perjantai 11. huhtikuuta 2014

Murheellisten laulujen maa

Suomi on kuin onkin murheellisten laulujen maa. 
Ai miten ne laulun sanat menee? Osaatte ne ihan varmasti! Mä voin aloittaa niin yhtykää mukaan: 

Ei se elämä ole pelkästään ruusuilla tanssimista.
Elämä on.
Nämä kortit on jaettu ja näillä on nyt pelattava. 
Aina ei voi tehdä sitä mistä tykkää. 
Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. 
Ei auta itku markkinoilla.
Itku pitkästä ilosta.
Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan.
Ei leikki leivässä pidä.

Minä en voi sulle tässä nyt iloksi muuttua.
Ei raha puussa kasva.
Ei kurjuutta kummempaa.
Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee.
Sopii kuin nyrkki silmään.

Ei tämä yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että me kaikki vaan haaveiltaisiin ja oltaisiin hyvällä tuulella!

Sanoinhan, että osaisit! Varmasti olet ainakin kuullut. Tässä oli nämä pari ensimmäistä säkeistöä, jatka vapaasti niin pitkään kuin haluat.

Eilen puhuttiin ystäväni kanssa suomalaisesta perus elämänasenteesta. Ystäväni on juuri tullut maailmalta ja oli reissullaan huomannut saman kuin minäkin aikoinaan jenkkilässä (jos en ole kertonut, niin olin yläasteen jälkeen vuoden vaihtarina Pohjois-Carolinassa): Jostain syystä Suomessa on vaikea olla tyytyväinen ja hyvän tuulinen ja vaikka olisikin, niin se piilotetaan visusti muilta! Ja jos ei piiloteta, niin sittenhän vasta outo olet.

Tämä on vähän erikoinen pointti, mutta minusta suomenkielessäkin itsessään on jotain hyvin lannistavaa. Tai ainakin tavassa jolla käytämme sitä. Kun vuoden puhuin englantia, ja nyt kun sitä on käyttänyt paljon sen jälkeenkin, niin minulle on jäänyt sellainen tunne, että englanniksi on jotenkin helpompi olla hyvän tuulinen. Se tulee kuin itsestään. Suomenkielessä täytyy nauraa tai erikseen tehdä selväksi, että on hyvällä tuulella. Taiwanilainen ystävänikin sanoi, että suomi kuulostaa konekivääriltä, ikään kuin yrittäisimme puheellamme ampua toisiamme. Tätä kommenttia ennen olin jutellut äitini kanssa leppoisaan sävyyn pullan leipomisesta, jonka jälkeen ystäväni oli vielä tarkistettava, että onhan minulla ja äidilläni kaikki hyvin. 

Ehkä tuntemuksillani kielen vaikutuksesta asenteeseen ja ilmaisuun on jotain perää. Jos mietitään vaikka tätä klassista englanninkielistä esimerkkiä "I love you". Se on sellainen minkä voi sujauttaa mihin vaan! "Love u mum!", " You are my besti friend, I love you", "I love your hair!". Itse koin tämän jenkkirakastamisen ensimmäistä kertaa high schoolini käytävällä. Ensimmäisinä päivinä yritin selittää uusille koulukavereilleni jotain vahvalla suomalaisella korostuksella. Eräs tyttö, jonka olin tavannut päivää aiemmin, rupesi nauramaan ja totesi "I love you Karoliina!". Siinä tilanteessa meni suomalainen ihan lukkoon! Mitä siihen kuuluu vastata! Thanks? I love you, too? Sorry, but I'm not into girls..? Suomalaiset säästelevät visusti rakkaudenosotuksiaan, eikä ihme. Onhan "minä rakastan sinua" maailman pisin ja vaikeimmin lausuttava lause, eikä edes niin kauniin kuuloinen. "Luv u" on helppo luikauttaa mihin tahansa ja minäkin aloin rakastamaan kaikkia ja kaikkea vaihtovuoteni aikana. Minusta olisi ihana rakastaa ja tulla rakastetuksi paljon enemmän suomeksikin, mutta eihän se vain käy päinsä. Ei meillä Suomessa.

Suomessa työ ja raadanta on se juttu, ainakin aiemmilla sukupolvilla on ollut. Ajatus kulkee jotenkin niin, että vain kovalla työllä ja kurjuudella voi selviytyä ja suoritua elämästä kunnialla. Liian helpolla ei voi eikä saa päästä. Mitä kovempi työmies, sen parempi. Kaikki muut ovat onnenonkijoita tai häntäheikkejä. Nyt käsittääkseni tilanne on onneksi hiljaksiin muuttumassa, mutta silti Suomessa tuomitaan lähes poikkeuksetta kaikki sellaiset, jotka eivät suostu tekemään 8-17 työpäivää, vaan tavoittelevat elantoaan muilla tavoin. Hulluksi myös leimataan, jos päätät vaihtaa alaa kun sinulla on jo hyvätuloinen ammatti – ei sen niin väliä viihdytkö siinä vai et. Kun olet sinne asti kerta päässyt niin eihän sitä nyt voi hukkaan heittää! 

