Malliurani huippuhetket

Sain tiistaina hauskan viestin Facebookiin kaverilta. "Me ollaan tässä poikaystävän kanssa mietitty, että ootko sä tässä?" ja liitteenä oli alla oleva kuva. No hitto vieköön! Siinähän on kuin onkin oma naama komeasti muutaman metrin mittaisena lakanana johonkin seinään ripustettuna! Tuli ehkä hieman puskista, mutta aika hauska ylläri! :D Jos olisin tuosta itse ajanut tietämättömänä ohi niin olisin varmaan ajanu lyhtypylvääseen - tai sitten en ois ees huomannu ympäristössä mitään suht tutun näköistä kohtaa..

Kuva otettiin mun Iltalehden matkablogia varten ennen kuin lähdin reissuun. Suomen latu on ostanut sen kuvaajalta ja sama kuva on ollut kerran heidän lehdessään ja nyt näyttää olevan myös verkossa etusivulla. Kun Teemu-kuvaajani kysyi, että saako hän myydä näitä kuvia, niin naureskelin, että tietysti ja että odotan mun kuvan päätyvän vähintäänkin Empire State Buildingin kylkeen. Ja pakko myöntää, että tämä on paljon lähempänä sitä, kuin olisin koskaan osannut kuvitella. :D Toisesta kuvaussessiosta on jo ollut vähän puhetta ja katsotaan minne ne päätyy! Tässä ainakin on vielä ihan inhimillinen teksti, jolle mielelläni annan kasvoni. Täytyy varmaan pyytää tuo lakana itelle, kun se jää tarpeettomaksi. Kui hienoa olisi seinän kokoinen omakuva? 

Ja hei, jos kävelet kyseisen mainoksen ohi Pasilassa ja näet, että siihen on piirretty viikset, niin älä kerro siitä mulle... Saatan ottaa sen henkilökohtaisena kritiikkinä mua ja mun semi lyhytviiksistä lookia kohtaan. 

Toivottavasti siellä on kaikki hyvin, täällä on myös! Kiire on, mutta kun mietin, että mistä voisin luopua, niin en mistään! Eli kivojen asioiden äärellä ollaan. Tänäänkin olin sijaistamassa joogatuntia ja oli taas tosi kivaa. Enää ei jännitäkään samalla tavalla kuin ensimmäisillä kerroilla ja uskaltaa jo tuoda sitä omaa juttuakin enemmän esiin (ja kerkeääkin, kun alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan oikea ja vasen, käsi ja jalka jne..). Tänään puhuin ajatuksista ja vähän tarkkailtiin mitä kunkin oman pään sisässä liikkuu. Oon saanu jo muutamana kertana palautetta, että mun tunnit on vähän erilaisia -  myös liikkeiltään. Niissä kuulemma pääsee kokeileen uusiakin juttuja, eikä aina oo niitä samoja perinteisiä. Niin haluan sen olevankin ja liikunnan lisäksi haluan, että mun tunneilla herää ajatuksia ja siksi niihin kuuluukin myös pieni määrä mun höpötystä liikkeiden lomassa. 

Tänään joogatunnin jälkeen käytiin koiran kanssa lenkillä ja aurinko paistoi ihanasti yhdellä tiellä suoraan meitä kohti. Tiedättekö kun ei näe kuin tien laidoista ääriviivat ja muuten pelkkää valoa. Siltä varmaan näyttää se, kun kuolemankielissä käyneet ihmiset kertovat nähneensä valoa tunnelin päässä. Mä olin jotenkin taas niin täynnä iloa, onnea ja kiitollisuutta, että melkein lähdin mikkihiirihypyillä jatkamaan matkaani. Se jäi monen asian summana kuitenkin vielä tekemättä, mutta oon aika varma, että se on se tapa jolla sitten joskus lähestyn taivaan portteja - koska silloin ymmärtääkseni myös tuntuu juuri tuolta. 

