Nyt tuli lotossa jättipotti!

Oon muuten lottovoittaja. Ja niin oot muuten todennäköisesti sinäkin. Aina välillä pitää mennä kauas, että näkee lähelle. Ja niinhän siinä meidän Hondurasin reissussa kävi.

Kotiin palattua tuntuu uskomattomalta katsoa omaa opiskelija-asuntoani ja miettiä, että tämä on minun arkinen kotini. Kun sieltähän ei oikeasti mitään puutu. Lämmintä vettä tulee HETI suihkusta. Keittiön kraanavesi on puhdasta ja on maultaan yksi parhaista juomista maailmassa. Netti ja lämmitys toimii, eikä keittiön pöydälle mahtuisi enempää yleishyödyllisiä härpäkkeitä. Ah mikä luksushuoneisto! Heti auringon laskun jälkeen minkäänlaiset möröt eivät hypi kotikadulleni ja tee minusta yön ajaksi kotini vankia. Mistään ei kuulu laukauksia ja käytönnssä jokainen teini Suomessa kadulla hattaran tai purukumin myymisen sijaan osaa lukea ja kirjoittaa - ja voi siten jatkaa elämäänsä haluamaansa suuntaan. 

Mietittiin myös poikaystävän kanssa, että miksi niin monet ulkomaalaiset ystävämme opiskelevat tutkintoa ulkomailla, mutta Suomesta käytännössä vain hyvin harva lähtee yliopistoon muualle. Totesimme, että täällä on niin laadukas JA ILMAINEN opetus, ettei kenelläkään ole mitään syytä lähteä merta pidemmälle opinahjoon.

Honduras oli upea. Ihmiset olivat vieraavaraisia, luonto oli sanoinkuvaamatonta. Mutta on se kuulkaa vaan niin, ettei 35 C asteinen lämpö ja Karibianmeri tee autuaaksi, jos perusasiat puuttuvat. Ongelmia on toki meillä täällä Suomessakin, mutta mahdollisuudet tehdä asioille ovat aivan eri luokkaa. Ei tule taas hetkeen ihan joka pikkuasiasta valitettua, vaikka Suomen kelit, avocadon hinta ja verokarhun kalliiksi käyvät vierailut siihen aika usein houkuttelisivatkin. 

Kotiin palatessa olo oli vähän niin kuin olisi ostanut lottokupongin ja unohtanut sen pöytälaatikkoon. Sitten yksi kaunis päivä löytää kupongin ja S-marketin kassajonossa niitä ylihintaisia avocadoja ostaessaan kuuleekin olevansa se etsitty tuore miljonääri. Oh härre! Sittenhän tässä täytyy alkaa nauttimaan elämästäni miljonäärinä!

Onhan noita muitakin hyviä paikkoja maailmassa, mutta kyllä suomalainen syntymätodistus on yksi iso jättipotti. Tällaiseen kotiin on aina hyvä palata.

Kiitollista viikonlopun odotusta sulle ja mulle! <3

Piilopirtti erämaassa

Sinne ei mene tietä, ei kulje sähkö eikä vesikään virtaa hanassa. Hiihtämällä pääsee perille, kynttilät korvaavat hehkulampun ja vettä on jään alla enemmän kuin tarpeeksi. Oikein mitään tekemistä ei ole, vaikka vaihtoetoja onkin paljon. Voi nukkua, syödä, lähteä ulos nauttimaan luonnosta, pelata korttia, lukea kirjaa, keskittyä kuuntelemaan luonto-ohjelmaa radiosta tai vaikka ihan vain nauttia hiljaisuudesta. Ei oikein muuta.

Myös velvollisuuksia on, jotta oleminen on mahdollista. Polku vessaan täytyy raivata, mökki täytyy lämmittää, avannolle täytyy tehdä reitti ja jäähän täytyy kairata reikä. Vedet pitää kantaa sisälle, jos meinaa illalla saunoa ja puut pitää tuoda tulisijaa varten, jotta pirtti pysyy lämpimänä.

Mutta mikäs sen parempaa, kuin nauttia mökin lämmöstä ja saunasta, kun on omin pienoin kätösin kantanut vedet ja puut, lämmittänyt saunan ja mökin rakkaudella sekä hikoillut lumitöissä kaivaessa lumen alta esiin reittiä, joka mahdollistaa kaiken muun.

