Ai millaista on opiskella psykologiaa?

Tämä on kysymys, jota itse aina ennen psykalle pääsyä usein pohdin ja jota minulta aina välillä tullaan kysymään. Psykologian opinnot ovat olleet kaikkea sitä mitä kuvittelinkin ja vielä paljon enemmän. Olen oppinut paljon itsestäni, läheisistäni (kyllä rakkaat ystävät, teidät on analysoitu) sekä elämästä ylipäätään.

Olen jo aiemmin suorittanut perusopinnot, joten viime vuonna pääsin jatkamaan suoraan aineopintoihin, jotka ovat jo paljon enemmän itse asiaa, mutta silti suhteellisen aakean laakeaa tietoa. Neuropsykologian luennot eivät kuulu omiin suosikkeihini, mutta myös äärimmäisen mielenkiintoisia luentoja olen ollut todistamassa. Esimerkiksi persoonallisuuspyskologian kurssilla olin korvat höröllä, kun luennolla käsiteltiin positiivista psykologiaa. Se aiheuttaa valtavasti hyviä viboja sieluni syövereissä ja sen minä haluan tulevaisuudessa pitää mukanani, mitä ikinä päädynkään tekemään. Aiemmin nimittäin psykologiassa keskityttiin vain poistamaan jo olemassa olevia ongelmia ja sairauksia, kun taas positiivisessa psykologiassa pyritään parantamaan myös mielenterveysongelmista kärsimättömien ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta - ikään kuin pyritään saamaan ihminen kukoistamaan. Kukapa ei haluaisi vain olemassa olon sijaan elää täysillä oman näköistä elämää ja olla paras versio itsetään? Itse olen joogamaailmankin kautta jo kokeillut monia positiiviseen psykologiaan liittyviä menetelmiä ja todennut ne toimiviksi, ja siksi haluankin tulevaisuudessa tätä ilosanomaa jakaa muillekin!

Viime vuoden mielenkiintoisin kurssi oli myös "itkukurssina" tunnettu työelämävalmiuskurssi, jossa teimme todellisia tutkimusmatkoja itseemme, ja jossa käytännössä "terapioimme" toisiamme ilmipotilasmenetelmällä. Syksyn aikana jokainen kerrallaan toi jonkin oikean arkaluontoisen asian omasta elämästään käsiteltäväksi ja muiden tehtävä oli tuoda uusia näkökulmia aiheeseen. Ensimmäisen kerran pääsin "psykologina" kohtaamaan kyyneliin asti johtavia tunteita ja rooli oli hämmentävä, kun ei voinutkaan juosta saman tien halaamaan. Saattoipa jopa pieni hiljainen pelko hiipiä mieleen; onko minusta tähän? Mutta jo tämän kurssin aikana sain kokemuksen siitä, miten otetaan se pieni askel taaksepäin. Vain sen kokoinen askel, että edelleen ymmärretään mitä toinen käy läpi ja ollaan läsnä, mutta silti tarpeeksi kaukana pystyäksemme auttamaan.

Opintojen ohessa on ollut myös paljon mielenkiintoisia tapahtumia ja koulutuksia esimerkiksi seksuaalisuudesta, jossa puhuttiin pettämisestä ja annettiin aivan uusia näkökulmia myös niinkin vakavaan aiheeseen kuin pedofilia. Lisäksi on ollut vierailuja lasten ja nuorten psykiatriselle osastolle sekä hypnoosin alkeet-kurssi, jossa pääsimme itse hypnotisoimaan ja saimme myös kokeilla miltä tuntuu tulla hypnotisoiduksi. Kurssi päättyi demoon, jossa minä pääsin hypnoterapeutin johdattelemana tunnesillalle, jossa eri muistot silmät vedessä nauramisesta tulivat yksi kerrallaan elävänä mieleeni ja aiheuttivat minulla sekä muille tilannetta seuranneille hyvät naurut! Osallistuin syksyllä myös koulutukseen, joka on osa kansainvälistä Mind the Mind-kampanjaa. Kampanjan tarkoitus on vähentää mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa ja meitä koulutettiin käytännössä pitämään koulutus/workshop aiheesta toisen asteen opiskelijoille. Kouluvuosi huipentui kesällä viikon mittaiseen miniharjoitteluun, jonka suoritin Lapin Keskussairaalan sairaalapappien mukana. Se oli jotain niin hienoa, että se vaatii kyllä ihan oman tarinansa! Teaserina voin kertoa, että pääsin tutustumaan Muurolan psykiatriseen sairaalaan, sain osallistua tasavertaisena työparina pariterapiaan ja tein syvävesisukelluksen kehitysvammaistyöhön.