Tänään myös selkeni vähän lisää syksyn kuviot ja jotenkin on tosi kevyt ja hyvä olo ja sellainen tunne, että olen ihan oikealla tiellä. Pienet asiat ilahduttaa, kuten sain tänään tietää, että saan Jyväskylän asuntooni varastokopin, pienen kun minkä, enkä mä edes tiedä mitä sinne laitan, mutta kuinka iloiseksi siitäkin voi tulla! Se on kuulkaas niin kuten yhdessä lainauksessa jossain oli; Jos antaisit lahjan, ja vastaanottaja ei arvostaisi sitä, niin antaisitko hänelle enää toista? Miksi siis meillekään annettaisiin enempää, jos ei osata olla kiitollisia siitä mitä jo on. Joten ollaanhan kiitollisia vaikkapa siitä, että viikonloppu on jo käsillä ja Suomen taivaalla on joku outo valoilmiö! 

Ihanaa viikonlopun odotusta ihanat! <3

Maailman suurin kontrasti

Okei, oli ehkä raflaava otsikko, mutta ei se kyllä oikeasta ollut kovin kaukana toissa viikonloppuna. (Näin kovasti mä opiskelen, kun edellisestä postaukseta on jo niin kauan!) Olin siis puolitoista viikkoa sitten Helsingissä, jossa jatkettiin joogan salojen parissa koko viikonloppu. Lauantai-iltana aikataulu kuitenkin salli minun piipahtaa Indiedaysin blog awardseissa. Ja siinäpä se kontrasti josta puhun.

Tiedättekö, kun nousee joogamatolta kuunneltuaan ensin kaksi päivää henkisestä kasvusta, sisäisestä rauhasta, mindfulnesista jne ja sitten vaihtaa vaatteet, sutaisee vähän meikkiä naamaan ja vaihtaa lenkkarit korkkareihin clubin viereisen kulman takana ja astelee helsinkiläiseen yökerhoon keskelle satoja muoti- ja meikkibloggaajia. Jep, siinä teille kontrastia! :D

Jotenkin vielä enemmän hämmennyin, kun olin ajatellut, että nyt muuten verkostoidutaan ja saan paljon uusia bloggaajatuttuja ja tapaan paljon ihmisiä - niin vielä mitä! Yhtään ainutta yksinäistä ihmistä en nähnyt koko iltana!! Suurin osa oli ottanut kavereitaan/poikakavereitaan seuralaisiksi, mutta minä olin ymmärtänyt jotenkin, että avecinkin pitä olla bloggaaja! Ja kaiken lisäksi tunsin itseni jotenkin super lyhykesi ja pieneksi, vaikken yleensä jotenkin edes huomaa tuollaisia asioita koko 160cm mitassani (+korot).

Aluksi metsästin epätoivoisena muita yksinäisiä sieluja, ja luulin löytäneeni yhden, jolle pysähdyin juttelemaankin. Kävikin ilmi, että hän oli avecina bloggaajakaverilleen, joka oli sillä hetkellä moikkaamassa tuttujaan. Juttukaverini vaikutti huipputyypiltä heti alusta asti ja hetken siinä keskusteltuamme myös tämä bloggaajakaveri tuli paikalle, ja oli aivan yhtä mukava! He toivottivat minut tervetulleeksi viettämään iltaa seurassaan ja niinhän siinä sitten kävi. Oli ihan älyttömän hauskaa! Kiitos vaan Fantazya:n Janita ja Tiia! Hetken jo toivottomalta näyttänyt ilta muuttuikin todella hauskaksi! Samassa seurassa pyöri myös Littlebigthingsin Tiia, jota en tunnistanut silloin, mutta kotiin päästyäni älysin, että olen jo pitkään seurannut hänen blogiaan!

Awardskuvat: Pauli Siuruainen

Tapasin myös erään tutun vuosien takaa, niiltä ajoilta kun olin vaihto-opiskelija Jenkeissä. Steffi oli samaan aikaan Pohjois-Carolinassa vaihdossa ja kävin päiväseltään hänen luonaan kylässä vaihtovuotena, vaikka asuttiinkin aika kaukana toisistamme. Kun on tarpeeksi kaukana Suomesta ja tarpeeksi kauan ilman oman maan kansalaisia, niin sellaisen tapaaminen on yllättävän virkistävää.

Yhtään en yrittänyt varvistella...

