maanantai 30. maaliskuuta 2015

Inspiraatiota ja linkkejä alku viikkoon

Tämän postauksenhan piti tulla jo perjantaina, kun perjantait on jotenkin niin jännittäviä ja inspiroivia itsessään! Itse ainakin odotin viime viikolla viikonloppua kuin kuuta nousevaa, sillä tieni joogaohjaajaksi jatkui. Eilen palasin kotiin onnellisena ja elpyneenä, mutta silti todella väsyneenä. Koko viikonloppu oli kyllä huikea. Perjantai alkoi tunnin naurujoogalla, joka oli taas tosi ihanaa! Sitten puhuttiin ilta ajatusmalleista ja siitä, kuinka 90 prosenttia meidän ajatuksistamme ei oikeasti ole meidän omia. Myös vetovoimanlakia, manifestointia ja mielen sabotoijia pohdittiin.


Lauantaina meillä oli aamuharjoituksen jälkeen osteopaatti puhumassa fysiologiasta ja anatomiasta ja sain vinkkejä tuohon puoliongelmaiseen polveen. Sunnuntaina meillä oli asanoiden tiukkaa opiskelua ja pääsimme taas ohjaamaan toisiamme. Myös ohjausharjoitukset alkoivat tahattomasti joissain vaiheessa väsyneiden joogien kesken muistuttamaan naurujoogaa, kun mietimme, miten asiakkaita mihinkin asentoon saisi ohjattua ja autettua..

Meillä on ihanan värikäs sakki ja tunnelma senkun tiivistyy ja nyt jo kauhulla kaikki odotamme sitä kun tämä lysti lokakuussa loppuu! :D Ensi kerralla meitä hemmotellaan joogafilosofialla, mutta neljä viikkoa pitäisi malttaa ennen sitä..

Mutta nyt! Ajattelin laittaa teille tähän muutaman linkin, vähän niin kuin Parasta nyt-postauksen tyyppisesti.

Yllätysmusikaali
https://www.youtube.com/watch?v=iD2G0vhDf94
Ensinnäkin, meinasin äskettäin revetä liitoksistani, kun Youtuben mainoksessa alkoi soimaan tuttu laulu. Kyseessä on Into the woods-musikaalielokuvan traileri!! Se ilmestyy meidän valkokankaalle keskiviikkona. Näin siitä jossain broadwaylla nauhoitetun videon melkein kymmenen vuotta sitten ollessani jenkeissä vaihdossa ja olin aivan myyty! Metsästin soundtrackeja vielä pitkään Suomeen palattuani ja tämä elokuva on nähtävä, sillä arvatkaapa kuka näyttelee siinä myös?! No JOHNNY DEPP tietenkin! Aah en meinaa pysyä nahoissani! :D Juoni on koottu useista eri perinteisistä tarinoista, mukana mm. prinsessoja, punahilkka, pavunvarren Jaakko ja muut tutut. Mutta katso traileri ja tee omat johtopäätökset, mun mielipide tästä musikaalista taisi tulla selväksi..


Musiikkia - uutta ja vanhaa 
Sitten pari kappaletta. Ensimmäinen on varmaan aika vieras, mutta biisi on ihana ja musiikkivideo jotenkin yksinkertaisuudessaan vielä ihanampi. <3 Of Monsters and men - Crystals.
Jos jäit vielä kaipaamaan lisää musiikkia iltaasi niin kuuntele ihana coveri tutusta klassikosta Hallelujah ja samalta esittäjältä myös versio biisistä Let her go. Ah<3.


Instagramista iloa silmille
Instagramista löytyi tosi charmantti feedi, johon aialahernando lisäilee kauniita kontrastisia kuvia mielenkiintoisista yksityiskohdista ja asetelmista. Painoin heti seuraa-nappia.
https://instagram.com/aialahernando/


Uusia blogeja
Sitten ois vielä muutama uusi blogi, jotka nappas ainakin mun mielenkiinnon heti ja joita jäin seuraamaan. Samat blogit heiluvat usein Bloglovinissakin, joten saattavat olla jo tuttuja sitä paljon käyttäville. Nämä on kaikki englanniksi, mutta jos se sujuu, niin kannattaa kurkata!

Career girl daily
Tosi vaihtelevia juttua ja hauskasti kirjoitettu blogi. Blogin kuvaus on An online magazine for ' Career Girls in heels'. The online destination for beauty and brains. Ja juttuja on tosiaan kauneudesta aina yrittäjyyteen ja bloggaamiseen. Blogi rohkaisee ja inspiroi, ainoa huono puoli, että postauksia tulee todella tiehästi, mutta toisaalta, ei kaikkia juttuja aina tarviikaan lukea.



