torstai 25. joulukuuta 2014

Erilainen joulu

Kuva: Juha Hiltunen

Ulkona on 25 astetta lämmintä, yhtään joululahjaa en ole ostanut, enkä kertaakaan ole kuullut Vesa-Matti Loirin kajauttamana "Näin sydämeeni joulun teen". Miten tämän edes pitäisi tuntua joululta? Ainakaan siltä perinteiseltä. Vaikka riisipuuroa ja kynttilöitä kaipaankin, en voi sanoa, etteikö joulu bikineissä altaalla kookosta hörppien olisi myös mieleinen. Varsinkin kun sain paketeista parhaimman, nimittäin rakkaat tänne luokseni. Yksi rakkauspakkauksista jäi puuttumaan, mutta se toimitetaan minulle onneksi Thaimaahan tammikuun puolessa välissä!

Toivottavasti olette olleet kilttejä, polttaneet kynttilöitä ja syöneet paljon suklaata! Ja ennen kaikkea olette muistaneet osoittaa rakkaimmillenne kuinka tärkeitä he teille ovat. Lapsille joulun koho kohta on joulupukin tuomat lahjat, meille aikuisille se taitaa olla jo jotain muuta. Tänä jouluna olen saanut yhden ainokaisen paketin ja silti tämä joulu on yksi parhaista. Sen tekevät nauru, huolettomuus sekä rakkaiden ihmisten läsnäolo ja sitä kaikkea toivon myös teidän jouluunne.

Rakasta, rikasta ja rauhaisaa joulun aikaa kaikille teille täältä Singaporesta! <3

tiistai 9. joulukuuta 2014

Omaa kehoa kuuntelemassa - Meditaation alkeet osa 2

Toisena päivänä mielenkiinnolla saavuimme Yogaplaceen oppimaan lisää meditaation saloista. Aloitimme samalla harjoituksella, jota kokeilimme edellisenä päivänä -hengityksen seuraamisella. Ohjeistukseksi saimme, ettei kannata asettaa minkäänlaisia ennakko-odotuksia, sillä jokainen kerta on yksilöllinen. Niinpä me istuimme tyynykasoihimme, suljimme silmämme ja aloimme seurata hengitystä tarkkailemalla pallean liikkeitä hetki hetkeltä.
Mieli oli edelleen hyvin levoton ja turhautuminen oli useita kertoja lähellä, mutta silti nyt jonkinlainen jännitys oli poissa ja keskittyminen oli hitusen helpompaa.


Jaettuamme edellisen harjoituksen kokemukset, kokeilimme jotain uutta. Tällä kertaa tarkoitus oli laskea hengityksiä. Sisään ja ulos on yksi, toinen sisään ja ulos kaksi jne. Helpointa ehkä laskea jokainen uloshengitys. Aina jos ajatus lähti harhailemaan tuli aloittaa alusta ja jos pääsi kymmeneen, tuli silloinkin aloittaa alusta. Tämä harjoitus sopii joillekin, mutta osa ei kuulemma tykkää kuulla mielensä ääntä meditoidessaan. Itse kuulun jälkimmäiseen. Niinä hetkinä kun sain mieleni hiljaiseksi, oli se jotenkin äärimmäisen rauhoittavaa, enkä halunnut pilata sitä kuuntelemalla ääntä, jonka löpinöitä kuuntelen päivät pitkät. Parhaimmillaan pääsin laskuissani numero kolmoseen, jonka jälkeen viimeistään jokin ajatus tunki mieleeni  ja jouduin aloittamaan alusta. Mutta pakko sanoa, että kolmantena päivänä pääsin jo neloseen - lievää kehitystä?