Tapasin myös the Good Morningin Kaisan ja tungin hänen ja Steffin selfiehen mukaan. Awardsesita suuntasin kummisetäni ja tämän puolison kauniiseen kotiin jo heti puolen yön maissa. Ja seuraavana aamuna olin reippaana kahdeksalta matollani valmiina aloittamaan aamuharjoituksen! Onneksi väki oli vähän nuhaista ja muutenkin kaikilla oli veto pois, niin ihana ohjaajamme Saara oli armollinen ja päästi meidät vähän vähemmällä.

Awardsit oli hauska kokemus, mutta pakko myöntää, että jos uusia tuttuja ei lasketa niin taika oli tänäkin viikonloppuna joogakoulutuksessa. Koko viikonlopun taianomainen tunnelma kiteytyy jotenkin tämän postauksen viimeiseen kuvaan. Meille opetti joogafilosofiaa Måns Broo, joka on suomentanut Joogan filosofia- nimisen teoksen. Luennot olivat todella mielenkiintoisia ja koko ajan vaan yritin imeä kaikkea tietoa mahdollisimman paljon, vaikka tiesin, ettei kaikki tule millään tallentumaan siinä tahdissa korvien väliin. Oli myös ihana nähdä taas meidän ryhmää ja on jotenkin kiva huomata kun ryhmähenki koko ajan kasvaa ja vahvistuu.

Anatomian luennotkin olivat todella mielenkiintoisia. Niitä meille piti Kari, joka opettaa myös Tampereen lääketieteellisessä anatomiaa. Päästiin myös hieromaan toistemme lonkankoukistajia - erikoisesta paikasta kylläkin, nimittäin melkein navan korkeudelta. Nyt oli vasta kolmas viikonloppu ja tätä iloa riittää lokakuuhun asti, mutta silti odotan jo kauhulla, että koska tämä loppuu! :/ Seuraava viikonloppukin on ihan super mielenkiintoinen, kun meille pidetään luentoja hengitysharjoituksista ja siitä, miten joogafilosofiaa voi hyödyntää omassa arkielämässä.

Mutta nyt tuli jo juttua suhteellisen paljon, niin alan taputtelemaan tämän tähän, paitsi pakko heittää tähän loppuun pieni teaseri. Nimittäin kaiken toivoni heittäneenä sain kuin sainkin lopulta kesätyöpaikan! Paikan, jonka ehdot ovat erinomaiset, mutta joka tulee olemaan itselleni suhteellisen haasteellinen monestakin syystä, mutta sillä lailla hyvällä tavalla! Vähän kauhulla ja aika paljon innolla odotan tämän kuun loppua, jotta pääsen tositoimiin! Mutta tästä jatkan (toivottavasti) pian! Ihanaa viikonlopun odotusta ihanat! <3

Awardseissa blondeilla ei kyllä ollut hauskempaa, sillä lahjapakkauksien shampoot oli bruneteille!

Tämän joogin aamupala ennen aamuharjoitusta.

Magic for breakfast! <3

Rakkautta meren pohjassa

Tämän päivän kuvat ovat ihanasta saksalaisesta Kathista, jonka tapasin Balilla. Olimme muutaman kerran jutelleet koululla ja joissain tapahtumissa, ja sitten jotenkin ihmeessä päädyimme lähtemään yhdessä Gileille meditaatiokurssille. Ennen reissua vähän kyllä jännitti, että näinköhän kemiat sittenkään täsmää, kun pitää olla saman katon alla monta yötä, mutta kaikki meni paremmin kuin olisin ikinä osannut edes toivoa!

Vietimme kolme yötä Gili Trawangalla kurssin merkeissä ja vaikkei Kathi löytänyt meditaatiosta itselleen sitä juttua, oli kurssi silti hänenkin mielestään kokemuksen arvoinen. Joka päivä osallistuimme myös joogatunneille, joimme vähintään yhden kookoksen ja viikon söimme ainoastaan kasvisruokaa, nautimme merestä ja hoidimme päivetystämme. Kurssin jälkeen menimme vielä Gili Menolla yhdeksi yöksi. Koko tämän ajan olimme suunnitelleet pitävämme kuvaussession, mutta koska "meillä oli vielä aikaa", päädyimmekin viimeisenä iltana viimeisen valoisan tunnin aikana kuvaamaan sen mitä kerkesimme. Silti kuvista tuli ihan kivoja mielestäni ja malli ainakin oli tosi hyvillään.