Sellainen meidän Näkkälän mökki on. Niemen kärjessä, henkeäsalpaavilla maisemilla, joissa ei ole puiden, pilvien ja jään lisäksi ainuttakaan yksityiskohtaa. Pieni huoneen kokoinen mökki, jossa on vielä pienempi keittiö, pikkuruinen tulisija sekä makuupaikka kahdelle. Saunakin löytyy samasta pirtistä ja sielläkin kolme olisi jo liikaa.

Täydellinen pieni pakopaikka arjesta ja ihanteellinen piilo romanttiselle kuherrusviikonlopulle, jossa ei velvollisuudet tai muu maailma pääse häiritsemään. Sellaista pieni ihminen aina välillä tarvitsee, rauhaa ja aikaa vain itselleen - ja ehkä vähän myös sille toiselle. <3

Siellä se on pieni mökki pienten puiden seassa. Mökkitie taittuu talvella kelkalla tai hiihtäen, kesällä veneellä tai vaeltaen.

Vessa on arvatenkin vielä pienempi ja sen olinpaikka täytyy tietää, jos hätä iskee. Sitä etsiessä voi mennä liian kauan..

Vahtikoirakin helposti laiskistuu, kun ainoat paimennettavat ovat kelkat kaukaisuudessa ja nekin vain parin tunnin välein. Porotkin olisivat pihaan tervetulleita..

Vesi ei valu saunaan itsestään. Jos ei itsellä halu voimat vedenkantoon riitä, ota mukaan joku jolla riittää.

Joskus innokkaita vedenhakijoita olisi enemmänkin.

On hetkiä, jolloin ihminen tuntee itsensä pieneksi. Silloin helposti nöyrtyy tuon tunteen edessä.

Joku oli jättänyt aarteita pihalle.

Meidän lumikenkäilypolku oli suosittu. Hetkeä aiemmin sitä oli tassutellut ahma.

Ahma oli kaivanut myös kuopan. Tietysti Nefeä kiinnosti, mitä nuin hienossa kuopassa on!

Jos kelit sallii, näissä maisemissa auringonotto on hyvin tehokasta.

Varustus sään mukaan!

Kitukasvuinenkin voi olla kaunista. Terveisin 160 cm! :D

Löydätkö mökin kuvasta?

Hiihtäen on hyvä tulla ahkion ja tavaroiden kanssa mökille, mutta sunnuntaikävely onnistuu paremmin lumikengillä!

Vanhemmat tulivat käymään kylässä.

Kelkalla kotiinkuljetuksella tuodut pullat olisivat maistuneet jollekin muullekin.. :)

Auringonoton välissä on hyvä vähän evästelläkin ja mikäs muu mökillä maistuisi kuin makkara!

Illan hämärtyessä voi saunan jälkeen sytyttää kynttilät ja avata pullon kuoharia, käpertyä syliin ja kuunnella tuulen tuiverrusta mökin jyhkeää hirsiseinää vasten vasten..

Mökki, jossa ei ole mitään, mutta jossa on kaikki. Sellainen mökki se. <3

Sairastelua tropiikissa

Ensimmäinen oikea postaus vähään aikaan täälläkin.. Musta tuntuu välillä niin pahalta tän mun blogin puolesta, kun kirjottelen Iltalehteen enemmän ja sitten tuntuu, ettei tänne aina riitä juttua. Mutta onneksi te voitte käydä sieltäkin lukemassa kuulumisia. Oon täällä yrittänyt aina linkata, kun olen Iltalehden blogiin jotain kirjotellut.

Mutta siis. Tänään ajattelin puhua minulle ajankohtaisesta aiheesta, nimittäin sairastelusta. Olen taas ollut torstaista asti kipeänä, jopa kuumeessa koko ajan ja muutama hauska kulttuuriero on tullut vastaan. En tiedä kerroinko, mutta tässä samassa villassa asuu yksi paikallinen poika ja toinen on täällä käytännössä kellon ympäri. He vilpittömästi auttavat meitä asukkaita ja ovat nyt minunkin sairastelun aikana olleet aivan ihania!  

Ensinnäkin kerroin jo aiemmin, ettei täällä tule lämmintä vettä suihkussa. Niinpä toinen pojista lämmitti minulle viiden litran kattilalla kiehuvaa vettä, jonka sain isossa saavissa sekoittaa kylmempään veteen ja pestä itseni aika monivaiheisella tavalla. :D Osittain suihkun alla, osittain ämpärissä ja välillä ämpärin alla. Mutta voin kertoa, että pari viikkoa kylmällä vedellä suihkineena tuntui lämmin vesi aikasen ihanalta! <3 Saa nähdä, miten enää voin vaihtaa takaisin kylmään suihkuun, kun olen taas muistuttanut itseäni lämpimän veden yleellisyydestä.. Tänään taas nautiskelin lämpimästä vedellä, kylläkin itse veden keittäneenä.