Tämän harjoituksen jälkeen kokeilimme vielä erästä toista meditaatio harjoitusta. Siinä tulisi hengityksen sijaan kuulostella omaa kehoa. Piti kuvitella, että joku osoittaa jokaista kehon osaa vuorotellen taskulampulla ja piti tunnustella miltä juuri siinä kohtaa tuntuu. Tämä oli mielestäni helpoin harjoitus toistaiseksi, sillä mieltä piti jotenkin aktivoida. Olin myös todella ihmeissäni mitä kaikkea huomasin tämän harjoituksen aikana. En olisi ikinä uskonut, kuinka monessa paikassa voi tuntea sydämen sykkeen. Enkä ole älynnyt, kuinka suuri vaikutus sillä on, jos keskittyy kipuun. Kun "skannasin" alaselkää, tunsin epämukavuutta. Kun pääsin yläselkään, tunsin taas epämukavuutta, jota en ollut huomannut, kun tutkin muuta selkää. Samalla yritin myös tunnustella aiempaa alaselän kipua, mutta se oli yllätyksekseni kadonnut. Päälakea tunnustellessani tuntui kuin päänahka liikkuisi hengityksen mukana, ikään kuin hengittäisin sitä kautta. Myös jalkani puutuivat tämän harjoituksen aikana, mutta kun siihen ei reagoinut ja todella keskittyi tutkimaan muuta kehoa, ei puutumistakaan enää huomannut.
Tässä harjoituksessa helposti pää ja silmät lähtevät kohti sitä kehon osaa, jota parhaillaan kuulostelee, mutta ne voi yrittää pitää paikallaan. Harjoituksen jälkeen ohjaaja kysyi, mitä kaikkia kerkesimme kuulostella. Osa kerkesi päästä varpaisiin, osa vain navasta ylöspäin. Sitten ohjaaja kysyi, kuulosteliko kukaan sisäelimiä. Itsellä ei käynyt kyllä mielen vieressäkään, mutta niinkin voi siis ilmeisesti tehdä. Miltä sydän tuntuu, miltä maha tuntuu, suoli, perna maksa, munuaiset. Jos siis tietää missä ne sijaitsee... Itse löytäisin kolme ensimmäistä.



Kolmannen päivän aloitimme myös kehon skannausmeditaatiolla ja aloin todella ihastua tähän harjoitukseen. Se on hyvä tapa tunnustella, mitä kehossa tapahtuu. Ja se on oikeastaan paljon enemmän, kuin mitä me huomaamme paahtaessamme menemään joka päiväisessä elämässämme. Harjoitus lisää oman kehon tuntemusta ja tietoisuutta siitä sekä saa myös miettimään, kuinka paljon meiltä jää huomaamatta, mitä omassa kehossamme, jossa vietämme kaikki päivät, oikesti koko ajan tapahtuu.

Tulipas taas tekstiä. Minun oli tarkoitus kertoa kolmannesta päivästä tässä samassa postauksessa, mutta nyt kun juttua taas oli reilusti, säästän viimeisen päivän harjoitukset ja oivallukset vielä erilliseen postaukseen. Alla kuitenkin vielä ohjeitukset näihin toisen päivän harjoituksiin.




Hengityksen laskeminen:

-Katso perusohjeet edellisestä postauksesta
-Ala laskemaan jokainen uloshengitys, edelleen tunnustellen pallean liikkeitä ja tuntemuksia kehossa ilman virratessa sisään ja ulos
 -Joka kerta kun alat ajattelemaan jotain muuta, palaa takaisin ykköseen
-Jos pääset kymmeneen asti, aloita alusta
-Pidä hengitys luonnollisena. Tarkoitus on kuunnella sitä, ei rytmittää sitä laskuihin

Kehon kuulostelu:

-Hengityksen seuraamisen sijaan tarkoitus on tutkia tuntemuksia eri kohdissa kehoa
-Tämäkin harjoitus tulee tehdä istualtaa, jottei meditaatio vaihdu päiväuniksi
-Laita kello soimaan vartin tai parinkymmenen minuutin päähän, jos se tuntuu hyvältä. Sillä voi ainakin välttää kellon vilkuilun
-Kuvittele, että sinua osoitetaan lähietäisyydeltä taskulampulla kehon eri kohtiin, ja sinun tehtävä on kuunnella miltä juuri siinä kohdassa juuri sillä hetkellä tuntuu; Kiristääkö housut, osuuko maha t-paitaan sisään hengittäessä, tuntuuko tyyny pehmeältä, lattia kylmältä, onko selkä vaikea pitää suorassa, kutittaako nenää, tuntuuko sydämen syke sormenpäässä jne..
-Yritä päästä eroon kaikesta jännityksestä, joita kehossa on. Vapauta naama ilmeettömäksi, anna leuan tipahtaa auki, rentouta päälaki, rentouta hartiat
-Jos olet oikein edistynyt, voit myös kuulostella sisäelinten kuulumisia
-Jos alat miettimään muuta, palaa takaisin alueeseen, jota olit tutkimassa
-Kun et enää löydä uusia tuntemuksia, siirry seuraavaan alueeseen