Mindbodygreen
Ihana joogaan, hyvinvointiin, itsensä löytämiseen ja onnelliseen elämään suuntautunut blogi. Vaikket joogaisikaan, kannattaa blogissa silti vierailla, voit yllättyä miten runsas tarjonta aiheista sieltä löytyy. Postauksia tulee vielä edellistä blogia useammin..



A little opulent
Tämä on uusi tuttavuus, mutta luovuutta käsittelevä blogi on luonnollisesti
inspiroiva ja koukuttava.



Tässä nämä tällä kertaa, kertokaahan oliko joku teidänkin mieleen!:)
Paljon hymyjä, pusuja ja korkeataajuisia viboja viikkoonne! <3

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Mindset vai body language, kumpi oli ensin?

Palauta mieleen joku ihminen, jonka muistat istuneen ronskisti haarat auki, nojaillen leveästi tuoliin. Tai jonkun joka seisoi seinään nojaillen, kuin mikäkin maailman omistaja. Sitten palauta mieleen joku, joka aina pitää käsiään rinnan päällä ikään kuin suojanaan, joku jonka hartiat ovat painuneet peittääkseen kaiken muun, tehdäkseen ihmisen näkymättömäksi.

Jokainen varmasti tietää, kumpi näistä ihmisistä on se itsevarma ja kumpi ei. Se mitä ajattelemme itsestämme näkyy myös ulospäin, luonnollisesti. Mutta mitä jos sillä mitä näytämme ulospäin ja miten käyttäydymme voisimmekin vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme itestämme? Eli fake it till you make it. Eräs päivä katselin Ted talkeja netistä, (tiedättehän mistä puhun?) ja jäin katselemaan videoa The body language shapes who you are ja siinä kerrottiin, että kehon kielellämme voimme muokata itsetuntoamme. Eli aluksi kun esittää itsevarmaa, ja käyttäytyy sen mukaisesti, se lopulta jää pysyväksi muutokseksi. Myös toisin päin. Ja tähän tarvitaan ainoastaan kaksi minuuttia kyseistä maailmanomistusta tai maailmalta piiloutumista, ja se saa aikaan muutoksia meidän testosteroni- ja kortisolitasoissa. Itsevarmat asennot lisäävät valtahormonia ja vähentävät stressihormonia, kun taas pieneksi muuntautuminen aiheuttaa vastakkaisen reaktion. Ted talkissa luennoiva nainen on Harvardista ja hän kertoo heidän tutkimuksestaan, jossa ihmiset kokeilivat tätä valmistautuessaan työhaastatteluun. Kannattaa katsoa!

Itsekin pistin tämän teorian eilen koetukselle. Sain nimittäin toissapäivänä äkkiseltään kutsun työhaastatteluun. Videolla luvattiin, että jos ennen haastattelua seisoo "valta-asennoissa" hetken, niin oma ulosanti, olemus ja vastaukset ovat itsevarmempia ja kaikin puolin parempia. Niinpä tämä neiti seisoi pihalla kaksi minuuttia maailmaa omistaen ennen kuin marssi sisään. Ja niinhän siinä kuulkaa kävi, että en kerinnyt edes ottaa takkia pois, kun jo kysyttiin, että koska voisin aloittaa! Ja tämä on ihan true story!


Toki kaikki ei tainnut olla kiinni minun itsevarmuusharjoittelusta.. Haastattelusta 90 prosenttia kysymyksistä oli minun esittämiä ja se 10 prosenttia oli tosiaan, se yksi ja ensimmäinen; koska tulisin töihin. Se oli erikoisin haastattelu ikinä, ja uskon, että paikan vastaanottavaisuudesta huolimatta tämä työsuhde jää nyt silti syntymättä..


Yllä on minun valtaposee puolen tunnin kävelylenkin jälkeen Balilla. :D Tämä toinen ujostelun demonstrointikuva on otettu muutama päivä sitten samassa sessiossa tuon blogin uuden profiilikuvan kanssa. Olen aika huono laittaan itsestäni kuvia tänne, mutta jos haluatte nähdä, mitä muuta minun kotistudiossani syntyi, niin ehkä mä sit uskaltaudun laittaan vähän muutakin.
Uudistin vähän blogin ulkomuotoa muutenkin bannerilla ja muilla pikku muutoksilla.
Mitäs pidätte? :)


torstai 19. maaliskuuta 2015

Rakkautta meren pohjassa


Tämän päivän kuvat ovat ihanasta saksalaisesta Kathista, jonka tapasin Balilla. Olimme muutaman kerran jutelleet koululla ja joissain tapahtumissa, ja sitten jotenkin ihmeessä päädyimme lähtemään yhdessä Gileille meditaatiokurssille. Ennen reissua vähän kyllä jännitti, että näinköhän kemiat sittenkään täsmää, kun pitää olla saman katon alla monta yötä, mutta kaikki meni paremmin kuin olisin ikinä osannut edes toivoa!