Kun sairastuin, toinen pojista kiikutti minulle purkin, joka on tuttu lapsuudesta; nimittäin Vicky -salvaa! En edes muistanut miten mainiota ainetta tuo on! Nyt olen käytännössä rasvannut yläruumiini sillä päivittäin. :D Ja meinaan sitä kyllä ostaa Suomessakin lääkekaappiin. (Kai sitä vielä myydään?)

Mutta kun päivän lepo ja Vicky eivät auttaneet, kiikutettiin minulle seuraavaksi kookos juotavaksi - paikallinen Finrex ilmeisesti. Olen aiemminkin kuullut, että kookosvedessä on kaikenlaisia mineraaleja, rasvoja ja vitamiineja ja kovasti ne nytkin vannoivat sen nimeen. Jopa siinä määrin, että olen kolme päivää putkeen hörppinyt pillillä minun päätä suurempia kookoksia. Ei vaan ole ihan yksinkertainen asia päästä siihen veteen käsiksi… Onneksi on asiantuntijoita paikalla. Niin ja tosiaan kookoksen sisällä on kookosVETTÄ, eikä suikaan maitoa, niin kuin allekirjoittanut virheellisesti luuli! Se on itse asiassa aika hyvää, vaikka aluksi vähän vierastinkin makua, joka ei todellakaan ole sama kuin esim kookoshiutaleissa! Sitten kun nesteet on imetty pois, halkaistaan kookos ja syödään sisältä sellainen höttökerros, jossa ne parhaat aineet kuulemma ovat. Tuo sama aine on myös ilmeisesti sitä, mistä se kookoMAITO nyt sitten tehdään. :D Hämmentävää, I know! Sitten kookos nostetaan kuivumaan, ennen kuin se heitetään menemään. Onneksi se kuivatus ei kestä kuin paria vuotta…

Mutta sitten hauskin erovaisuus! Ostin naapurista coca-colan ja sitä avatessani pidin hampaiden välissä panadolia. Toinen paikallisista ystävistäni kysyi hämmentyneenä, että mitähän sä oikein teet. Ajattelin, että hän ihmettelee pullon avaamistani, sillä se oli melkoista räpellystä ja vastasin, että avaan colan, tarviin vähän sokeria kehoon! Sitten selvisi ihmetyksen syy. Kuulemma Indonesiassa on melkein laitonta huuhtoa lääkkeet colalla - tai ylipäätänsä milläkään limukalla! Se on verrattavissa melkein huumeiden käyttöön. Tämä paranee vielä! Nimittäin sen sijaan Bintang, paikallinen olut tai muu alkoholijuoma on ihan fine, jos ei jopa suositeltavaa lääkkeiden kanssa nautittavaksi! :D Ihmiset eivät kuulemma halua kertoa lääkärillekään, jos ovat vahingossa nauttineet lääkkeitä limukan kera. Kysyin tätä vielä myöhemmin toiselta paikalliselta ystävältäni ja hän sanoi totisesti että ei, ei limukan kanssa, mutta alkoi sitten nauramaan, että hän yleensä juo lääkkeet Bintangin kanssa! :D Mikä tässä ei nyt ihan täsmää!? Tätä ollaan täällä nyt ihmetelty muiden eurooppalaisten kanssa. Kiellettyjen nesteiden listassa oli muitakin juomia kuten kahvi, tee, muutamat mehut, mutta limukat oli niistä pahimpia. Ja uudesta tutustani näki, että hän oli oikeasti huolissaan, että minulle nyt käy jotain. Jouduin kauan vakuuttelemaan, että olen tehnyt näin monta kertaa aiemminkin, että ei tässä kuinkaan käy. Jos kyseessä ei olisi ollut lasipullo ja korkin olisi saanut paikalleen, olisi cola jäänyt kyllä juomatta.. Pidetäänpäs siis lääkkeet ja limut erillään! Ei tässä mitään narkkiksia sentään olla…

Tänään jouduin käymään sitten lopulta lääkärissä, kun tauti siirtyi yöllä aika kivuliaasti keuhkoihin. Sain antibiootit, maitohappobakteereja sekä jotain kurkkukipuun. Aamulla kun kerroin paikallisille kavereilleni tarpeesta päästä lääkäriin ja molemmat annattivat, kuinka tavallaan oli oma vika kun olin juonut lääkkeet limun ja appelsiinimehun kanssa! :D Nyt oon ollut koko päivän kivuton, mutta aivan tuhannen väsynyt. Nukuin monta tuntia päivällä todella sikeästi. Herätessäni ensimmäisten lääkkeiden ja unien jälkeen olo tuntui  suorastaan taivaalliselta. Miten sitä aina terveenä unohtaa, miten hyvältä tuntukaan, kun mihinkään ei satu?