Vastaako nämä harjoitukset yhtään teidän käsitystä meditoinnista?:)

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Meditaation alkeiskurssi osa 1


Istut mukavasti kolmelle pehmoiselle tyynylle. Hetken heiluttuasi löydät mukavan asennon, jossa todella pystyt suoristamaan selän  ja hengittämään vaivattomasti. Opettajan johdolla alat seuraamaan hengitystäsi. Sisään. Ulos. Sisään. Ulos. Tunnet pallean nousevan. Laskevan. Olet täysin rento, täysin tässä hetkessä. Tunnet olosi kevyeksi ja helpoksi, melkein kuin leijuisit ilmassa. Mielesi kevenee ja hiljalleen tyhjenee. Ajatuksen juoksu vaimenee, kunnes jäljellä on vain sinä ja hengityksesi. Ilma virtaa sieraimista sisään ja sitten ulos. Aika kuluu ja kun luulet löytäneesi ylimmän rauhan, hetkeä myöhemmin ymmärrät myös maailman kaikkeuden olemassa olemisen merkityksen.

Noooot. :D Haha näin oikeasti tapahtuu ensimmäisellä meditaatiotunnilla:

Istut mukavasti kolmen tyynyn päälle ja takamuksen painautuessa vasten pehmeää alustaa, alat jo pitämään tästä meditaatioasiasta. Pieni epäilys on olemassa selän suorassa pysymisestä.. Opettaja kyselee kaikkien aikaisemmat kokemukset ja odotukset tälle kurssille. Me olemme amatöörejä, mutta uteliaita amatöörejä. Kolmas kurssilainen on hermoromahduksen ja uusiutuvien paniikkikohtausten takia joutunut opettelemaan meditointia jo aiemmin, mutta haluaa oppia enemmän. Lopulta aloitamme.

Suljet silmäsi ja tarkoituksesi on seurata hengitystäsi ja palleaasi, joka kohoaa ja laskee sisään- ja uloshengityksen tahtiin. Sisään. Ulos. Vitsi miten siistiä ollaan meditaatiokurssilla! Ai niin, sisään, ulos.  Voi jos joku voisi ottaa tästä nyt kuvan, se näyttäis hyvältä blogissa! Ulos. Tämä paikka on ihana, avokado-feta-voileipä jonka tänään söin - omnom. Aaaargh sisään! Ulos! Nythän se onnistui, en ajatellut mitään! Paitsi nyt taas ajattelen. Huoh.. Sisään. Ulos. Sisään. Keskity. Sisään. Ulos. Kärpänen. Jalalla. Opettaja sanoi, ettei saa liikkua. Sisään. Onkohan se sittenkin sääski? Mitä jos se on denque-sääski! ULOS! Älä liiku! SISÄÄN. Heikottaa. Tämä ei varmaan ole ihan luonnollinen hengitys.. Uuuuuuulos. Parempi. Sisään. Kauankohan me ollaan jo istuttu tässä? ……..
Ja tätä jatkuu 20 minuuttia.

Mutta jotain opin jo ensimmäisestä tunnista. Tärkeintä meditaatiossa on olla tässä hetkessä. Siihen tarkoitukseen hengityksen seuraaminen on hyvä keino, sillä se jatkuu koko ajan, se on helppo tuntea ja koska tunne muuttuu koko ajan, siihen on helppo keskittyä. Tai helppo ja helppo.. Meditointi tuntui oikeastaan enemmän mielen nyrkkipainilta, mutta jo kolmessa päivässä keskittyminen hiljalleen helpottui. Opettaja sanoi, ettei itseensä saa turhautua, vaikka ajatus karkailisi. Ajatukset piti vain huomioida ja antaa jatkaa matkaa ja itse palata takaisin hengityksen pariin. Välillä tuntui, että ainoa hyvä asia koko meditaatiossa on kolme pehmeää tyynyä… Mutta kun ensin vartti meni todella nopeaa ja toisella kerralla parikymmentä minuuttia vielä nopeampaa ja pieniä onnistumisen elämyksiä oli jo kertynyt, alkoi meditaatio tuntua itse asiassa aika mielenkiintoiselta. Aloin jo odottamaan seuraavan päivän oppituntia.