Kathi pyysi minua reissulla kanssaan sukelluskurssille, mutta vaikka snorklauksesta pidänkin ja sukellus kiehtoo, silti se enemmän kauhistuttaa, joten toistaiseksi mereneneitotouhut jäivät vielä väliin. Kathin poikaystävä tuli onneksi muutamaksi viikoksi Balille ennen kuin Kathi lähti kotiin ja he suorittavat yhdessä sukelluskurssin. Saatuaan lisenssit, he kävivät viimeisellä sukelluksella ennen kotiin paluuta ja siellä... Kathin poikaystävä kosi Kathia meren pohjassa! Sukelluksessa ilmeisesti on oleellista tasainen hengitys ja rauhallisuus, ja Kathi kertoi jälkeen päin, että niissä olikin tekemistä, kun toinen yhtäkkiä asettuu yhden polven varaan!

Kuva: Sukellusopettaja

Sain Kathilta luvan laittaa kosintakuvankin tänne, sukellusopettaja oli nimittäin tilanteen ikuistanut. Nyt sitten vaan odotellaan kutsua häihin!
Mitäs pidätte kuvista? Vielä oli muutama kiva kuva, mutta niissä oli jo alkanut hämärtää niin, että kuvista tuli vähän rakeisia.. Mutta monta kivaa saatiin vielä kun valoa riitti!

Ja hei! Jos haluat minulle malliksi, niin laita viestiä facebookissa viestiä tai sähköpostia osoitteeseen karoliinahiltunen@gmail.com niin keksitään jotain! :) Mikää malli ei tarvitse olla, riitää, että kameralle poseeraaminen kiinnostaa! Aiempia otoksiani voit käydä kurkkimassa mm. täältä, täältä ja täältä!

En tiedä teistä, mutta minä ainakin odotan perjantaita ja viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Ihan vaan koska viikonloput on niin <3. Onneksi ei ole enää kauaa!

Pisaroita, seksioppaita ja pohdintaa onnellisuudesta

"... sama vaurio saa rotan käyttäytymään pelottomasti sähköiskukammiossa, jonne vietynä normaali rotta osoittaisi pelon merkkejä." Kyllä, se on täällä taas. Nimittäin koko päiväinen pääsykokeisiin luku. Päivät menee hurjaa vauhtia kun yrittää opetella sanoja kuten aversiivinen, appetitiivinen, CS, PAG, amygdala, lateralaainen hypotalamus, periakveduktaalinen harmaa-aine, ehdollistunut inhibitio, proseduraalinen oppimistapa, grafeemit, foneemit, auditorinen kognitio jne. Vaikka tuleekin todella fiksu olo näistä sanoista, niin vähän tuntuu, että opettelen ihan uutta kieltä. Se tavallaan muistuttaa suomea, mutta kuitenkaan et ymmärrä tarkoitusta. Vähän niin kuin viro!

Mä olen aina pitänyt kielistä ja mikäs sen hauskempaa, kun aiheetkin kiinnostavat. Enemmän päänvaivaa aiheuttaa tilastotiede, joka tunnetusti ei ole maailman muodikkain tiede. Vaikka eilen katsoinkin videon, jossa väitettiin, että tilastotiede nimenomaan on seksikkäin tiede tänä päivänä. Kieltämättä ruotsalainen asialleen omistautunut tutkija oli huumorimiehiä ja siten tunnin tilastotieteen video oli jopa suhteellisen miellyttävä (ja jos luulet, että silti vapaaehtoisesti sitä katsoin, niin korjattakoon, että taustalla on tilastotieteen kurssi, jonka vuoksi video täytyi käydä läpi - jopa suht tarkkaan).

