30 day Ab and Butt challenges

Se tulee joka vuosi yhtä arvaamatta. Vaikka aina päätän, että tällä kertaa aloitan hyvissä ajoin ja olen valmiina, en ole yhtään valmistautuneempi sen tuloon nyt kuin yhtenä aikaisempanakaan vuonna. Taas se pääsi epähuomiossani livahtamaan näin lähelle ja en voi kuin levittää kädet ja todeta, että parempi tuuri ensi vuonna. Huomenna nimittäin alkaa kesäkuu. Toivon mukaan sitä seuraa kesä. Sen myötä tulevat lämpö, auringonotto sekä paljastavat vaatekappaleet. Ja minä en ole yhtään sen enempää kesäkunnossa kuin olin tammikuussa. 

Mutta sitten. Noin viikko sitten näin facebookissa kesäkuussa tapahtuvan 30 päivän vatsalihashaasteen ja ilman suurempia mietteitä, panoin osallistu-nappia. Mietin tuollaisen haasteen tekemistä jo keväällä, mutta sitten se jostain syystä jäi. Nyt kun haasteeseen on ilmoittautuneena 2,3 miljoonaa muutakin, ajattelin, että siinä olisi ehkä riittävästi vertaistukea. 

Personal trainerini sanoi minulle keväällä kun puhuin näistä 30 päivän haasteista, että ne eivät ole se paras tapa reenata, sillä niissä reenataan vain yhtä lihasryhmää ja ajatus on sama kuin dieetissä: halutaan nopeita tuloksia, muttei pysyviä elämäntapamuutoksia. Ja se on totta. Ehkä siksi hylkäsin ajatuksen keväällä. Mutta kai kuntokuurilla voi hakea itselleen motivaatiota pidempiaikaiseen reeniin?

Minä vihaan kuntosalitreeniä. Ainoa syy, miksi ikinä olen hommannut kuntosalikortin on salien tarjoamat ryhmäliikuntatunnit. Jollain oudolla tavalla pidän siitä, että ohjaaja kannustaa minua jatkamaan, vaikka samaan aikaan laittaakin minut tekemään epämiellyttäviä asioita. Mutta se on ainoa tapa, jolla saan itsestäni irti tylsiä ja yksitoikkoisilta tuntuvia liikkeitä. Yksin salilla käynti ei vain ole minua varten. Muutaman kerran saan itseni raahattua soutulaitteeseen hikoilemaan tai rehkimään ylätaljalla ihan sen voimalla, että tiedän maksavani itseni kipeäksi moisesta lystistä. Mutta parin viikon jälkeen sekään ei enää saa minua motivoitumaan. Ja jos en mahdu body&balance- pilates- tai zumbatunnille, jään kotiin. Niin se vain on, eikä muuksi muutu, vaikka yrittäisin kuinka tsempata itseäni. Ehkä juuri siksi pidän esimerkiksi ratsastuksesta, tankotanssista ja itämaisesta, että niitä tehdessä on niin hauskaa, ettei yksinkertaisesti edes älyä tekevänsä mitään fyysisesti haastavaa. Verrattuna taas saliin: punnerrus 1, 2, 3, 4.... 15 toistoa. Ja sitten selät 1, 2, 3, 4.... 20 toistoa ja sitten - no saitte varmaan pointin. 

En todellakaan halua vähätellä salilla kävijöitä! Ihailen sitä, että jollain on niin hyvä itsekuri, että saa itsestään irti raahautua tekemään samoja liikkeitä kerta toisensa jälkeen ja vieläpä usein yksin! Minusta vaan ei ole siihen ja olenkin sen suhteen luovuttanut. Minä tarvitsen lajeja, joissa harhautan mieltäni keskittymällä vaikka koreografiaan, musiikkiin tai lajin asettamiin haasteisiin kuten kivun sietoon, rytmiin ja tasapainoon. Samalla kun syke kohoaa ja hiki valuu iholla, en edes huomaa sitä. Vasta harjoituksen jälkeen uupuneet lihakset ja urheilun nostattamat endorfiinit kertovat minulle, että jotain tuli tehtyä. Ja nämä yhdessä motivoivat minua treenaamaan kerta toisensa jälkeen ja samalla nauttimaan tekemisestä. 