Voin kuvitella meditaation olevan vahva työkalu sellaisina elämän ajanjaksoina, kun stressi on päällimmäinen tunne ja kaikki ahdistaa. Kymmenen minuuttiakin ilman tuota tunnetta voi tehdä ihmeitä. Useita positiivisia tutkimustuloksia on jo olemassa meditoinnin terveysvaikutuksista. Tarkoitus on olla läsnä tässä hetkessä miettimättä sen enempää onko se hyvä vai huono. Pitkällä aikajanalla meditointi lisää mindfullnessia, eli länsä oloa tässä hetkessä jokapäiväisessä elämässä ja se taas lisää tyytyväisyyttä, onnellisuutta ja hyvinvointia. Kuinka monta kertaa olet pysähtynyt ja miettinyt mitä olitkaan tekemässä? Tai laitoinkohan jo teehen sokeria? Lukitsinko auton ovet? Jätinkö kahvinkeittimen päälle? Minne laitoin kädessäsi olevan esineen tai päässäni olevat silmälasit?
Niinpä.


Ilmeisesti meditaatio on myös hyvin yksilöllinen asia, joten oikeaa ja väärää ei ole. On vain hyviä onnistumisia. Joten kokeilepa tätä ensi kerralla kun sinulla on itsellesi aikaa vartti.

Harjoitus 1.

-Laita kello soimaan 15 minuutin päästä
-Istu mukavasti - ehkä niin, että polvet ovat lantion alapuolella, tai mikä tahansa tuntuu sinusta hyvälle. Kädet lepäävät polvien päällä tai sylissä, selkä on suora, sillä se itseasiassa vaatii vähemmän työtä kuin pyöreän selän paikoillaan pitäminen. Älä makoile, koska muuten nukahdat helposti.
-Valitse paikaksi jokin rauhallinen ympäristö, jotta häiriötekijöitä olisi mahdollisimman vähän.
-Ala seuramaan hengitystäsi. Tunne kuinka pallea nousee ja laskee kevyesti hengityksesi tahdissa. Hiljennä ääni pääsi sisällä ja anna muidenkin ajatusten tulla ja mennä. Jos yrität pakottaa mielen hiljaiseksi, on se kuulemma kuin yrittäisi läiskiä veden pintaa tasaiseksi. Joten ihan rauhassa vaan.
-Jos tunnet epämukavuutta, kutinaa, halua liikkua, ihan mitä vain, älä reagoi siihen. Sen sijaan katso miltä hetken päästä tuntuu, sillä jokainen sisään- ja uloshengitys on uusi hetki. Anna itsellesi vapaus olla reagoimatta ulkoa tuleviin ärsykkeisiin.
-Jos ja kun mielesi harhailee, palaa vain rauhassa hengitykseen.
-Voit myös tunnustella, kuinka ilma kulkee sieraimista sisään ja ulos.
-Älä tarraudu ajatuksiin, edes niihin positiivisiin.
-Tarkoituksesi on tarkastella nykyhetkeä ilman minkäänlaista arviota siitä.
-Mikään ei ole niin tärkeää, että sinun täytyisi juuri nyt miettiä sitä.
-Anna itsellesi anteeksi ja koita olla turhautumatta.
 

Ystäväni oli ensimmäisen tunnin jälkeen erittäin turhautunut ja ahdistunut, mutta oma mielenkiintoni vain kasvoi entisestään ja parin viimeisen kerran jälkeen olin vakuuttunut, että tämä on asia, jota ehdottomasti täytyisi harjoitella. Varsinkin kun itselläni on niin vilkas mieli, että joskus se metelöi niin kovaa, että nukkumattikin pysyy loitolla. Jos jotenkin onnistuisin hiljentämään sen helposti niinäkin iltoina, olisi se jo pieni ihme.
Jotta tämä postaus ei paisu enempää, kaksi viimeistä päivää ja niiden harjoitukset laitan ensi kerralla. Luvassa mm. laskuharjoitus, kävelymeditointia, kehon tarkkailua, esimerkkejä muista meditaatiotavoista sekä ahaa elämyksiä.  

Millaisia kokemuksia teillä on meditaatiosta? Ehkä kokeilet sitä nyt ensimmäistä kertaa? Miten kävi?:)