Heti joulun jälkeen minuun iski sellainen levottomuus. Yritin kaikenlaista sen poistamiseksi. Ideoin, kokeilin, lopetin ja aloitin jotain muuta. Tuo levottomuus ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan. Hiljalleen aloin tulkita tuntemuksiani niin, että oli ehkä aika tehdä jälleen jotain mullistavaa ja hullua. Pikkuhiljaa nuo ajatukset alkoivat kulkeutua kohti mietteitä vaihto-opiskelusta. Kerkesin innostua kunnes selvitin, että syksyksi 2014 yliopiston Euroopan ulkopuolisiin kohteisiin hakuajat olivat päättyneet jo marraskuussa. Olin auttamattomasti myöhässä.
Sitten seuraavana päivänä sähköpostiini kilahti kaikille opiskelijoille osoitettu viesti Asia Exchangilta: Lähde vaihtoon Aasiaan. No jopas! Veljeni oli tullut juuri kuukausi sitten Singaporen vaihdostaan. Olin kuullut paljon hyvää Aasiasta ja se yhdistettynä tähän täydellisesti ajoitettuun viestiin, asia oli sillä selvä. Olin lähdössä Aasiaan vaihtoon. Bali – sinne olisi päästävä.
Kun aloin selvittelemään asiaa, huomasin, ettei yliopistoni tue yksityisiä vaihtoja rahallisesti. Se tarkottaisi isoa lovea kukkaroon. Ja jälleen kerran ajoitus osui kohdalleen sillä pohdin asiaa facebookissa ystävälleni, joka totesi, että hae harjoitteluun Aasiaan, siihen voisi saada tukeakin. Parin illan googlauksen ja Asia Exchangin sivuille haahuilun jälkeen aloin väsäämään hakemustani englanniksi. Lopulta CV:kin oli käännetty ja lähetin ne eteen päin.
Asia Exchangin kautta voi siis lähteä vaihtoon tai harjoitteluun Aasiaan.
Jossain matkan varrella olin kuullut, että tämä kyseinen yritys ottaa harjoittelijoita myös omaan toimintaansa. Tutustuin sen hetkisen harjoittelijan blogiin ja lopulta totesin, että laitan kyllä hakemuksen menemään tähänkin hommaan. Perjantai-iltana sitten lopulta lähetin toisen hakemukseni ja maanantaina herättyäni olin jo saanut vastauksen. Olin kuulemma mielenkiintoinen ja motivoituneen oloinen hakija. Olin silloin Hämeenlinnassa viikon ja ehdotin vastausviestissäni Tampereella pistäytymistä sillä viikolla. Saman iltapäivänä oli sovittu työhaastattelu oli sovittu keskiviikoksi.
Keskiviikkona minua oli vastassa toimistollinen iloisia ja rennon oloisia ihmisiä. Niin ja kakku! Puolitoista tuntia kestäneen haastattelun jälkeen olin touhusta vielä enemmän innoissani. Kaikki vaan kuulosti juuri täydelliseltä minulle. Ja koin, että minusta löytyi kaikki toivotut ominaisuudet. Loppua kohden toivoin jo saavani sen lämpimän "tervetuloa", mutta sen sijaan sainkin tehtävän. Tehtäväni oli kahden ja puolen viikon aikana osoittaa, että kykyni ja luuloni niistä vastaisivat toisiaan ja näyttää mitä minä tekisin jos tulisin valituksi. Näin ainakin ymmärsin tehtävänannon. Tehtävänanto varmaan etsi vielä muotoaan samalla kun sitä minulle selitettiin.
Siis täh? Eikö tämä vielä ollutkaan tässä! Aluksi olin vähän turhautunut ja ahdistunut ajatuksesta. Haastattelun päätyttyä alkoi kuitenkin yhtäkkiä puskea huikeeta idistä ja ennen kuin laitoin illalla pään tyynyyn olin saanut A4:n täyteen ideoita. Olinkin todella innoissani kun pääsisin näyttämään mitä osaan.