Ja mites sitten ne yrittäjät? Voi niitä yrittäjiä. Se sanakin on itsessään jo niin lyttäävä (vertaa englannin kielen businessman/enterpreuner). "Mä nyt tässä vähän yritän jotain". Kehittämääsi liikeideaa kutsutaan YRITYKSEKSI, eli kokeiluksi! Niin masentavaa. Jos yritykseksi menestyykin vasten kaikkia odotuksia, niin kateudelta ja juoruilulta ei tule loppua. Ja auta armias jos tämä sinun pieni kokeilusi meneekin konkkaan. Siinä onkin sitten oma ja perheen maine mennyt loppu iäksi ja elämä pilalla. Sama vaikka heittäytyä narun jatkeeksi. Naapuritkin voivat sitten tyytyväisen tietävinä todeta, että minähän sanoin, ettei siitä tule mitään. 
Jenkeissä et ole yrittäjä etkä mikään, jos et ole vähintään muutamaa konkkaa tehnyt. Usean epäonnistumisen jälkeen voit vasta sanoa itseäsi yrittäjäksi. 

Mutta lisää käytännön esimerkkejä huomenna. Nyt pari sanaa näistä kuvista. Harmittaa, että annan näille jo valmiiksi näin negatiivisen assosiaation, mutta luminen korpimaisema kuvaa minusta hyvin (ehkä vähän liitoitellusti) sitä kylmyyttä, pimeyttä ja ankeutta, mitä Suomessa asuvat ihmiset joutuvat kestämään. Olen täysin vakuuttunut, että yksi suuri syy tyytymättömyyteen ja masennukseen on meidän pimeä ja kylmä ilmasto ja niin lyhyen lyhyet kesät. Viimeisen kuvan laitoin muistuttamaan, että synkimmässäkin kaamoksessa voi nähdä lämpöä ja valoa, jos tahtoo.

Tämä postaus paisuu kuin pullataikina, mutta sanonpa vielä tämän. Minun eilinen päivä oli suomalaismenttaliteetilla katsottuna täysin turha. Olin kotona, söin ja nukuin. Puhuin useita tunteja Skypessä napapiirille sekä Sveitsiin, katselin suomalaisnuoren, Sara-Marien, menestysmatkaa MTV:n Katsomosta ja illalla naputin tätä. En tehnyt kotitöitä, en kouluhommia, en edes kokannut mitään. Täysin turha päivä ja laiska minä! Näin valitin K:lle puhelimessa. Nyt päätin kuitenkin kieltäytyä ajattelemastan niin. 

Sen sijaan nautin eilen elämän hitaudesta, oleilusta. Vaalin minulle rakkaita ihmissuhteita, ravitsin itseni hyvin ja nautin viihteestä, joka sallii minun ripustaa aivot hetkeksi narikkaan. Keräsin voimia, jotta voin taas tänään jatkaa unelmieni pyydystämistä. Sillä vaikka matka määränpäineen on ruusunlehdillä kukitettu, mahtuu reitille mukaan muutama kuolettavan tylsä koulukurssi, stressi kesätöistä, koko tiskipöydän kattava tiskivuori sekä muuta pientä kivaa. Mutta lepopäivien jälkeen nämä haasteet voi kohdata rinta rottingilla ja reippain mielin. Eli eilinen ei ollut ollenkaan turha. Se oli itse asiassa hyvin tarpeellinen ja välttämätön ja minä voin taputtaa itseäni olkapäälle, kun olen huolehtinut omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnistani.

Minulla on tästä aiheesta paljon sanottavaa, joten jenkit vs. Suomi jatkuu vielä huomenna! :) 
















8 kommenttia:

  1. :D hauskasti kirjotettu.... tulee mieleen että olet naama punasena tykittäny suomi"vihaa" :D Nämä kaikki mainitsemasi asiat kun ovat mielipide kysymyksiä ja riippuen Usassakin siitä missä osavaltiossa on.
    Kyllä sieltä jenkeistäkin löytyy samanmoisia paikkoja missä vuodenajan ovat todella samaa settiä kun suomessakin. Mutta oletkin ollut north carolinassa joten siellä sitä samaa fiilistä ei tule.
    Kyllä minä ainakin kerron ystävilleni ihan suomeksi kuinka tärkeitä ja rakkaita ne ovat...riippuu varmaan ihan persoonasta että kuinka avoin on. En taas tykkää käyttää I love you sanaa jokaselle ja joka asiaan jos en sitä tarkoita. Jotkut puolitut tulevat sanomaan että "i love you" niin en todellakaan sano takaisin koska EN rakasta heitä niin miksi niin sanoisin!
    Minä rakastan sinua on myös tarkoitukseltaan todella paljon syvempi kun englannin i love you ihan senkin takia kun sitä hoetaan ihan koko ajan kaikissa yhteyksissä ja se vie sen koko tarkoituksen koko lauseesta pois. Mielummin sanon vain miehelleni ja ihmisille joita todella rakastan " i love you" kun siltä todella tuntuu. Usassa kulttuuri on enemmän sosiaalinen kun suomessa ja ehkä siksikin englantia puhuessa amerikkalaisille tuntuu että olisi ns. iloisempaa. Itse nyt kun saa suomea välillä puhua suomalaisten kanssa niin olen erittäin tyytyväinen siihen että saan puhua suomea ja olen iloinen siitä. Olen kyllä aina ollut. Eri kieli on eri kieli. Suomen kieltä on vain kehuttu niiltä jotka kuulevat minun sitä puhuvan ja esim pitävät sitä paljon kauniimman kuuloisena kun esim saksan kieltä. Ja olen ylpeä että osaan suomenkieltä enkä halua koskaan sitä kadottaa. Ja myös tosta sosiaalisuudesta sen verran että usassa on aika paljon enemmän pinnallisia ihmisiä kun suomessa ja tällä tarkoitan että on vaikea löytää AITOJA ihmisiä jotka ilmaisevat OIKEAN mielipiteensä eikä sitä pinnallista "oh i love you even though i met you a minute ago" :D On kiva lukea muiden mielipiteitä! :) Innolla odotan seuraavaa osaa. Toivottavasti et ota minun mielipiteitä loukkaavana :) en ainakaan sitä tarkoita!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! En todellakaan ota loukkaavana, kiva kun saadaan aikaan keskustelua:) Kyse ei tosissaan ole Suomivihasta:D Rakastan Suomea ja täällä on monet asiat paremmin kuin muualla, mutta asenteissa suomalaisilla olisi opittavaa muista maista.

    Usan ilmasto vaihtelee todella paljon riippuen mihin mennään, mutta se peruspositiivinen menttaliteetti mikä jenkeillä on niin on mielestäni ollut joka paikassa missä olen käynyt (n.20 osavaltiota) aika sama.

    Minusta on ihanaa, että kerrot ystävälliseti kuinka rakkaita he ovat, mutta suomalaisittain ikävä kyllä olet yksi poikkeuksista!:) Lauseeseen "minä rakastan sinua" ladataan Suomessa niin paljon tunnetta, että sitä ei uskalleta enää juuri edes käyttää! Mikä on todella surullista, sillä mikä olisi tärkeämpää kuin pystyä sanomaan se rakkaimmilleen. Ja sekin on totta, että I love you menettää merkityksensä kun sitä viljellään joka paikkaan, mutta senkin voi sanoa niin, että sitä tarkoittaa. Ja siinä oot kyllä ihan oikeassa, että aitoa ihmistä on jenkeissä vaikea erottaa, mutta koska ne kaikki pelaavat niillä heidän small talk säännöillään, toinen jenkki tietää mitä i love you tarkoittaa tai ei tarkoita, joten he eivät koe sitä niin. Meille, jotka emme ole perehtyneet noihin small talk säännöksiin voi olla vaikea erottaa sitä aitoutta kaiken sen takana kun ihminen sanoo toista ja tarkoittaa toista. Mutta jos sinulle joku sanoo minuutin tapaamisen jälkeen i love you, ei hän sillä tarkoita samaa kuin sinä tarkoittaisit minä rakastan sinua. Se on vain mukava asia sanoa tilanteissa, joissa suomalainen ei välttämättä sanoisi mitään. Ehkä se onkin enemmän nimen omaan siinä, että he ainakin puhuvat toisilleen, tästä itseasiassa on siinä huomisen postauksessa lisää!:)