Mutta nyt ajattelin kokeilla jotain uutta. Koska en ikinä jaksa käydä salilla tarpeeksi kauan nähdäkseni tuloksia, niin päätin yrittää haastetta. Tiedän pystyväni motivoimaan itseäni 30 päivän ajan, koska tiedän, että se päättyy joskus. En tiedä, millaisia tuloksia kuukaudessa voi näillä haasteilla saada, mutta ajattelin ottaa selvää! Ehkä jos kuukauden päästä minulle on sixpack, se motivoi minua jatkossakin vatsalihasrutistuksiin ja kuka tietää vaikka sinne salille? Mutta koska en halua tehdä tästä todella yksipuoleista harjoittelua, päätin ottaa tähän mukaan myös pyllyhaasteen sekä lisätä ohjelmaan punnerrukset (aloitan ensimmäisellä viikolla 10:stä ja lisään joka viikko 5). Tällöinhän tämä on melkein kuin kävisi viisi kertaa viikossa tekemässä mini kuntosaliohjelman! Ja nyt kun kirjoitan tämän tänne, niin minunhan on pakko myös tehdä tämä!:D 

Jäikö sinultakin kesän tulo huomaamatta ja et ole ihan vielä valmis ystävystymään bikiniesi kanssa? Otappa haaste vastaan ja lähde mukaan! Joko vain vatsa- tai pyllyhaaste, tai halutessasi vaikka molemmat! Vertaistukea saa facebookin ryhmästä ja minulle saa ehdottomasti tulla annattamaan, minäkin todennäköisesti annatan teille!:D Muista ottaa ennen ja jälkeen kuvat, jotta varmasti näet tulokset!

Alla on kuvat haasteista ja haasteet alkavat huomenna 1.6. ja päättyvät heti kesäkuun lopussa. Haasteiden alla on pienet ohjeistukset liikkeisiin, tarkempia ohjeita saat esimerkiksi youtubesta liikkeiden nimillä. Heinäkuuta ja tuloksia odotellessa..

Oletko mukana?

Sit-ups=istumaannousu. Jalat voivat olla vaikka sohvan alla. Ennen kuin lähdet rutistamaan, aktivoi vatsalihakset oikaisemalla alaselän notko. Pidä tämä aktivaatio koko liikesarjan ajan tehostaaksesi liikettä ja tehdäksesi sen varmasti oikein.

Crunches=rutistukset. Sama aktivaatio kuin istumaannousussa. Älä tue jalkojasi minkään alle, mutta keskity pitämään ne maassa. Älä ota vauhtia. Pysy ylhäällä hetki, ennen kuin tulet hallitusti takaisin lattiaan.

Leg raises= jalkojen nostelu suorana. Vie jalat ainoastaan niin alas, että pystyt pitämään alaselän notkon poissa (eli ei välttämättä lähellekään lattiaa) ja keskivartalon aktivoituneena. Älä heijaa.

Plank=lankku. Voit myös halutessasi laskea polvet maahan. Pidä huoli, ettet pyllistä, mutta ettei selkä myöskään mene notkolle. Pidä hyvä keskivartalon tuki koko liikkeen ajan ja muista hengittää!

Squat=kyykky. Asetu noin hartioiden levyiseen haaraan. Pidä polvet ja varpaat eteen päin, mieluummin vähän ulospäin auki kuin sisäänpäin. Nosta katse yläviistoon, jotta selkä pysyy suorassa. Lähde sitten ikään kuin istumaan takana olevalle jakkaralle, älä nojaa eteen päin. Pakarat tekevät varsinaisesti töistä vasta nousu vaiheessa, joten mene mahdollisimman alas, mutta kuitenkin niin, ettet lähde nojaamaan eteen päin ja että kantapäät pysyvät maassa. 

Bridge=silta. Asetu selin makuulleen yläselkä maassa ja polvet koukussa. Nostele lantiota sitkeästi korkealle ilmaan ja takaisin lattiaan. Älä rentouta lihaksia liikkeiden välissä.

