkuihin. Hihii. <3

Pöydältä puuttuu mielikuvituslasten kuvat, seiniltä kannustustekstitaulut ja laatikoista nyt ylipäätäänkin kaikki tavarat, mut muutenhan mä sovin tuohon pöydän ääreen niin kuin oisin siinä aina ollutki, eikö? Ostin ton ihanan paidan Zarasta keskiviikkona. Oli muuten rakkautta ensisilmäyksellä.

 Normi päivä. (Kahvihuoneessa sattu oleen jonku läksiäiset – ei haitannu!

 Jollyn grilli on ainoa grilli jonka tiedän, joka menee klo 19 kiinni arkisin ja on lauantait ja sunnuntait suljettu! Mutta kun maistaa niiden makkaraperunoita, niin ymmärtää, että miten ne ei mene konkkaan noin erikoisilla grilliaukioloajoillakaan.