Heti ensimmäisenä vuonna innostuin hakemaan Suomen psykologiaopiskelijain liiton (SPOL, jonka blogia voi lukea täältä) hallitukseen ja sieltä löysin tieni Suomen edustajaksi Euroopan psykologiaopiskelijoiden liittoon (EFPSA). SPOL:issa olen ollut mukana järjestämässä keväällä kongressia ja risteilyä, joista jäi käteen uusia näkökulmia mielialalääkkeisiin sekä uusia joogaliikkeitä tunneilleni - kuten risteilevä fuksi ja himokas professori. Heinäkuussa pidettiin SPOLympialaiset, jossa psykalaiset ympäri Suomea kisasivat mm. teräsperseessä. EFPSA:n kautta taas olen päässyt Portugaliin kongressiin tutustumaan muiden maiden psykologiaopiskelijoihin ja tunteiden koodaamiseen. Kesällä olin EFPSA:n kouluttajakoulutuksessa Liettuassa ja pitkän haaveilun jälkeen pidin  ensimmäisen koulutukseni viime viikonloppuna tuoreille psykologian opiskelijoille aiheesta pyskologin kompetenssit, ja niin kuin aavistelinkin, tämä kouluttaminen tosiaan voisi olla mun juttu... Niin ja kahden viikon päästä lähden Kroatiaan tapaamaan muiden maiden edustajia!

Tältä lukuvuodelta odotan eniten kurssia, jossa tehdään töitä oikeiden asiakkaiden kanssa hyvinvointivalmentajan roolissa. Myös joskus ensi keväänä toivon pääseväni käymään Coaching-kurssin Helsingissä sekä saan nämä loput teoriaopinnot pois alta. Ensi vuodelle jääkin sitten enää työelämään valmentavat opinnot, eli ne kaikkein mielenkiintoisimmat kurssit sekä viiden kuukauden työharjoittelu, joita odotan kuin kuuta nousevaa!

Paljon kaikkea on siis tapahtunut jo nyt. Kaikista näistä upeista asioista huolimatta parasta kuitenkin koko opinnoissa on ollut ihmiset, joita olen viimeisen vuoden aikana tavannut. Psykologialla opiskelee valtava määrä fiksua, innostunutta ja motivoitunutta nuorta väkeä, jotka pätevyydellään, kunnianhimollaan ja visioillaan yllättävät minut jatkuvasti. Tässä porukassa on helppo päästä itsensä ylittämisen imuun ja kokeilla vähän sitä sun tätä tai lähteä täysillä päin jotain aivan muuta. Sen perusteella mitä minä olen nähnyt, suomalaisten mielenterveys tulee olemaan hyvissä käsissä.

Summa summarum, psykologian opiskelu on paljon enemmän, kuin olisin koskaan voinut kuvitella ja ylpeänä kannan keltaisia haalareitani! Jokainen pääsykokeisiin lukemiseen käytetty minuutti, jokainen sen vuoksi uhrattu kyynel on todellakin ollut tämän arvoista. Vaikka koko ajan ymmärrän paremmin miten nuori ja tietämätön tieteenala psykologia oikeastaan on, silti en missään nimessä haluaisi olla missään muualla. Tänne tullessani minulla oli aika selkeät urasuunnitelmat, mutta mielenkiintoisia mahdollisuuksia löytyy koko ajan lisää ja suunnitelmani ovat kokeneetkin nyt jo melkoisen murroksen. Terapiatyön rinnalle on nimittäin vähitellen hiipinyt ajatus kouluttamisesta ja konsulttihommista... Mutta voihan toki olla, että ensi vuoden jälkeen on taas aivan uudet unelmat.

Jos haluat tietää jostain aiheesta lisää tai kysyä jotain, niin kerron kyllä mielelläni sen mitä tiedän! Tulen varmasti kirjoittelemaan psykologiaan ja opintoihin liittyvistä aiheista lisää, mutta tämän hurjan pitkän eepoksen päätän nyt tähän.