Lunge= askelkyykky. Tämä on itseasiassa aika vaativa liike, jos sen haluaa tehdä oikein. Itse aion tehdä tämän "turvallisemmalla tavalla" eli otan askeleen eteenpäin, niin, että jalat ovat suorassa linjassa ja etujalassa on 90 asteen kulma ja kyykky asennossa polvi ei mene varvaslinjan yli. Edessä oleva polvi ei saisi heilua liikkeen aikana.  Sitten kyykkään ja suoristan vuorotellen, mutten ponnista jalkoja vierekkäin. Otan molempiin käsiin pienet käsipainot korvatakseni tuon puuttuvan ponnistuksen. Kun olen tehnyt toistot toisella jalalla, vaihdan toiseen.

Kävin vähän googlettamassa motivaatiota. Jos nämä eivät auta, kirjoita googlen kuvahakuun 30 day challenge before after ja katso mitä tapahtuu. Vatsalihakset, upea takamus – täältä tullaan! ;) 

Aloitetaan siitä neljästä viikosta ja tehdään sen jälkeen seuraava sotasuunnitelma!

Mansikkabanaanipehmis ja endorfiinit

Nyt ois herkullisia uutisia! Luitko jutun päärynäavocadopehmiksestä, jossa lupasin, että kokeilen heti kesällä samaa korvaten päärynät mansikoilla ja banskuilla? Ei tarvinut odottaa kesää!

Aloin viimeisenä iltana Rovaniemellä tekemään porukoille ja ämmille (=mummolle) tuota päärynäversiota, ja se saavutti odottamattoman suuren suosion. Herkutellessamme pohdin ääneen, että kesällä kyllä kokeilen samaa banaanilla ja mansikoilla. Sitten äiti teki aika jokerit ja kävi jostain pakkasen syövereistä hakemassa jäätyneitä banaaneja ja mansikoita!:D Vaikka kello läheni puolta yötä ja oltiin jo aika hyvät satsit syöty päärynäherkkua, niin silti kaikki kannattivat ehdotusta, että kokeiltaisiin samaa vielä näillä uusilla aineksilla. Ja niinhän me kokeiltiin. Oli muuten HYVÄÄ!!! Päärynät on hyviä, mutta jäävät kyllä tälle yhdistelmälle kakksoseksi. Yksi syy lisää odottaa hellepäiviä, sillä ei ole mitään parempaa kuin kuuma ilma ja kylmä jäätelö. Huoh. 

Hyvästi pakasteallasjäätelöt– here comes banana (and strawberries)! 

Mansikka on marja, josta en niin välitä pakastuksen jälkeen ja siksi en ole ikinä ostanut isoa lootaa mansikoita kesällä, vaan ainoastaan sen verran kun uskon, että saadaan syötyä kerralla. Mutta tänä kesänä teen poikkeuksen. Heti kun mahdollista, ostan ison laatikon mansikoita ja lyön pakkaseen. Banaanit meni jo edeltä! Ajattelin huomenna kokeilla banaanimustikka yhdistelmää.:P Tämä menee kyllä yhdeksi herkutteluksi, tänään nimittäin tehtiin ihan toisenlaista herkkua, mutta sen jaan vähän myöhemmin. Mutta nyt:

noin 3 annosta kylmää ihanuutta

Tarvitset:

1 pieni avodaco

noin 1,5 dl jäisiä mansikoita

2 1/2 jäistä banaania
loraus maitoa

halutessasi ripaus suolaa

Laita blenderiin ja tarjoile heti! 