Mutta sellaista tänne tällä kertaa. Ihanaa kun ootte jaksaneet kommentoida, vaikka blogi on ollut vähän hiljaiselossa.. Teettehän niin jatkossakin, niin nään, että täällä vielä käy väkeä!:> Ja jos on jotain tiettyä mistä haluisitte kuulla, niin jätättehän kommenttia! Kiitos, pus ja ihanaa viikon alkua! <3

Ps. Kaikesta uhosta huolimatta taisi minultakin jäädä paljastamatta lääkärineidille, että lääkkeet meni alas colalla....

Hippeyden ensi askeleilla Balilla

Terkkuja Balilta! Oon täällä ollut nyt muutaman päivän ja olen korviani myöten rakastunut paikkaan! Koska olen kaikessa jäljessä ja joudun työnkin puolesta miettimään parin viikon takaisia tapahtumia, niin päätin, että nyt kirjoitan tänne taas vähän tästä hetkestä. Eilen lisäsin Iltalehden blogiin tekstin Kho Phi Phi saaresta ja pikkuapinoista, joten jos kiinnostaa niin sen voi lukea sieltä. Siellä on myös todella paljon kuvia! Seuraavaksi siirryn siellä Bangkokin tapahtumiin. Nyt kuitenkin haluan puhua tästä hetkestä.

Olen siis Balilla. Alun perin vähän pelkäsin, että joutuisin täällä johonkin bilehelvettiin, ja siksi ehkä ajauduin nykyiseen paikkaani. Uudessa kodissani hiljaisuus on 24-9, jolloin äänekäs puhekin on kielletty. Vieraita ei saa tuoda ilman, että kysyy etukäteen lupaa. Tämä saattaa jollekin kuulostaa keskitysleiriltä, mutta kaiken tämän hulinan jälkeen minä niin nautin siitä rauhasta ja hiljaisuudesta mikä paikassa vallitsee. Eikä siinä todellakaan ole vielä kaikki! Kaksi metriä oveltani alkaa puutarha passionhedelmä köynnöksellä, josta viimeksi tänä aamuna hain aamupalaa. Olen myös päässyt jo maistamaan puutarhan oransseja ja punaisia kirsikkatomaatteja. Puutarhassa kasvaa myös normikokoisia tomaatteja, salaattia, pinaattia ja aloeveraa sekä lähivuosien lupauksena pihassa kasvaa useita avocadopuita, joista vuoden parin päästä pitäisi myös tulla hedelmää. Tässä oli kasveista vasta ne, mitkä itse tunnistan. Näiden lisäksi piha on täynnä kaikkia muita lääke-ja ruokakasveja. Osa on myös vain koristeita. Puutarhasta huolehtivat meidän aivan ihana talonväki, johon kuuluvat Made ja Tomi, jotka ovat molemmat paikallisia nuoria miehiä. Puutarhan lisäksi he ovat meidän kulttuuriperehdyttäjiä, siivoajia, kuljettajia, skootterinajo-opettajia, viihdyttäjiä, talonmiehiä, matkanjärjestäjiä ja jopa kavereita. He siis käytännössä auttavat kaikessa ja tekevät sen todella vilpittömästi. Heistä ei vain voi olla tykkäämättä. Paikan omistaja Tara on tällä hetkellä kotonaan Australiassa, joten häntä en ole vielä tavannut, mutta facebookikeskustelujen perusteella hänkin vaikuttaa todella mukavalta.

