Mitä tekisit jos et pelkäisi epäonnistuvasi?

Melkoinen kysymys. Ajatuksen tähän tekstiin sain Iltasanomien eräästä blogista kuukausi sitten. Kyseinen postaus ei ollut muutoin erityisen hyvä, ei kyllä huonokaan, mutta tuo kysymys sai minut miettimään. Itse asiassa useampaan kertaan.

Kaikki elämäntapaoppaat jotka olen lukenut tai joiden opeista olen jotain kuullut, kehottavat pitämään tavoitteen kirkkaana mielessä. Sehän vaatisi täysin kirkkaan tavoitteen. Lisäksi oppaissa sanotaan, että pitäisi seurata omia intohimoja ja tavoitella suuria. Ne, jotka minut tuntevat, tietävät, että minun tavoitteeni vaihtelevat usein ja niitä on monta samalla hetkellä. Lisäksi itse ainakin syyllistyn jahtaamaan ainoastaan "realistisia tavoitteita" niiden suurien ja elämää mullistavien sijaan. Olenko siis toivoton tapaus?

Alkio-opistolla vielä lääkiksen pääsykokeisiin lukiessani pohdimme huonekaverini kanssa elämää ja miten sen tahdoimme elää. Totta kai halusimme kumpikin lääkäreiksi, erikoistumistakin oli jo mietitty. Jossain vaiheessa päädyimme aiheeseen "mitä jos voittaisit lotossa?". Huonetoverini sanoi silti haluavansa kouluttautua lääkäriksi, mutta myös nähdä maailmaa ja elää mukavasti. Hän oli suorastaan järkyttynyt kun ilmoitin, etten minä siinä tapauksessa varmaankaan opiskelisi lääkäriksi. -No mitäs sä sitten tekisit, hän kysyi hämmentyneenä. Itsekin jouduin asiaa miettimään. 

-Perustaisin askartelu kaupan ja opiskelisin kosmetologiksi ja jotain vaatetusalaa ja kaikkea muuta kivaa, vastasin. Yllätyin vastauksesta itsekin.

No sitten ystäväni kysyi, että miksen sitten tee noita asioita. Ei niin vain tehdä, ajattelin. Lisäksi olen mukavuuden haluinen, ja ilmeisesti pelkään pienen askartelukauppani olevan tappiollinen kun suorilta ajattelen, ettei se voisi minulle moista mukavuuksilla höystettyä elämää tarjota. Pelkään siis jollain tasolla epäonnistuvani.

Olen asiaa miettinyt paljon ja olen päätynyt siihen tulokseen, että tälläkin hetkellä sen sijaan, että tavoittelisin kuuta taivaalta, teen asioita joihin vahvasti uskon pystyväni. Sellaiset toimet missä usko itseeni horjuu yhtään enempää jätän yksinkertaisesti tekemättä. Jos en pelkäisi epäonnistumista niin tämäkin kevät näyttäisi eriltä. 

Perustaisin himoitsemani askartelunettikaupan ja lisäksi olisin tämän kevään käyttänyt ainoastaan pääsykokeisiin valmistautumiseen. Kesällä en (enkä tietenkään lomillakaan) sitten joutuisi töihin vaan saisin tarvittavat tulot opintojen tueksi pyörittäen nettikauppaani ja askartelisin ja toteuttaisin tuhansia pieniä projektejani siinä samassa. Hyvin pääsykokeeseen valmistautuneena pääsisin tietenkin läpi enkä enää ikinä avaisi opusta joka myös "pääsykoekirjana" tunnetaan. Mutta sitten: Entä jos kukaan ei ostaisi putiikistani mitään? Koko pieni omaisuuteni olisi siihen sidottuna. Ja mitä jos en pääsisikään kouluun sisään? Jälleen olisi yksi kevät jota tituleeraisin "hukkaan heitettynä". Siinähän se taas, epäonnistumisen pelko nimittäin.

Suuressa mittakaavassa maailmassa jossa en pelkäisi epäonnistumisia valmituisin psykologiksi ja kirjoittaisin kirjoja eri aiheista ja ne tietenkin myisivät. Itseasiassa ne menestyisivät niin hyvin, että kiertelisin ympäri maailmaa yrityksissä ja konferensseissa kertomassa oivalluksistani. Ja aiheet olisivat tietenkin lähellä omia intohimojani: esimerkiksi vaikka henkinen hyvinvointi arjessa tai työhyyvinvointia lisäävät työpaikan ominaisuudet jne. K:n kanssa mentäisiin naimisiin vaikka heti ensi kesänä, vaikkei vielä edes asuta yhdessä. Kierreltäisiin maailmaa ja lopulta muutettaisiin johonkin kivaan paikkaan kuten Santa Barbara, Sydney, Kanarian saaret, Lontoo tai kyllähän joku paratiisisaarikin kelpaisi. Sitten saisimme kolme tervettä lasta ja eläisimme elämämme epäonnistumatta loppuun asti. 

Ehkä.

Off the topic: Jos en pelkäisi jääväni kiinni niin kävisin tuhrauttamassa johonkin ruman harmaaseen seinään grafiitin!:) Kylläkin kauniin sellaisen. 

Tämä ajatusleikki on yllättävän vaikeaa, sillä se pieni ääni pään sisällä haluaa koko ajan muistututtaa niistä mutista, vaikka sen pitäis olla leikin sääntöjen mukaisesti mute-asetuksella. 

Tämä leikki ei vaadi minkäänlaisia jatkotoimenpiteitä jos et niin halua, mutta tänään, huomenna tai ensi viikolla autossa, luennolla tai tylsässä kokouksessa kysy itseltäsi:

Mitä tekisin jos en pelkäisi epäonnistuvani?

Saatat yllättyä vastauksesta.