Videon lopussa oli myös oikeasti mielenkiintoista asiaa. Jotkut tutkijat pitävät yllä sellaista seinää, jolle kerätään twiiteistä ja blogeista tunne ilmaisuja, ja siten kartoitetaan ihmisten tunteita hetki hetkeltä ympäri maailmaa ja niistä tehdään tilastoja. Tuloksena oli saatu esim, että ihmiset ovat onnellisempia vanhetessaan. Mistähän se johtuu? Eläkkeestä? Vai siitä, että on löydetty itselle se oma tie ja sitä osataan jo seurata? Turha hötkyily ja muiden miellyttäminen on ehkä jätetty pois ja ollaan jo taloudellisesti sellaisessa tilanteessa, että pennien laskemisen sijaan niitä pennejä voidaan sijoittaa omaan hyvinvointiin. Jos joku plus ikään ehtinyt ihminen haluaa asiaa kommentoida, niin olisi kiva kuulla mietteitä! :) Mielenkiintoista oli myös se, että nuorena onnellisuus koetaan innostuksena, kun taas vanhana onnellisuutta tuo rauha. Tämän voin hyvin kuvitella pitävän paikkaansa. Itse ainakin tylsistyisin, jos ei olisi jotain pientä projektia koko ajan johonkin suuntaan. Vanhempana sitä ehkä osaa jo nauttia yksinkertaisuudesta ja siitä, että saa vain olla, jos niin haluaa. Toki rauhaa ja innostusta on varmasti molemmissa vaiheissa, mutta ehkä eri suhteessa.

Pari muuta faktaa, jotka videolla kerrottiin, oli se, että miehet tuntevat olonsa naisia paremmaksi, mutta sen sijaan he kokevat yksinäisyyttä naisia enemmän. Naiset taas tuntevat itsensä rakastetummiksi kuin miehet, mutta kokevat enemmän syyllisyyttä. Mistähän nämä seikat johtuvat? Oleellinen tieto oli myös, että katsellessani sen videon, maailmassa syötiin sinä aikana 1076 tonnia banaaneja. Älä kysy miten tuo tieto jäi mieleen.. Vaikka onhan se aika paljon!

Toissa päivänä innostuin pitkästä aikaa spontaanisti valokuvaamaan. Oltiin koiran kanssa lenkillä, kunnes yhtäkkiä näin vesipisaroita varpujen päällä ja pakkohan minun oli käydä vaihtamassa koira kameraan. Jos ette ole sattuneet huomaamaan, niin vesipisaroissa on vaan sitä jotakin!! :D Niitä olen ikuistanut myös täällä, täällä ja täällä!

Hei ja jos et ole vielä käynyt lukemassa pastorin rouvan, Ruth Smythersin, 1894 luvulla kirjoittaman seksioppaan parhaita paljon, niin teeppä se nyt! Uskallan vannoa, että tällaista opasta et ole vielä pidellyt käsissäsi.

Siveellisen riemuisaa lauantai-iltaa! <3

Capture real life in 52 weeks - valokuvauskurssi

Yksi lempiblogeistani on englanninkielinen A beautiful mess. Sitä pitää kaksi siskosta, jotka ovat tehneet omasta blogistaan muutaman vuoden aikana miljoonabisneksen. Blogissa on paljon reseptejä ja DIY, eli "tee se itse", ohjeita. Myös sisustuksesta ja bloggaamisesta on usein asiaa. Blogin ympärille on rakennettu paljon muutakin bisnestä, kuten nettikurssit. Mainitsin viime postauksessa valokuvauskurssista, jonka ostin netistä. Se on juuri ABM:n kurssi, Capture real life in 52 weeks.

Kurssilla joka viikolle on oma haaste, jota on tarkoitus kuvata viikona ajan. Kamera voi olla järkkäri tai älypuhelin, tarkoitus on kuitenkin opetella näkemään kuvattavaa niissäkin tilanteissa, joissa ei ehkä muuten tulisi sitä ajatelleeksi. Joka haasteessa on myös jotain valokuvaus neuvoja, mutta ainakin ensimmäisen "tunnin" neuvot olivat aika perusasiaa valkotasapainosta, eikä siksi aiheuttaneet mitään suuria oivalluksia.

Aloitin kurssin viime viikolla ja ensimmäisen viikon haaste oli Good morning, good night. Haasteessa tarkoitus oli ottaa kuvia joka aamu herätessä sekä joka ilta ennen nukkumaan menoa.
Tässä haasteessa olisin toivonut, että minulla olisi lapsi joita voisin kuvata! Mutta ei tähän hätään sattunut olemaan, niin oli kuvattava sitä mitä oli tarjolla. Haastavinta oli, että tähän vuoden aikaan kuvaukset tapahtuivat enimmäkseen pimeässä, paitsi niinä aamuina kun uni maittoi vähän pidempään..