Vietimme kolme yötä Gili Trawangalla kurssin merkeissä ja vaikkei Kathi löytänyt meditaatiosta itselleen sitä juttua, oli kurssi silti hänenkin mielestään kokemuksen arvoinen. Joka päivä osallistuimme myös joogatunneille, joimme vähintään yhden kookoksen ja viikon söimme ainoastaan kasvisruokaa, nautimme merestä ja hoidimme päivetystämme. Kurssin jälkeen menimme vielä Gili Menolla yhdeksi yöksi. Koko tämän ajan olimme suunnitelleet pitävämme kuvaussession, mutta koska "meillä oli vielä aikaa", päädyimmekin viimeisenä iltana viimeisen valoisan tunnin aikana kuvaamaan sen mitä kerkesimme. Silti kuvista tuli ihan kivoja mielestäni ja malli ainakin oli tosi hyvillään.


Kathi pyysi minua reissulla kanssaan sukelluskurssille, mutta vaikka snorklauksesta pidänkin ja sukellus kiehtoo, silti se enemmän kauhistuttaa, joten toistaiseksi mereneneitotouhut jäivät vielä väliin. Kathin poikaystävä tuli onneksi muutamaksi viikoksi Balille ennen kuin Kathi lähti kotiin ja he suorittavat yhdessä sukelluskurssin. Saatuaan lisenssit, he kävivät viimeisellä sukelluksella ennen kotiin paluuta ja siellä... Kathin poikaystävä kosi Kathia meren pohjassa! Sukelluksessa ilmeisesti on oleellista tasainen hengitys ja rauhallisuus, ja Kathi kertoi jälkeen päin, että niissä olikin tekemistä, kun toinen yhtäkkiä asettuu yhden polven varaan!

Kuva: Sukellusopettaja

Sain Kathilta luvan laittaa kosintakuvankin tänne, sukellusopettaja oli nimittäin tilanteen ikuistanut. Nyt sitten vaan odotellaan kutsua häihin!
Mitäs pidätte kuvista? Vielä oli muutama kiva kuva, mutta niissä oli jo alkanut hämärtää niin, että kuvista tuli vähän rakeisia.. Mutta monta kivaa saatiin vielä kun valoa riitti!

Ja hei! Jos haluat minulle malliksi, niin laita viestiä facebookissa viestiä tai sähköpostia osoitteeseen karoliinahiltunen@gmail.com niin keksitään jotain! :) Mikää malli ei tarvitse olla, riitää, että kameralle poseeraaminen kiinnostaa! Aiempia otoksiani voit käydä kurkkimassa mm. täältä, täältä ja täältä!

En tiedä teistä, mutta minä ainakin odotan perjantaita ja viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Ihan vaan koska viikonloput on niin <3. Onneksi ei ole enää kauaa!













maanantai 16. maaliskuuta 2015

Valon valtameri

Tällaiset päivät ovat ihan parhaita. Ihan hulluna saa aikaseksi ja vielä illallakin tuntuu, että voi kun ois vielä tunteja lisää, kun ois niin kiva vielä puuhastella kaikkea! 

Tänään heräsin jo puoli seitsemän ja puoli kahdeksasta eteenpäin luin pääsykokeisiin. Taukoa pidin ainoastaan syödäkseni välipalan ja lounaan sekä pestäkseni koneellisen pyykkiä ja laittaakseni astianpesukoneenkin hyrisemään. T'ätä uskomatonta keskittymiskykyä kesti aina puoli kolmeen asti! Välipalan jälkeen lähdettiin käymään koiruuden kanssa pihalla. Koiran kanssa kävelyistä on tullut mulle aivan todellisia terapiasessioita, sillä olen ladannut puhelimeen äänikirjoja ja niitä kuunnellessa tekee aina mieli kävellä vähän pidemmälle. Ja ehkä vielä vähän pidemmälle. No jos sitä vielä ihan muutaman sata metriä.. Ja parasta on, että kirjat on enimmäkseen juuri rakastamiani "elämäntaito-oppaita", joita puolituntia kuunneltuaan on elämä aina yhtä ihanaa ja kotiin palaa hymyillen ilman mitään tähdellistä syytä. Ne on tosi inspiroivia ja voimauttavia, varsinkin hiljaisella metsäpolulla. Kannattaa kokeilla! Mulla on erinomainen ohjelmakin tähän tarkoitukseen ja sivusto, josta kirjoja halvalla saa, jos kiinnostaa.