Kiitos ja anteeksi! Pus! <3

Lukuvinkkejä pääsykokeisiin ja ylppäreihin - näillä päästiin psykalle

Pääsin tänä keväänä Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan psykologiaa. Hain sinne ensimmäistä kertaa tosissani - tätä ennen olen kaksi kertaa käynyt katsomassa kokeen, sillä niitähän ei julkaista missään. Lupasin lukuvinkkejä niille, joiden pääsykoeuurastus jatkuu vielä ensi keväänä. Tiedän, että siihen on vielä pitkä aika, mutta päätin kirjoittaa tästä nyt, kun omat kikat ovat vielä tuoreessa muistissa ja voihan joku syksyn ylppäreihin valmistuva hyötyä uusista lukuideoista. Jokaisen lukutyyli on yksilöllinen ja jokainen oppii tyylillään - toiset näkemällä, toiset kuulemalla ja toiset tekemällä. Minä olen ehdottomasti viimeisintä tyyppiä, ja sen tulet huomaamaan neuvoistani. Jos opit jollain muulla tyylillä, niin kokeile ja kehitä itsellesi tapa, jolla asiat jää mieleen. Mikä tahansa tyylisi onkaan, suosittelen tekemään muutakin kuin lukemaan tekstin läpi sata kertaa ja tekemään alleviivauksia keltaisella tussilla. Se harvoin yksistään tuo parasta mahdollista tulosta.

Ensin muutama ihan yleinen ohjenuora luku-urakkaansa aloittavalle - oli se sitten ylppärit tai pääsykokeisiin valmistautuminen. 

1. Tee päätös ja pysy siinä. "Mä nyt kokeilen" ei tule johtamaan mihinkään, vaan varsinkin kouluun hakiessa on päätettävä päästä sisään ja sen eteen on tehtävä töitä. Siis oikeasti tehtävä töitä.
2. Tee lukusuunnitelma. Laske paljonko meinaat lukea/tehdä ja jaa se päivillä, jotka meinaat käyttää lukemiseen. Tee vaikka suunnitelma joka viikolle ja viikon aluksi aina jaat tehtävät päiville, kun tiedät viikon suunnitelmat paremmin.
3. Hommaa mielekkäät työskentelyvälineet ja tila. Jos olet aina halunnut stabilontussit, muttet ole raaskinut aiemmin niitä ostaa, niin nyt on lupa siihen. Osta myös vihko, joka saa sinut hymyilemään - tai edes hymähtämään. Pienilläkin asioilla on väliä, kun on kyse stressistä ja sen sietämisestä.
4. Pidä tavoite kirkkaana mielessä. Taiteile vaikka se hetki, kun olet päässyt tavoitteeseesi, piirtäen tai internetistä kuvia tulostellen ja ripusta se johonkin, josta näet sen usein.
5. Tsemppaa itseäsi. Rakkaudella itselle kirjoitettu post it-lappu voi olla yllättävän voimakas. Varsinkin niinä huonompina hetkinä.
6. Luota itseesi. Jos lähdet vain "kokeilemaan" lähtöasetelma on jos se, ettet luota itseesi. Positiivinen asenne helpottaa luku-urakkaa ja myös auttaa hyviin tuloksiin - siitä on tutkimustuloksiakin.
7. Luo rutiineja. Tutki mikä aika päivästä sopii sinulle minkäkin asian tekemiseen ja toimi sen mukaan.
8. Yritä löytää kohtalotovereita ja jos mahdollista, lukekaa yhdessä, opettakaa toisianne ja keskustelkaa asioista. Opettaessa oppii itsekin ja haluamassanne opiskelupaikassa on varmasti tilaa teille molemmille.
9. Älä luovu elämästä. Kun olet vapaalla, OLET VAPAALLA. "Pitäisi.." ei palauta, eikä sen enempää auta luku-urakassa. Joten jos annat itsellesi vapaaillan, niin todella anna se ja nauti siitä, äläkä pode syyllisyyttä. Voit seuraavana päivänä palata aikatauluun. Ja ilman kavereita, perhettä, harrastuksia, päiväunia, välipaloja, ulkoilua, liikuntaa ja muita omia pikkupaheita ei kukaan selviä tälläisesta urakasta, joten laske ne suosiolla aikatauluusi mukaan. Tee jotain kivaa, naura! Se vähentää stressiä ja pysyt helpommin positiivisena. Olet vastaanottavaisempi levänneenä ja voimautuneena. Välillä on tehokkaampaa lähteä ystävän kanssa kahville kuin väkisin rutistaa ja lukea samaa lausetta kymmeneen kertaan unen rajamailla.
10. Älä ole perfektionisti. Kukaan ei tule ihastelemaan tekemiäsi materiaaleja ja muistiinpanoja, joten älä suotta hukkaa aikaa kauniin käsialan ylläpitämiseen. Kirjoita niin, että saat siitä itse selvää ja sitä on tarpeeksi mielekästä lukea myöhemminkin. Muistiinpanojen kauniista alleviivauksista ja suorista marginaaleista ei pääsykokeissa saa lisäpisteitä, joten keskity oleelliseen. Ja älä soimaa itseäsi, vaikket et ihan pysyisi lukusuunnitelmassasi. Ei kukaan mukaan pysy. Tai sitten heillä ei ole ollut kovinkaan rankka suunnitelma tai heillä on keskivertoihmistä enemmän aikaa - tai he ovat supersankareita. Älä siis käytä energiaa itsesi soimaamiseen.