Seuraava haaste on Guilty pleasures, jossa tarkoitus on kuvata omia pieniä paheita kuten lempi ohjelmia, herkutteluja, omia hemmottelukeinoja, outoja rituaaleja tai mitä nyt meillä kullakin on.

ABM tarjoaa myös muita nettikursseja, kuten Photoshop bloggaajalle, Blog design sekä dslr:n perusteet, eli kameran käytön perusteet. Jos joku näitä innostuu kokeilemaan, olisi kiva kuulla millaisia ne ovat sisällöltään. Voi myös olla, että itse innostun jotain nuista kokeilemaan, kun pankkitili taas vähän elpyy. Varsinkin tuo Blog design kiinnostaisi kovasti!

Laitoin tähän muutamia kuvia edelliseltä viikolta tuosta aamu-ilta-haasteesta. Näitä haastekuvia varmaan näkyy täällä jatkossakin ja jos teillä on kiinnostusta, niin voin esitellä haasteita sitä mukaan kun niitä viikottain pyrin tekemään.

Jos valokuvahaasteet kiinnostaa itseäsi, niin kokeilepa näitä kahta aluksi! Joutuu ihan erilailla olemaan luova, kun kuvailee ihan arkisia asioita arkisessa ympäristössä. :) Miltä tällainen "haastekurssi" teistä kuulostaa? Onko jotain nettikursseja, joita olette itse kokeilleet, ja joita voisitte suositella muillekin?

Äkkilähtö Lappiin ja lihotuskuuri

Terkkuja napapiiriltä! Mulle tuli tänne äkkilähtö jo puoltoista viikkoa sitten, kun omaishoitajahommat kutsuivat! Äitini onnistui reissullamme saamaan jonkin ihme taudin Aasiasta, joka pilkkoi tämän punasoluja viime viikkoon asti. Hemoglobiini laski ja meidän vitsailema alkava dementia selittyikin hemolyyttisellä anemialla, joka on ilmeisen harvinainen - noin 100 tapausta Suomessa vuosittain. Jopa lapin keskussairaalan eristyksen rouva pääsi testaamaan, kun aluksi epäiltiin malariaa/denque-kuumetta jne. Nämä epämääräiset tapahtumat ja tietämättömyys olivatkin syy, miksi ostin liput pika pikaa Rovaniemelle. Oireiden syytä ei vieläkään tiedetä, mutta nyt rouva on jo enimmäkseen oikean värinen ja hemoglobiinikin on yli 100, joten eiköhän aleta olla voiton puolella. Siksipä minä voin puolitoista viikkoa kestäneen pohjoisen karaistusloman jälkeen lähteä takaisin etelään kotiutumaan.

Kolme päivää kerkesin olla kotona ennen tänne tuloa. Juuri sen verran, että sain pestyä pienen pyykkivuoren, päivitettyä vaatekaapin kesävaatteista talvivaatteisiin ja sainpahan kesätyöhakemuksiakin läheteltyä. Nyt sitten on aikaa siihen kaikkeen muuhun. Ensimmäisenä kaivan tangon vintiltä ja lyön sen pystyyn keskelle olohuonetta, tutkin Netflixin uuden annin sekä opettelen käymään taas ulkona koiran kanssa.

Vaikka muka piti tulla tänne sairasta hoitamaan, niin aikas juhlahumua tämä puoltoista viikkoa on taas ollut. Ämmi (isoäitini) täytti 91 vuotta (!!) ja sitä vartenhan me pyöräytettiin kostea täytekakku ja suolainen voileipäkakku. Ei muorista ihan heti uskoisi, että satanen lähenee kovaa vauhtia, sen verran sirkeä silmäinen vielä on! Kakut maistui ja jälkkäriksi herkuteltiin vielä ämmin kanssa lasilliset synttäripullosta, eli Baileysin belgian suklaa likööriä. On muuten hyvä lahjavinkki! Maidon kanssa sulaa suuhun ja drinkki muodostaa unikon näköisen kukan, joka elää ja liikkuu kunnes lasissa ei ole enää mitään liikutettavaa. Ja mainittakoon, että niin mieleinen oli sekä isoäidille että lapsenlapselle, että melkein meni lasin nuolemiseksi..

