Varsinainen mekkopöhinä

Eilen olin näköjään niin silmät ristissä, että otsikkoon jäi mekkopöhinää, vaikken sitten jaksanutkaan paneutua siihen. Mutta nyt.

Tähän alkuun en voi sanoa muuta kuin, että OHO! Mekkopostaukseni jälkeen sivuilla on vieraillut 480 ihmistä ja facebook sanoo, että se postaus on saavuttanut 1124 ihmistä! Enpä ois uskonut kun mekkoa aloin tekemään, että se saa näin paljon huomiota, ja nimen omaan positiivista sellaista. Millä minä enää ikinä saan teitä hullaantumaan näin?:D Luvut kertoo siitä, että joko ootte jakanut linkkiä ahkerasta, tai vierailleet sivulla uudestaan ja uudestaan. Kumpikin vaihtoehto tuntuu huikealta. Toivottavasti nuista sadoista kävijöistä löytyi myös uusia lukijoita, jotka tämän innoittamana tulevat lukemaan juttujani toistekin!:)

Osallistuin vuosijuhlaanvalmistautumiskuvakisaan ja voitin sen mekkopostauksen viimeisellä kuvalla. Kaksi drinkkilippua – jes! Lisäksi sain hetkeni huomion keskipisteenä kun toinen juhlija pyysi minua esittelemään mekkoni juhlakansalle.

Lisäksi koko illan minulta kysyttiin mekosta, sen kangasta tultiin kokeilemaan ja sen toimintamekanismia ihmeteltiin joka käänteessä.  

Jopa kavereideni avecit (miehet) kyselivät, että onko tämä nyt SE mekko!

Ja illan aikana kuulin, että moni, joiden en edes uskonut tietävän blogistani, olivat käyneet äänestämässä.

Voitte vain kuvitella, miten naantalin aurinko olin ja olen kyllä vieläkin!

Hauskinta tässä on se, että mekko on maailman helpoin tehdä. Minulla siis ei ole siihen minkäänlaisia kaavoja, vaan idea on tullut ostamastani lyhyestä multiwaymekosta. Mekko koostuu kolmesta osasta ja vaativimman osan (eli kangaspalan kiedottuna ympärilleni) käytännössä ompelin päälleni. Muutaman heikkouden löysin asustani illan aikana ja ne epäkohdat korjaankin seuraavaan versioon. Ja jos hei on jotain kysyttävää mekosta yms niin laittakaahan viestiä, vastaan mielelläni!

Kiitos kaikille lukijoille innostuksesta ja kiitos varsinkin kaikille äänestäneille! Ääniä tuli yhteensä 27 ja teille 453:lle, jotka kävitte sivuilla, muttette äänestäneet, kertaan varmuuden vuoksi, ettei anonyymina kommentointi tai tuollainen äänestys näytä, että kuka sen takana on. Edes minä en saa sitä selville. Eli ensi kerralla jos mieli tekisi sanoa jotain tai painaa äänestysnappia täällä tai muualla, niin ei tarvi ujostella, siitä tiedät ainoastaan sinä.

Äänistä 70% meni mekko numero 7:lle, joten se oli se, jonka juhliin lopulta taiteilin. Toki baariin siirryttäessä vaihdoin toiseksi tulleeseen numero 1:seen ja koska tässä mallissa sen hetkiset liivit vilkkuivat vähän väliä, päätin lopulta vielä siirtyä numero 8:saan. 

Haha tämä kyllä kuulostaa jo melkein naurettavalta:D

Ruoka oli todella hyvää, juhlakansa kauniina ja tunnelma katossa. 

Valitettavasti minulla ei ole vielä kuvia lopullisesta ulkomuodostani, sillä ennen juhlia oli todella paha tukkaongelma, joka ei lopulta ratkennut ollenkaan, koska aika loppui kesken. Siihen oli siis tyytyminen mitä oli, mutta koska tein kaikkeni viime hetkiin asti, niin kuvien ottaminen jäi juhlapaikalle ja ne kuvat tulevat vähän jälkijunassa kuvaajalta. Itse viestin vapaaillan ja mukana oli vain kännykkäkamera.

Alkuruoka oli H Y V Ä Ä! 

Pääruoka jäi kyllä alkupalojen ja jälkkärin varjoon, sen takia siitä ei ehkä olekaan kuvaa..

Snapsikorvat! Ei ole muuten minun idea! Vaikka itseasiassa aika hauska idea onkin. Jokaiselle jaettiin ohjeet ja niin kuin taustalta näätte, muutkin askartelivat itselleen korvat snapsilaulua varten.

Luulin, että jälkkäri olisi ohjelman kohokohta, mutta ei. Ehdoton ykkösohjelma oli miesten laulu naisille<3 Jaetulla sijalla oli kahden kappaleen mittainen jazz-henkinen musiikki esitys! 

Ja sitten se odottamani jälkkäri. Voin kertoa, ettei pettymykseen ollut aihetta..

Mutta nyt paluu arkeen.

Tämän mekkopöhinän jälkeen olen ollut intoa täynnä ja tänään onkin ollut sellainen itsensä tsemppaamispäivä. Tänään nimittäin tein räjähtävän lähdön pääsykoeopiskelulle. Opiskelin, en siis ainoastaan lukenut, melkein 40 sivua tilastotiedettä ja sen lisäksi kaksi artikkelia. Alleviivauskynä viuhu ja marginaalit on täynnä muistiinpanoja. Artikkeleissa on se hyvä puoli, että ne ovat todella kiinnostavia. Tämän päiväiset käsittelivät välttämis-ja lähestymisreaktioita sekä aiheeseen sopien motivaation merkitystä oppimisessa. Ja motivaatiotahan kyllä on! Koska 31 neliöinen asuntoni toimi viikonlopun aikana muun muassa ompelimona, puvustamona, ravintolana, majatalona, kuvausstudiona, kampaamona, kisakatsomona jne on paikat aika hujan hajan. Niinpä lukemisen ohella pidin pieniä siivous taukoja. Päätin joka tauolla järjestellä joko sohvalle tai sängylle heitetyt tavarat, keittiön pöydän, lavuaarin ympäristön tai jotain muuta pientä. Tulipahan vähän liikuttua ja epätoivo siivoamisesta ei saanut otetta. Päivällä kävin syömässä lounasta yliopistolla hyvässä seurassa ja illalla kävin vielä puolitoista tuntia tanssimassa ihanaa itämaista koreografiaa. 

Nyt mieli on väsynyt, mutta kiitollinen ja onnellinen ja voinkin hyvillä mielin painaa pään tyynyyn ja jäädä odottelemaan mitä ihanaa huominen tuo tullessaan.

Ai niin! Vielä kerran: vau ja kiitos.