Haluatteko tietää miten mustikkakokeilun kanssa kävi?:) 

Vielä nopea päivitys kuulumisista. Kymmenen päivää Rovaniemellä ja Oulussa sujahti aika vauhdilla. Mutta niinhän se on, että kun on kivaa, aika vierähtää kuin siivillä. Oli ihana nähdä porukoita ja ämmiä sekä ihanaa Milla-ystävää. Myös polttarit olivat ikimuistoiset ja niistä tulee varmasti vielä oma postauksensa. Mutta kotiinkin oli kiva tulla. Kävin tänään työpaikallakin, koska ensiviikon keskiviikkona aloitan ensimmäisen kesätyön. Ja arvatkaapa mitä! Minulla on nyt oikeasti oma työpöytä ja tietokone ja saan vielä oman sähköpostiosoitteenkin! *riemun kiljahdus ja innokas käsien taputus* Ilonsa kullakin, eikö? :D 

Aamulla kiukkusin tyhmän virheellisen vesilaskun vuoksi, mutta nyt olen ollut loppupäivän ihme endorfiineissa ihan kaikesta. Ehkä minulla ei vain ole yhtään syytä olla hyristelemättä hyvässä olossa?:) Voi olla, että tänä yönä näen unta halinalleista ja yksisarvisista.. Niistä mahdollisesti huomenna siis lisää, mutta ennen kaikkea luvassa on urheiluasiaa. Ajattelin kesäkuussa haastaa itseni – ja tietysti myös teidät! Mutta jatketaan siitä siis heti huomenna. Nyt ihania, vaaleanpunaisia pumpuliunia itse kullekin! <3

Moni pehmis päältä ruma..

Valokuvauksessa kaikki keinot sallittuja.

Kesäisen pehmiksen kanssa sopii hyvin lasillinen kuohuvaa!

Multiwaymekkoja Grouponilla myynnissä

Heipparallaa! 

Muistatteko kun tein multiwaymekon alkukeväästä itselleni vuosijuhliin ja se aiheutti suurta ihastusta teissä lukijoissa? :) Jos joku ei vielä ole postausta lukenut, niin mekon erikoisuushan on se, että sen saa puettua monellta eri tavalla päälle, eli yksi mekko on yhtäkkiä 20 eri mekkoa. Tässä on video, joka ehkä havainnollistaa minun selitystä paremmin sen, mistä oikein on kyse. :D

Idean vuosijuhlamekkooni sain kesämekosta, jonka ostin aikoinaan Grouponilta. Laitan siitäkin mekosta varmasti kuvia, kunhan pääsen kotiin ja kelit vähän lämpiää. 

Nyt aloinkin ilmoittamaan, että Grouponilla on taas alennuksessa lyhyt helmaisia multiwaymekkoja neljässä eri värissä! 

Ei mulla muuta. Aattelin vaan, että jos kiinnostaa. :) 

kuva 

Kihlauutisia

Kirjoitettu eilen 25.5.14.

Tänään tapahtui se, mitä on jo lähes yhdeksän vuotta odotettu (tai ainakin vähintään viimeiset kolme vuotta). Serkkuni polttareiden jälkimainingeissa sain puhelun:

-Ois yks juttu.. Ollaan menty kihloihin.

Rakas ja ainoa veljeni, Akseli, viimein kihlasi elämänsä naisen. Hengityksen salpaus, onnen kyyneleet, kimittävä ääni, sekava puhe – nämä ovat yllättyneen ja onnellisen pikkusiskon tuntomerkit.

Vollotukseksihan tämä koko päivä on mennyt. Nytkin itkua pidättelen VR:n pikajunan vihreäseinäisessä vaunussa. Yritän parhaani mukaan olla näyttämättä häiriintyneeltä ja olla pelottelematta kanssamatkustajia. Jostain  syystä tuo uutinen mullisti minunkin maailman, vaikkei se minuun liitykään juuri millään tavoin. Nuoripari on ollut jo vajaa yhdeksän vuotta yhdessä ja järjellä ajateltunta tämän ei pitänyt tulla minään yllätyksenä. Toisaalta pitkän odottelun aikana aloin jo tottua ajatukseen, että no “sitten joskus”.

No nyt on “se joskus”. Veljeni on mennyt kanssasi-on-aika-ihanaa-vaiheesta tahdon-viettää-kanssasi-loppuelämäni-vaiheeseen.  Ehkä syy omien pasmojeni sekoamiseeni on se, ettei me enää ollakaan samassa vaiheessa veljeni kanssa. Hän ja hänen rakkautensa ovat yhdessä ottaneet askeleen portaalle, jonka näkymistä minä en vielä tiedä mitään ja joka minulle on edessä “sitten joskus”. Se on niin suurta, niin tärkeää, hienoa ja pelottavaa. Niin aikuista. Ja silti se ei käytännössä muuta mitään.