Siinä ne yleiset pliipaplaapat. Ja vaikka niitä siksi kutsunkin, lukisin ne silti huolella ja sisäistäisin hyvin.

Sitten ne likaiset yksityiskohdat minun luku-urakastani.

Psykan pääsykokeissa on 60 monivalintakysymystä; 20 tilastotieteestä ja 40 keväisin julkaistavista tieteellisistä artikkeleista. Artikkeleita on noin 16, joista pituutensa puolesta tulee kirjan verran tekstiä. Monivalintakysymksien vuoksi on opeteltava suurien linjojen lisäksi myös yksityiskohtia, ja hyvä lähtökohta onkin koittaa opetella ulkoa niin paljon kuin mahdollista. Minun opiskelupaikkani irtosi näillä keinoilla:

1. Aloitin tilastotieteen kirjan lukemisen jo tammikuussa. Luin kappaleen läpi ja sen jälkeen kävin kappaleen uudelleen läpi tehden kattavat muistiinpanot.

2. Luin tilastokirjan uudelleen. Kappale kerrallaan, aluksi katsoen otsikot ja kuvat ja sitten vasta siirtyen tekstiin. Seuraavana päivänä luin tekemäni muistiinpanot tuosta samasta kappaleesta ennen seuraavaan menemistä. Samalla kirjoittelin avainsanoja ja lyhyitä selittäviä lauseita tekstin viereen - ne nähdessäni muistin mitä missäkin kohdassa käsiteltiin. Tästä ei ole kuvaa, sillä rakas tilastokirjani on kadonnut kuin tuhka tuuleen, mutta saatte idean.

3. Kun artikkelit julkaistiin maaliskuun alussa, luin artikkelin yksi kerrallaan läpi ja sen jälkeen kävin artikkelin uudelleen läpi tehden kattavat muistiinpanot. Seuraavana päivänä luin muistiinpanot ja siirryin seuraavaan artikkeliin. "Kertaus on opintojen äiti" on lause, johon alan pikku hiljaa uskomaan..

4. Kun olin kerran käynyt kaikki artikkelit läpi, aloitin alusta. Tällä kertaa alleviivasin ja merkkasin joka artikkeliin taas käsiteltyjä avainsanoja ja omia ajatuksia. Sen jälkeen kävin omat merkintäni läpi ja tein flascardeja niistä asioista, joista ajattelin, että ne pitää muistaa ulkoa.
Toiselle puolen kirjoitin jonkin käsitteen/asian ja toiselle puolelle selityksen/lukumäärän tai prosenttiosuudet. Ja näitä kortteja hinkattiin junassa, sohvalla, sängyllä, bussijonossa ja ihan missä vain. Joka paikassa yleensä oli yksi pino mukana. Paitsi viikonloppuisin, koska viikonloput oli vapaata. Lappujen määrä pinossa vaihteli ehkä 20-50 välillä artikkelista riippuen. Värikoodasin laput vielä erikseen, jokainen artikkeli omalla värillä.