Kavereitakin olen täällä päässyt näkemään. Toisen kanssa käytiin vähän kuvailemassa ja toisen kanssa lähdettiin into piukeana katsomaan Rovaniemen yöelämää lauantaina. Porukkaa oli Rovaniemeksikin yllättävän vähän ja mietittiin, että missä kaikki on! Lopulta nähtiin, että siellähän ne kaikki jonotti Tivoliin hiekkarantabileisiin, joihin lippu olisi tietenkin pitänyt ostaa etukäteen. Tsekattiin lopulta uusi Sfäär-baari ja ihan miellyttävältähän tuo näytti, sinä iltana vaan aika tyhjältä. Niinpä me tultiin kotiin jo heti kahden jälkeen lukemaan tarotkortteja! :D Ensimmäinen asiakkaani tuntui ainakin olevan kovin tyytyväinen korttien vastauksiin!

Isin kanssa käytiin yks päivä vähän kuvailemassa, mutta sää ei ollut kuin vasta ihan lopuksi otollinen ja kuvasaalis jäi pieneksi. Olen myös täällä talossa, ja vähän pihallakin, leikkinyt kameralla ja mallin puuttuessa olen uhrautunut itse kameran eteen jalustajan ja ajastimen toimiessa kuvaajana. Erilaiset valot ovat olleet kovasti nyt mielenkiinnon alla, mutta kun saa asetukset, jalustan ja itsensä laitettua valmiiksi, on valo jo siirtynyt muualle. Ostin muuten sellaisen "valokuvakurssin", jossa on joka vuoden viikolle haaste. Siitä kylläkin kerron vielä myöhemmin lisää.

Oisin halunnut teille ylpeänä kertoa, että oon laihtunut reissussa kolme kiloa, (farkutkin vaan hujahti jalkaan kun niitä kokeilin ensimmäisen kerran!) mutta nyt se taitaa olla jo vanhentunutta tietoa - tämän pohjoisen loman jälkeen tilanne taitaa olla suunnilleen plus miinus nolla.. Listalla on synttäriherkkujen lisäksi ollut laskiaispullia, Fazerin sinistä, juustotarjottimia, runebergintorttuja, valkoista patonkia ja ciabattaleipää, mannapuuroa, riisipuuroa, mätiä, riistalihaa, muikkuja, voisulakastiketta, Dr Pepperiä, lakkoja vaniljavaahdolla ja vielä paljon lisää laskiaispullia. Onko mua ehkä vähän hemmoteltu? :D Tämä namistelu loppuu kyllä huomiseen! Ajattelin nimittäin olla kesällä kunnossa, jos sit vaikka kehtaisi laittaa jotain tankojuttujakin tänne blogiin. :) Ollaan me terveellistäkin ja kevyttä syöty, kuten mausteinen tomaatti-kikhernekeitto, jonka ohje on tämän postauksen lopussa. Mutta on kyllä ollut aika kiva herkutella suomalaisilla herkuilla, ne on ehkä vähän helpottanut Bali-ikävää. Silti en voi sanoa näitten olleen lohturuokaa, ihan ilolla niitä on nimittäin vedetty! :D Ja muuten ilolla vedetään huomiseen saakka!

Nyt katsomaan Ensitreffit alttarilla (täytyyhän se kerran nähdä, kun siitä sai jo Balilla lukea iltapäivälehdistä) ja syömään vielä muutama laskiasipulla! 8)
Pus ja ens kertaan!

Keitto ei ehkä ole puhtainta ruokaa, kun suurin osa aineksista on eineksiä, mutta helppo tehdä ja aika maukas kasvisruoka. Varsinkin just tämmösillä pakkaskeleille kun kaikilla vuotaa nenä ja ruumis ja sielu molemmat kaipaavat lämmikettä. Tuore uunissa paistettu ciabattaleipä maistu tämän kanssa aikasen hyvältä!

Mausteinen tomaatti-kikhernekeitto