Eilen, eli noin puolitoista viikkoa myöhemmin monta iltaa työhön käyttäneenä olin saanut kyhäiltyä kasaan kaiken mitä olin suunnitellut. Minulta haastattelussa kysyttiin osaanko muokata videoa ja jouduin vastaamaan, etten osaa. Joten koska tehtävän palautustapa oli avoin, haastoin itseni ja tein puolituntia kestävän videon, jossa esittelin aikaansaannokseni. Laitoin kaikki valmiiksi maanantai-iltana ja lähetin linkin heti tiistaina herättyäni. Sitten koko päivän odottelin. Tiedättekö sen tunteen kun pitäis esittää jotain oudolle/suurelle yleisölle? Tai jos on juonut liikaa kahvia? Sellainen jännittynyt ja levoton olo minulla oli koko aamupäivän. Pidin puhelimen tiukasti mukana, vaikka tiesin, että yhteydenotto voisi tulla vasta ensi viikolla, palautinhan työn etuajassa. Kello 14.41 sähköpostiini kilahti ensi syksyn mullistava sähköposti. Sain vihdoin toivomani "tervetuloa".
Istuin ja tuijotin saamaani sähköpostia enkä tiennyt miten päin olisin. Nautiskelin ajatuksesta useita minuutteja yksin hiljaisuudessa ennen kuin edes otin kännykän käteen ja aloin levittämään tätä ilouutista. Minä todellakin olen lähdössä Aasiaan.
Ja sitten paras osuus. Työnkuvaani kuuluu blogin pitäminen, vaihtareiden tutorointi ja tapahtumien järjestäminen ja niistä tiedottaminen, sosiaalisen median päivittäminen jne. Minähän sanoin, ihan mun juttu! Ja tämä paranee vaan! Lisäksi työhön kuuluu kiertää Aasian eri kohteita: Malasian Guala Lumpur, Thaimaan Bangkok ja Phuket, Kiinan Kanton ja tietenkin se mistä tämä kaikki alkoi, nimittäin Bali<3
Nyt vasta (noin 10 tuntia myöhemmin) alan olemaan taas ihan rauhallinen ja ehkä saatan jopa saada kohta unen päästä kiinni. Kaikki paniikista endorfiinihyrräyksiin on nyt käyty läpi ja nyt voin alkaa järjen kanssa totuttelemaan ajatukseen ensi syksystä. Puoli vuotta. Sitten se ois menoa.
Aasia, täältä tullaan! t. Karoliina, joka myös Karoliina AE:na tunnetaan;)
Note to self: Kun jotain haluaa, kannattaa sen eteen tehdä töitä. Täytyy myös uskoa itseensä. Juuri niin minä tällä kertaa tein ja tässä sitä nyt ollaan.
Sitten seuraavana päivänä sähköpostiini kilahti kaikille opiskelijoille osoitettu viesti Asia Exchangilta: Lähde vaihtoon Aasiaan. No jopas! Veljeni oli tullut juuri kuukausi sitten Singaporen vaihdostaan. Olin kuullut paljon hyvää Aasiasta ja se yhdistettynä tähän täydellisesti ajoitettuun viestiin, asia oli sillä selvä. Olin lähdössä Aasiaan vaihtoon. Bali – sinne olisi päästävä.
Kun aloin selvittelemään asiaa, huomasin, ettei yliopistoni tue yksityisiä vaihtoja rahallisesti. Se tarkottaisi isoa lovea kukkaroon. Ja jälleen kerran ajoitus osui kohdalleen sillä pohdin asiaa facebookissa ystävälleni, joka totesi, että hae harjoitteluun Aasiaan, siihen voisi saada tukeakin. Parin illan googlauksen ja Asia Exchangin sivuille haahuilun jälkeen aloin väsäämään hakemustani englanniksi. Lopulta CV:kin oli käännetty ja lähetin ne eteen päin.
Asia Exchangin kautta voi siis lähteä vaihtoon tai harjoitteluun Aasiaan.