Poikaystäväni kuulusteli laput aina kun olin yhden pinon opetellut ulkoa. Ennen kokeita vanhempani tulivat Rovaniemeltä asti, ja äitin kanssa käytettiin koko viikonloppu niin, että äiti luki lapun toisen puolen ja minä kerroin mitä toisella puolella luki. Suosittelen lämpimästi, että joku kuulustelee aiheet sinulta, nimittäin näistä heräävät keskustelut auttavat musitamaan asioita. Itsekin muistin kaksi kysymystä ihan vain K:n ja äidin kanssa käydyistä keskusteluista.

5. Teimme artikkeleista kysymyksiä toisillemme erään toisen Jyväskylään hakeneen kanssa. Kymmenen kysymystä per artikkeli. Kerrottakoon, että hänkin pääsi sisään.

6. Tein samanlaiset flashcardit tilastosta ja tein suurimman osan tilastotieteenkirjan tehtävistä.

7. Tein tilaston kaavoista isommat kortit ja laitoin aina yhdestä kappaleesta tehdyt kortit vessaan. Väsäsin pahvinpalasta, valkoisesta paperista ja kontaktimuovista itselleni tällaisen lärpäkkeen. Siihen voi kirjoittaa tusseilla ja kontaktimuovin ansiosta sen saa helposti pyyhittyä kostealla liinalla. Katsoin flaskardista kaavan nimen, kirjoitin pahvilärpäkkeen toiselle puolelle mustalla tussilla sen, miten ajattelin kaavan menevän, ja sitten tarkistin flashcardin toiselta puolelta oikean vastauksen. Kirjoitin oikean vastauksen kopioiden vielä pahvilärpäkkeen toiselle puolelle. Sitten vertasin vastauksia. Jos oma vastaukseni oli väärin, pysyi kortti pakan ylimpänä ja seuraavalla vessareissulla kokeilin uudestaan. Jos vastaus oli oikein, kurkkasin seuraavan kaavan läpi ja tein sille saman seuraavalla vessareissulla. Tiedän, vessa.. Mutta se on paikka missä tulee käytyä monta kertaa päivässä ja väistämättä on hetkeksi istahdettava alas ja oltava omassa rauhassa!

8. Erään kaavion tulostin, värikoodasin ja peitin yksiköt muistilapuilla. Sitten koitin muistella mitä lappujen alla luki. En löytänyt sitä enää..

9. Pahin artikkeli, josta ei ottanut mitään selvää, pureskelin pieniksi palasiksi. Jos et ole lukenut artikkelia, et ehkä ymmärrä seuraavaa, mutta sanotaanko niin, että artikkelissa oli noin 10 muuttujaa, joten tutkimustuloksiakin oli todella paljon. Maybe you'll get the picture..
Kirjoitin valkoiselle paperille tiedot, jotka olivat yleistä tietoa tai koskivat sekä äitejä että isiä. Vihreälle paperille kirjoitin ainoastaan isiä koskevat tiedot ja keltaiselle äitien tiedot. Kirjoitin sinisellä maininnat leikistä ja pelistä, vihreällä kotitehtävissä auttamiset ja punasilla lukemisen. Alleviivasin poika-ja tyttölapsia koskevat asiat eri väreillä. Asettelin tekstit oranssille taustalle jos kyseessä oli syksy, ja vihreällä jos kyseessä oli kevät. Yleiset tiedot tulivat keltaiseen sarakkeeseen. Eri kerrokset olivat eri aiheille, kuten sukupuolittain, ammattistatuksella ja suurilla linjoilla. Vaikea selittää, mutta tämä todella auttoi lähes mahdottoman, tuhat muuttujaa sisältäneen artikkelin pureskelussa. Pointti on; ole luova ja keksi tapa, jolla ymmärrät ja opit asian! On se sitten sarjakuvan piirtäminen asiasta tai metri kertaa metri taulun kiinnittäminen sängyn päätyyn - what ever rocks your boat!