Palautin koiran terapiani jälkeen sisään ja sitten päätinkin tehdä jotain hullua. Jotain joka on odotuttanut itseään jo monta kuukautta, jopa pari vuotta. Päätin lähteä käymään taas juoksemassa! Toissa kesäisen puolimaratonin jälkeen juoksukerrat voi varmaan laskea omilla varpaillani, sillä penikat ottivat aika kovasti itseensä. Ne on kerran hierottu auki, mutta joudun nyt varaamaan uuden ajan, koska halaun pelata varman päälle. (Penikka hieronnan sietämättömästä keveydestä voi lukea mun kokemuksia täältä.) Balilla oli juoksukengät kyllä mukana ja kävin kerran kokeilemassa, mutta kuumuus oli aivan sietämätöntä ja siellä tulikin käveltyä sen sijaan. 

Mutta tänään. Laitoin kengät jalkaan ja täysin avoimin mielin lähdin kokeilemaan - jos ei innosta, niin tämä voi olla taas viimeinen kerta seuraavaan kahteen vuoteen. Mutta sitten. Jo ensi askelilla tiesin, että juoksu on tullut taas jäädäkseen. Tiedättekö sen tunteen, kun juokset ja kuuntelet musiikkia (juoksuun musiikkin sopii ehdottomasti äänikirjoja paremmin!) ja tuntuu, että joku ylempi voima miksaa sun soittolistaa sitä mukaan, kun maisemat vaihtuu? 
"Sun jalkojes alla on valon valtameri. Sun ympärilläs valon valtameri-i-i-i..." lauloi Jukka-poika, kun juoksin ilta-auringon häikäistessä silmäni ja heijastaessa valoa myös maassa olevasta jäästä pienen valovaltameren tavoin. Ei ollut kaukana, että olisin levittänyt kädet, alkanut hoilaamaan Jukkiksen tahtiin täydellä voluumilla ja juossut kahta kovempaa! 

Jouduin tietysti menemään tosi hitaasti koko lenkin, kun halusin mennä peruskestävyyssykkeellä ja sykemittari näytti tuhatta ja sataa jos yhtään kiihdytin tai tuli ylämäki ja siksi juoksinkin metsässä ja syrjäkatuja pitkin muiden arvostelevilta katseilta piilossa. (Kiinnostaakohan oikeasti ketään mitä vauhtia muut menee?) Siitä ois moni mamma mennyt fifinkin kanssa välillä heittämällä ohi, mutta toisaalta, mitä sitten! Just olen kuunnellut yhtä kirjaa, jossa yllättäen viesti on, että pitäis vähemmän miettiä mitä muut ajattelee. :D Hitaasti kadulla juokseminen on erinomaista harjoitusta keskittyä omaan juttuun välittämättä muista.

Minun piti juosta 15-20 min, käydä ihan vaan kokeileen, mutta innostuinkin juokseen puolituntia ja sitten pakotin itseni sisälle. Mutta juoksusta voimautuneena tein pienen puolen tunnin tankotanssireenin ja sitten ihanuus olikin laittanu jo ruokaa. Ruuan jälkeen oli vielä pakko tehdä 20 minuutin let go of the day - jooga ja nyt oon suihkun raikkaana pitkästä aikaa kirjoittamassa tällaista tekstiä, jota naputan sitä mukaan kun kerkiän ajatuksiani seuraamaan! 

Ah mikä päivä! Toivon, että mulla ois jotain kuvia teille lenkiltä, mutta järkkärille ei oikein juoksuvarustuksessa ole tilaa.. Ja kyllähän te tiedätte miltä ulkona on jo monta päivää näyttänyt. On ollut niin keväistä ja auringon paiste menee oikein syvempiinkin kerroksiin asti aiheuttaen hilpeyttä, keveyttä ja pirskahtelevia onnen tunteita. Aurinko saa kaiken vaan näyttämään niin paljon paremmalta.