    Minäkin olen ylpeä suomenkielestä, onhan se yksi maailman vaikeimmista kielistä ja silti me sitä sujuvasti puhumme. Monet meidän ilmaisut lähtevät vaan tavallaan sen kurjuuden kautta, en oikein tiedä saanko nyt tätä tuotua esille niin kuin tarkoitan.. Suomessa on vain vähän semmoinen "on häpeä olla hilpeä" tyyppinen menttaliteetti, ainakin minä olen kokenut sen niin ja se korostuu joka kerta kun palaan lähes tulkoon mistä tahansa ulkomailta. Mutta huomenna tosiaan aiheesta vielä lisää, toivottavasti saadaan vielä lisää keskustelua!:) Tosiaan kiva kuulla muidenkin mielipiteitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha siksi olikin "viha" :D Näistä asioista tulee miehen kanssa juteltua aina sillon tällön ja sitten kun on näitä jenkki hatereita suomessa niin paljon että on ihan kiva keskustella niidenkin näkökannoista et miksi ne miettii asioita niinkun ne miettii :)
      Riippuu taas osavaltiosta, kaupungista, kasvatuksesta jne millaisia jenkitkin ovat kun jotkut eivät tosiaan myöskään viljele sitä i love youta ja niitä olen paljon tavannutkin ja monet tulevat suomen kaltaisista osavaltioista. Mutta poikkeuksia sielläkin. Ja kyllähän se helpommin niiltäkin irtoo kun normi suomalaiselta. Mies sanoo mulle suomeks "minä rakastan sinua" koska siinä on vaan enemmän sitä tunnetta mukana! :)
      Itse sanon mielummin jos pidän jostakin ihmisestä ensitapaamisella todella että "I like you" tai muuta vastaavaa mutta en I love you. vaikka ei tarkottaiska että ne RAKASTAISI mutta edelleen mun mielestä sitä ei kuulu käyttää noin. Oli kyllä vaikeeta aluks kun miehen perhe alko sanoon mulle et "We love you and miss you" ja kun itellä sitä rakastamisen tunnetta ei vielä sillon ollu niin silti sanoin että "i love you too" vaikka kuinka tuntu kauheelta :D mutta nyt se tuleekin jo ihan hyvin kun on tutustunu paremmin ja ne tuntuu omalta perheeltä nyt eli ei ole enää pakko tunnetta :D Small talk sujuu aika hyvin... tosin päiviä on kun haluisin olla suomalainen ja vaan sanoo et morjesta! ja jatkaa matkaa. Suomessa olen yleensä myös iloisen oloinen vaikka kuinka olisi jollakin muulla huono päivä tai muuten myrtyneen oloinen niin kyllä se hymy sieltä yleensä irtoaa niiltäkin immeisiltä :) Tykkään suomessa siitä ettei tarvitse kertoa koko elämäntarinaa heti toiselle vaan pikku hiljaa tutustutaan. Jenkit taas lataa kaiken pöydälle heti ja heti ollaan lovettamassa :D
      Ja siis kyllä itsekin pidän amerikkalaisten sosiaalisuudesta mutta oppinut myös arvostamaan suomalaista "asennetta" kun siellä ei enää ole.
      Ja kun elää jossakin muualla hetken niin näkee ne suomen plussat ja miinukset selvemmin. Nyt kun olen ollut pois suomesta hetkisen aikaa niin kyllä ne asiat näkee taas ihan erilailla :) Tosin siitä en tiedä palaanko koskaan suomeen asumaan, mutta monet asiat on siellä todella hyvin... mutta onko ne sen arvoisia että taas luopuisi niistä asioista jotka esim ovat Usan vahvuuksia... sosiaalisuus, vapaus...jne. :)
      Olen näitä asioita punninnun mielessäni jo pidempään kun jossain vaiheessa kuitenkin tulee se päätös että muutetaanko suomeen vai jäädäänkö amerikkaan.
      Ja kun sanoit tosta yrittäjyydestä itse olen miettinyt yrityksen perustamista Usassa mutta Suomessa en varmaan sitä tekisi (kaikki niin kallista) :) Mutta sekin vain sen takia että suomessa on tehty aika vaikeeks. Ne ihmiset joita oon tavannu ja menny firma nurin niin onse kyl häpee siellä jenkeissäki. Siellä on vaan helpompi perustaa uus sen jälkeen :) Mutta huomista odotellen! :)

      Poista
    2. Niin ja on muuten ihania kuvia!!! :) Tuli heti ikävä :D

      Poista
    3. Kiva, että pidit kuvista, vaikka saivatkin aikaan ikävän:) Mä jotenkin heti melkeen alusta asti vaan aattelin, että tämä i love you mitä kuulen ja mitä sanon on ihan eri asia kuin minä rakastan sinua ja siks se ei ehkä mua häirinny sen jälkeen kun äkkäsin mistä on kyse.

      Jenkeissä on kyllä paljon kaikkea hyvääkin. Just olen noin viikon verran hulluna ikävöiny sinne! Varmaan palaan NC:n kautta kun tuun Aasiasta..:) Ja oon ihan varma, että tuun siellä vielä joskus asumaan! Ja niinhän se on, että matkailua avartaa!:) Myös kotimaisemia katsoo uudella tavalla reissulla nähtyjen lisäksi, oli se koti missä tahansa:)

      Poista
    4. Tuli vähän tynkä vastaus, oon nimittäin mökillä ja tää yhteys pätkii koko ajan ja tekee tästä vastaamisesta aika tuskallista:D

      Poista
  3. Ja nauratat! :D <3
    -Tiina

    VastaaPoista

Kiitos kaunis kommentista! <3