10. Lopuksi tein vielä ajatuskartat kaikkein haasteellisimmista artikkeleista, joissa oli eniten numeroita ja nimiä. Koodasin taas jotenkin niin, että numerot alleviivasin tietyllä värillä, nimet toisella, paikat kolmannella jne. Myös pohjavärit oli valittu tarkkaan siten, että esim. kolme saman aiheen ympärillä pyörivää artikkelia oli kaikki eri väreillä.

11. Ostin kuuden kokeen harjoittelukoepaketin psykalle.fi:stä. Kokeet olivat vaikeampia kuin varsinainen pääsykoe oli, joten ei pidä lannistua jos ei saa "riittävästi" oikein. Itse sain noin 11 keskimäärin oikein. Vain kerran pääsin seitsemään ja oikeassa kokeessa sain saman tuloksen. Oikeassa kokeessa kysymyksissä ei ollut yhtä nippelitietoa kuin harjoituskokeissa, mutta kannattaa silti suhtautua niihin kuin oikeaan kokeeseen! Samalla oppii ja lisäksi monivalintakokeeseen vastaaminen on oma taiteenlajinsa, ja sitä kannattaa kyllä harjoitella ennen pääsykokeeseen menoa!

12. Jätin itselleni kannustavia viestejä vähän sinne sun tänne, ja kirjottelin muistilapuille "tulet vielä käymään artikkelit kaksi kertaa ja tilastot kerran läpi, joten ei mitään hätää" rauhoittaakseni omaa riittämättömyyden tunnetta ja hetkellisesti nousevaa paniikkia. Tälläiset miniviestit ovat aika ihania luku-urakan ulkopuolellakin. Kukaan muu ei voi tietää, millaista viestiä juuri sinä tällä viikolla tarvitset!

Huuuuuh. Siinä se ois. Kuulostipa se paljolta. Ja onhan se, mutta se on silti ihan tehtävissä. Toivottavasti kukaan ei lyyhisty tästä työmäärästä - tämä on siis vain minun tapani oppia. Esim. nuo flashcardit on aika rankka tehdä, mutta niitä tehdessä oppii samalla ja olen huomannut sen itselleni toimivaksi. Ruotsin ylppäreihin opettelin sanastoa samalla tavalla, ja lukion kutosen keskiarvolla kirjoitinkin E:n. Samaa olen käyttänyt kemian kaavoihin, kieliin, biologiaan jne..Ja nuitahan voi käyttää aikalailla mihin vain, varsinkin just käsitteisiin, sanoihin kaavoihin jne.

Minun niin piti polttaa nämä kaikki, kun olen päässyt sisään ja ottanut niistä teille kuvat mut.... jotenkin nyt en oikein raaskiskaan..:D

Ihanaa, jos olet jaksanut tänne asti! Sinussa on selvästikin potentiaalia luku-urakkaan! ;) Jos et ymmärrä jotain kohtaa ja olet kiinnostunut ymmärtämään, niin kysy! Vastaan mielelläni ja toivon, että olet saanut tästä postauksesta jotain hyödyllistä ja käyttökelpoista itsellesi.

Mulla ois kuulkaa teille niin paljon juttuja! Uuden kodin sisustussuunnittelusta kaiken maailman pieniin projekteihin, joista yksi kuivuu tuossa pihalla tälläkin hetkellä. Seuraavaksi luvassa kuitenkin herkkuasiaa, nimittäin uusi rakkaus ruokakaapissa. Mutta nyt tämä maksipostaus saa päättyä.

Ja vielä haluan vain sanoa, että kaikki on mahdollista ja pystyt ihan mihin vain. Uskalla unelmoida, ja ennen kaikkea uskalla tehdä töitä unelmiesi eteen. Kova työ palkitaan lopulta - ja tämän sanon syvällä, ja nyt hyvin ylpeällä ja onnellisella, kokemuksen rintaäänellä. Pus. <3

Pisaroita, seksioppaita ja pohdintaa onnellisuudesta

"... sama vaurio saa rotan käyttäytymään pelottomasti sähköiskukammiossa, jonne vietynä normaali rotta osoittaisi pelon merkkejä." Kyllä, se on täällä taas. Nimittäin koko päiväinen pääsykokeisiin luku. Päivät menee hurjaa vauhtia kun yrittää opetella sanoja kuten aversiivinen, appetitiivinen, CS, PAG, amygdala, lateralaainen hypotalamus, periakveduktaalinen harmaa-aine, ehdollistunut inhibitio, proseduraalinen oppimistapa, grafeemit, foneemit, auditorinen kognitio jne. Vaikka tuleekin todella fiksu olo näistä sanoista, niin vähän tuntuu, että opettelen ihan uutta kieltä. Se tavallaan muistuttaa suomea, mutta kuitenkaan et ymmärrä tarkoitusta. Vähän niin kuin viro!