Jossain matkan varrella olin kuullut, että tämä kyseinen yritys ottaa harjoittelijoita myös omaan toimintaansa. Tutustuin sen hetkisen harjoittelijan blogiin ja lopulta totesin, että laitan kyllä hakemuksen menemään tähänkin hommaan. Perjantai-iltana sitten lopulta lähetin toisen hakemukseni ja maanantaina herättyäni olin jo saanut vastauksen. Olin kuulemma mielenkiintoinen ja motivoituneen oloinen hakija. Olin silloin Hämeenlinnassa viikon ja ehdotin vastausviestissäni Tampereella pistäytymistä sillä viikolla. Saman iltapäivänä oli sovittu työhaastattelu oli sovittu keskiviikoksi.
Keskiviikkona minua oli vastassa toimistollinen iloisia ja rennon oloisia ihmisiä. Niin ja kakku! Puolitoista tuntia kestäneen haastattelun jälkeen olin touhusta vielä enemmän innoissani. Kaikki vaan kuulosti juuri täydelliseltä minulle. Ja koin, että minusta löytyi kaikki toivotut ominaisuudet. Loppua kohden toivoin jo saavani sen lämpimän "tervetuloa", mutta sen sijaan sainkin tehtävän. Tehtäväni oli kahden ja puolen viikon aikana osoittaa, että kykyni ja luuloni niistä vastaisivat toisiaan ja näyttää mitä minä tekisin jos tulisin valituksi. Näin ainakin ymmärsin tehtävänannon. Tehtävänanto varmaan etsi vielä muotoaan samalla kun sitä minulle selitettiin.
Siis täh? Eikö tämä vielä ollutkaan tässä! Aluksi olin vähän turhautunut ja ahdistunut ajatuksesta. Haastattelun päätyttyä alkoi kuitenkin yhtäkkiä puskea huikeeta idistä ja ennen kuin laitoin illalla pään tyynyyn olin saanut A4:n täyteen ideoita. Olinkin todella innoissani kun pääsisin näyttämään mitä osaan.
Eilen, eli noin puolitoista viikkoa myöhemmin monta iltaa työhön käyttäneenä olin saanut kyhäiltyä kasaan kaiken mitä olin suunnitellut. Minulta haastattelussa kysyttiin osaanko muokata videoa ja jouduin vastaamaan, etten osaa. Joten koska tehtävän palautustapa oli avoin, haastoin itseni ja tein puolituntia kestävän videon, jossa esittelin aikaansaannokseni. Laitoin kaikki valmiiksi maanantai-iltana ja lähetin linkin heti tiistaina herättyäni. Sitten koko päivän odottelin. Tiedättekö sen tunteen kun pitäis esittää jotain oudolle/suurelle yleisölle? Tai jos on juonut liikaa kahvia? Sellainen jännittynyt ja levoton olo minulla oli koko aamupäivän. Pidin puhelimen tiukasti mukana, vaikka tiesin, että yhteydenotto voisi tulla vasta ensi viikolla, palautinhan työn etuajassa. Kello 14.41 sähköpostiini kilahti ensi syksyn mullistava sähköposti. Sain vihdoin toivomani "tervetuloa".
"Hei Karoliina!
Kiitos hienoista näyttötehtävistäsi! Video aiheutti toimistollamme hymyilyä ja nyökyttelyä :)
Haluaisimme toivottaa sinut lämpimästi tervetulleeksi harjoitteluun Asia Exchangelle! Toimenkuvasi on Aasian kohteitamme kiertävä viestintäharjoittelija."
Tuotoksissani oli huolimattomuusvirheitä, mutta saamani palaute oli silti äärimmäisen positiivista ja kannustavaa.
"Näyttötehtävä ei pelkästään vastannut näkemystämme sopivasta harjoittelijasta, vaan paransi sitä entisestään.
Sitoutuminen ja intohimo vaikuttaa olevan huippuluokkaa. Lisäksi ihmisenä Karoliina tuntuu todella aidolta ja lämminhenkiseltä neidiltä, jonka kanssa epäilemättä tulee hyvin toimeen.