Toivottavasti tämä keväthullaus on saavuttanut teidät muutkin
! <3 



lauantai 7. maaliskuuta 2015

Pisaroita, seksioppaita ja pohdintaa onnellisuudesta


"... sama vaurio saa rotan käyttäytymään pelottomasti sähköiskukammiossa, jonne vietynä normaali rotta osoittaisi pelon merkkejä." Kyllä, se on täällä taas. Nimittäin koko päiväinen pääsykokeisiin luku. Päivät menee hurjaa vauhtia kun yrittää opetella sanoja kuten aversiivinen, appetitiivinen, CS, PAG, amygdala, lateralaainen hypotalamus, periakveduktaalinen harmaa-aine, ehdollistunut inhibitio, proseduraalinen oppimistapa, grafeemit, foneemit, auditorinen kognitio jne. Vaikka tuleekin todella fiksu olo näistä sanoista, niin vähän tuntuu, että opettelen ihan uutta kieltä. Se tavallaan muistuttaa suomea, mutta kuitenkaan et ymmärrä tarkoitusta. Vähän niin kuin viro!

Mä olen aina pitänyt kielistä ja mikäs sen hauskempaa, kun aiheetkin kiinnostavat. Enemmän päänvaivaa aiheuttaa tilastotiede, joka tunnetusti ei ole maailman muodikkain tiede. Vaikka eilen katsoinkin videon, jossa väitettiin, että tilastotiede nimenomaan on seksikkäin tiede tänä päivänä. Kieltämättä ruotsalainen asialleen omistautunut tutkija oli huumorimiehiä ja siten tunnin tilastotieteen video oli jopa suhteellisen miellyttävä (ja jos luulet, että silti vapaaehtoisesti sitä katsoin, niin korjattakoon, että taustalla on tilastotieteen kurssi, jonka vuoksi video täytyi käydä läpi - jopa suht tarkkaan).

Videon lopussa oli myös oikeasti mielenkiintoista asiaa. Jotkut tutkijat pitävät yllä sellaista seinää, jolle kerätään twiiteistä ja blogeista tunne ilmaisuja, ja siten kartoitetaan ihmisten tunteita hetki hetkeltä ympäri maailmaa ja niistä tehdään tilastoja. Tuloksena oli saatu esim, että ihmiset ovat onnellisempia vanhetessaan. Mistähän se johtuu? Eläkkeestä? Vai siitä, että on löydetty itselle se oma tie ja sitä osataan jo seurata? Turha hötkyily ja muiden miellyttäminen on ehkä jätetty pois ja ollaan jo taloudellisesti sellaisessa tilanteessa, että pennien laskemisen sijaan niitä pennejä voidaan sijoittaa omaan hyvinvointiin. Jos joku plus ikään ehtinyt ihminen haluaa asiaa kommentoida, niin olisi kiva kuulla mietteitä! :) Mielenkiintoista oli myös se, että nuorena onnellisuus koetaan innostuksena, kun taas vanhana onnellisuutta tuo rauha. Tämän voin hyvin kuvitella pitävän paikkaansa. Itse ainakin tylsistyisin, jos ei olisi jotain pientä projektia koko ajan johonkin suuntaan. Vanhempana sitä ehkä osaa jo nauttia yksinkertaisuudesta ja siitä, että saa vain olla, jos niin haluaa. Toki rauhaa ja innostusta on varmasti molemmissa vaiheissa, mutta ehkä eri suhteessa.

Pari muuta faktaa, jotka videolla kerrottiin, oli se, että miehet tuntevat olonsa naisia paremmaksi, mutta sen sijaan he kokevat yksinäisyyttä naisia enemmän. Naiset taas tuntevat itsensä rakastetummiksi kuin miehet, mutta kokevat enemmän syyllisyyttä. Mistähän nämä seikat johtuvat? Oleellinen tieto oli myös, että katsellessani sen videon, maailmassa syötiin sinä aikana 1076 tonnia banaaneja. Älä kysy miten tuo tieto jäi mieleen.. Vaikka onhan se aika paljon!

Toissa päivänä innostuin pitkästä aikaa spontaanisti valokuvaamaan. Oltiin koiran kanssa lenkillä, kunnes yhtäkkiä näin vesipisaroita varpujen päällä ja pakkohan minun oli käydä vaihtamassa koira kameraan. Jos ette ole sattuneet huomaamaan, niin vesipisaroissa on vaan sitä jotakin!! :D Niitä olen ikuistanut myös täällätäällä ja täällä!

Hei ja jos et ole vielä käynyt lukemassa pastorin rouvan, Ruth Smythersin, 1894 luvulla kirjoittaman seksioppaan parhaita paljon, niin teeppä se nyt! Uskallan vannoa, että tällaista opasta et ole vielä pidellyt käsissäsi.

Siveellisen riemuisaa lauantai-iltaa! <3