Mä olen aina pitänyt kielistä ja mikäs sen hauskempaa, kun aiheetkin kiinnostavat. Enemmän päänvaivaa aiheuttaa tilastotiede, joka tunnetusti ei ole maailman muodikkain tiede. Vaikka eilen katsoinkin videon, jossa väitettiin, että tilastotiede nimenomaan on seksikkäin tiede tänä päivänä. Kieltämättä ruotsalainen asialleen omistautunut tutkija oli huumorimiehiä ja siten tunnin tilastotieteen video oli jopa suhteellisen miellyttävä (ja jos luulet, että silti vapaaehtoisesti sitä katsoin, niin korjattakoon, että taustalla on tilastotieteen kurssi, jonka vuoksi video täytyi käydä läpi - jopa suht tarkkaan).

Videon lopussa oli myös oikeasti mielenkiintoista asiaa. Jotkut tutkijat pitävät yllä sellaista seinää, jolle kerätään twiiteistä ja blogeista tunne ilmaisuja, ja siten kartoitetaan ihmisten tunteita hetki hetkeltä ympäri maailmaa ja niistä tehdään tilastoja. Tuloksena oli saatu esim, että ihmiset ovat onnellisempia vanhetessaan. Mistähän se johtuu? Eläkkeestä? Vai siitä, että on löydetty itselle se oma tie ja sitä osataan jo seurata? Turha hötkyily ja muiden miellyttäminen on ehkä jätetty pois ja ollaan jo taloudellisesti sellaisessa tilanteessa, että pennien laskemisen sijaan niitä pennejä voidaan sijoittaa omaan hyvinvointiin. Jos joku plus ikään ehtinyt ihminen haluaa asiaa kommentoida, niin olisi kiva kuulla mietteitä! :) Mielenkiintoista oli myös se, että nuorena onnellisuus koetaan innostuksena, kun taas vanhana onnellisuutta tuo rauha. Tämän voin hyvin kuvitella pitävän paikkaansa. Itse ainakin tylsistyisin, jos ei olisi jotain pientä projektia koko ajan johonkin suuntaan. Vanhempana sitä ehkä osaa jo nauttia yksinkertaisuudesta ja siitä, että saa vain olla, jos niin haluaa. Toki rauhaa ja innostusta on varmasti molemmissa vaiheissa, mutta ehkä eri suhteessa.

Pari muuta faktaa, jotka videolla kerrottiin, oli se, että miehet tuntevat olonsa naisia paremmaksi, mutta sen sijaan he kokevat yksinäisyyttä naisia enemmän. Naiset taas tuntevat itsensä rakastetummiksi kuin miehet, mutta kokevat enemmän syyllisyyttä. Mistähän nämä seikat johtuvat? Oleellinen tieto oli myös, että katsellessani sen videon, maailmassa syötiin sinä aikana 1076 tonnia banaaneja. Älä kysy miten tuo tieto jäi mieleen.. Vaikka onhan se aika paljon!

Toissa päivänä innostuin pitkästä aikaa spontaanisti valokuvaamaan. Oltiin koiran kanssa lenkillä, kunnes yhtäkkiä näin vesipisaroita varpujen päällä ja pakkohan minun oli käydä vaihtamassa koira kameraan. Jos ette ole sattuneet huomaamaan, niin vesipisaroissa on vaan sitä jotakin!! :D Niitä olen ikuistanut myös täällä, täällä ja täällä!

Hei ja jos et ole vielä käynyt lukemassa pastorin rouvan, Ruth Smythersin, 1894 luvulla kirjoittaman seksioppaan parhaita paljon, niin teeppä se nyt! Uskallan vannoa, että tällaista opasta et ole vielä pidellyt käsissäsi.

Siveellisen riemuisaa lauantai-iltaa! <3