Seuraava haaste Karoliinalla onkin vastata valittuna AE:n kohdeharjoittelijana niihin korkeisiin odotuksiin, joita hänen omasta syystään meille on nyt muodostunut :)"
Sitoutuminen ja intohimo vaikuttaa olevan huippuluokkaa. Lisäksi ihmisenä Karoliina tuntuu todella aidolta ja lämminhenkiseltä neidiltä, jonka kanssa epäilemättä tulee hyvin toimeen.
Seuraava haaste Karoliinalla onkin vastata valittuna AE:n kohdeharjoittelijana niihin korkeisiin odotuksiin, joita hänen omasta syystään meille on nyt muodostunut :)"
Istuin ja tuijotin saamaani sähköpostia enkä tiennyt miten päin olisin. Nautiskelin ajatuksesta useita minuutteja yksin hiljaisuudessa ennen kuin edes otin kännykän käteen ja aloin levittämään tätä ilouutista. Minä todellakin olen lähdössä Aasiaan.
Ja sitten paras osuus. Työnkuvaani kuuluu blogin pitäminen, vaihtareiden tutorointi ja tapahtumien järjestäminen ja niistä tiedottaminen, sosiaalisen median päivittäminen jne. Minähän sanoin, ihan mun juttu! Ja tämä paranee vaan! Lisäksi työhön kuuluu kiertää Aasian eri kohteita: Malasian Guala Lumpur, Thaimaan Bangkok ja Phuket, Kiinan Kanton ja tietenkin se mistä tämä kaikki alkoi, nimittäin Bali<3
Nyt vasta (noin 10 tuntia myöhemmin) alan olemaan taas ihan rauhallinen ja ehkä saatan jopa saada kohta unen päästä kiinni. Kaikki paniikista endorfiinihyrräyksiin on nyt käyty läpi ja nyt voin alkaa järjen kanssa totuttelemaan ajatukseen ensi syksystä. Puoli vuotta. Sitten se ois menoa.
Aasia, täältä tullaan! t. Karoliina, joka myös Karoliina AE:na tunnetaan;)
Note to self: Kun jotain haluaa, kannattaa sen eteen tehdä töitä. Täytyy myös uskoa itseensä. Juuri niin minä tällä kertaa tein ja tässä sitä nyt ollaan.
Kuvat ovat veljeni ottamia omalta reissultaan. Laitoin ne tähän vain luomaan tunnelmaa ja tuudittamaan minut Aasia-aiheisiin uniin:)
Ihan mahtavan kuuloinen homma, onnea Karo! :)
VastaaPoistaKiitos Eini! Oon kyllä niin innoissani! Nyt yritän saada apurahaa yliopistolta ja sit pitäis varmaan alkaa jo katteleen lentoja:> Missäs sä nykyään vaikutat??
VastaaPoistaVitsi mä oon niin ilonen sun puolesta!! ♥ Enkä yhtään ihmettele että sut tonne valittiin :))
VastaaPoistaKiitos Liisa!!<3 Kyllä mä ainakin vielä mielestäni sovin tehtävään, katotaan mitä mieltä sit oon ku nään ekan jättihämähäkin tai syön jotain mikä näyttää silmältä tai jotain:D
PoistaEiköhän jonkinlainen apurahakin tule onnistumaan! Oon itse tällä hetkellä Göteborgissa vaihdossa :) Tarkoitus olisi syksyllä palata sitten Jyväskylään.
VastaaPoistaOi! Se on vissii aika kiva paikka! Mut meinasitko yvinä jatkaa vai..?
PoistaTää on niin upee juttu, että kierin täällä nyt myötäilon ja kateuden kaameassa kakofoniassa! Onnea ihan mielettömästi, aivan sun juttu ja niin vaan päättäväisyys ja usko omiin taitoihin palkitaan! Hyvä Karo!!!
VastaaPoistaVoi Minea miten ihana kommentti!!!<3 Kiitos! Oon kyllä itsekin melkeenpä päivä päivältä innostuneempi jos se vaan on mahdollista. Ainakin nyt kuulostaa ihan mun jutulta. Ja oli kyllä ihana huomata, että päättäväisyys ja kova työ aina välillä palkitaan!:)
Poista