Paikan nimi on Green Tara ja ekologisuus näkyykin paikan toiminnassa vahvasti. Kaikki jätteet kierrätetään ja ekojätteet kompostoidaan itse puutarhaa varten. Suihkusta ei tule lämmintä vettä, ja se voi olla isokin miinuspuoli, mutta jos käy keskipäivällä suihkussa, niin aurinko paistaa sinne suoraan tai jos käy iltapäivällä, niin aurinko on kerinnyt vähän lämmittämään säiliötä. Ai niin! Suihkussa ei tosiaan ole kattoa! Ja se jos jokin on aivan ihanaa! Samassa tilassa on myös vessa, mutta sen päällä on pieni katos. Jotenkin on todella vapauttavaa käydä avokattoisessa kylpyhuoneessa. Toki meillä on katollisia vessoja ja suihkujakin, mutta hetken istuskelun tai suihkuttelun jälkeen katottomassa kylppärissä, ei katollisia kyllä halua enää käyttää.

Paikka on todellakin maalla, joten elämä ja ympäristö on todella rauhallista! Toisella puolen tietä, noin 10 metriä ovelta on ihana pieni ruoka paikka, josta saa halvalla hyvää ruokaa ihanalta pariskunnalta, jotka juttelevat aina sen minkä osaavat ja puhuttelevat nimeltä jo nyt neljän päivän jälkeen. Samalla kun syö voi ihailla kukkoja, kanoja ja tipuja, kissoja ja koiria, jotka vapaana liikuskelevat teillä ja pihoilla.

Minun huoneessani ei ole kuin sänky, hyllykkö ja tuuletin, mutta sen enempää en tarvitse. Yksi seinistä ei mene edes kattoon asti, vaan kun illalla makoilen sängyssä valot päällä näen aina välillä kun pörriäiset lentävät sisään ja ulos. Sisiliskoja on joka paikassa, minunkin huoneessa on ainakin yksi. Se hengailee aina lähellä kattoa ja valoa, missä parhaat ötökkä apajat ovat. Tuijotellaan toisiamme aina ennen nukkumaan menoa. Sisiliskot pitävät sääsket ja muut ikävyydet poissa, joten niistä ei voi olla tykkäämättä. Kahdesti olen myös jo kuullut kekon huudon, ensimmäisellä kerralla näin sen päänkin. Se oli viereisen huoneeni katon ja seinän välisessä tilassa! Täällä on vain jotenkin niin lähellä luontoa, että vaikka olenkin Lapista ja olen pitänyt itseäni luonnon läheisenä, niin tämä on vain vielä niin paljon pidemmällä täällä. Toki Suomessa tällaista ei voisi tehdä sillä jo syyskuussa pahimmassa tapauksessa voisi jäätyä hengiltä, mutta näissä lämpötiloissa tämä on mielestäni ainoa oikea tapa. En tiedä miten, onko ehkä sisiliskojen ansiota, mutta talossa ei näy hämähäkkejä, muurahaisia, sääskiä, eikä mitään muitakaan inhotuksia. Jos liskoja sietää, niin kaikki pitäisi olla hyvin, ja kukapa ei sisiliskoista tykkäisi!

Toissapäivänä alotin skootterilla ajon ja olen vieläkin aivan yhtä kauhuissani kuin aiemminkin, mutta kuulemma se helpottaa… Pitäisi vain ajaa ajaa ja ajaa. Eilen en kerinnyt hurulle, mutta tänään ajoin nettikahvilaan ihan itse - kylläkin ajo-opettajan mennessä edellä.. :) Onhan Balilla paljon varjopuoliakin, jotka olen saanut tietooni jo neljässä päivässä, mutta kerron niistä myöhemmin lisää. Rannalle en ole vielä kerinnyt kuin ensimmäisenä päivänä pyörähtämään, mutta eiköhän sekin hetki tule, sillä eilen opin miten sinne pääsee skootterilla.

Nyt laitoin vain puhelimella hätäisesti otettuja kuvia. Koska en ole ollut vielä kykeneväinen liikkumaan yksin, en ole viitsinyt ottaa kameraa mukaan ja odotuttaa kuskia, jotta minä saan näpsiä kuvia. Mutta eiköhän niitä ala tulemaan kun tutustutaan mun valkoisen ratsun kanssa vähän paremmin. Kävin eilen ostamassa kypäränkin, näillä ei tunnu olevan tarpeeksi pieniä kokoja oikein missään.. No, se maksoi 18 euroa, että ehkä mä sen voin verran turvallisuudestani maksaa.

Lueskelen facebookista aina välillä juttuja kynttilöistä ja pimenevistä syysilloista, ja nekin kyllä kuulostavat omalla tavallaan todella ihanilta! Ja vaikken vielä villasukkia kaipaakaan, tiedän, että sekin aika vielä tulee.. Nyt vielä katselen Balia vaaleanpunaisten lasien läpi ja ihmettelen, miten joku haluaisi asua täällä.