Paitsi kaiken.

Edes tieto Aasian harjoittelusta ei  kaikessa suurudessaan yllä lähellekään tämän uutisen tasoa. Tämä on vaan niin paljon suurempaa. Kaksi minulle rakasta ihimistä ovat päättäneet viettää elämänsä yhdessä. Veljeni tyttöystävä ja avopuoliso muuttuikin tuon puhelun myötä tulevaksi kälyksi, veljeni mahdollisten tulevien lasten äidiksi – ihmiseksi, joka tulee olemaan jatkossakin suuressa roolissa minunkin elämässäni. Meistäkin tulee perhettä niin kuin englanniksi sanotaan: sister-in-law.  Miten edes voisin olla rauhallinen?

Olin tulossa rippileiriltä kun äitini ensimmäisen kerran mainitsi, että veljelläni on joku tyttö. Joku M:llä alkava sen nimi oli.. Ehkä noin viikkoa myöhemmin äitini tuli tohkeissaan aamulla herättämään minua: “Sen tytön kengät on eteisessä! Se tyttö on ollut meillä YÖTÄ!!”

Ja niin me tapasimme Minnan. Kukaan meistä, tuskin edes nuoripari itsekään, olisi silloin yhdeksän vuotta sitten osannut arvata, millaisen matkan he olivat juuri aloittaneet.

Tuolloin asuimme veljeni kanssa vielä kotona ja siksi olen ollut läsnä heidän kasvussaan ja tietysti he myös minun. Vaikka Minna oli alusta asti minulle todella mukava, olin aluksi veljestäni kovin mustasukkainen. Joku tyttö muka… Jossain matkan varrella varautunut omistava asenteeni kuitenkin vaihtui mutkattomaksi ystävyydeksi sekä alitajuntaiseksi tyytyväisyydeksi veljeni onnea kohtaan.

Meillä on nyt jo Minnan kanssa paljon yhteisiä muistoja, Kävimme samaa koulua, ja olimme paikalla, kun toinen valmistui. Kiharsimme toistemme hiukset Rukin tanssiaisa varten ja juoksimme yhdessä ensimmäisen puolimaratonimme. Olemme viettäneet uutta vuotta mökillä Hetassa ja lentäneet kesälomareissulla Atlantin yli. Minna itse asiassa oli ainoana paikalla silloin, kun minä tapasin K:n. Innolla odotankin, mitä kaikkea on vielä edessä. Mitä ikinä se onkaan, meitä tulee aina yhdistämään yksi asia, nimittäin rakkaus minun veljeäni, Minnan sulhasta kohtaan.

Pari päivää sitten mietin, että alkaako aikuisuus siitä, kun osallistuu ensimmäisiin polttareihin. Ei välttämättä. Mutta kun lähes samanikäinen isoveli menee kihloihin, silloin tietää olevansa jo aika lähellä. Mitä isoveli edellä, sitä pikkusisko perässä. Niin se on aina mennyt.

Ja ei, minulla ei tule olemaan teille omakohtaisia kihlausuutisia lähitulevaisuudessa, mutta nyt se tuntuu minullekin paljon todellisemmalta. Mahdolliselta ja jopa todennäköiseltä. Ehkä siinä toinen syy tunteiden tuiverrukseen. (Kolmas on varmaan viikonlopun kestäneissä polttareissa hyvin nukutut yöt, terveellinen ravinto sekä todella riittävä nesteytys..)

Tätä kirjoittaessani pari penkkiriviä taaempana:

-Äiti Akseli ei päästä irti! kuuluu pienen tytön turhautunut parahdus. –Pyydä nätisti, että Akseli päästä irti, ohjeistaa lämmin äidillinen ääni. –Akseli, voitko päästää irti, toistaa tyttö kärsivällisesti. –En päästä! kuuluu hyväntahtoinen, hullunkurinen  ja naurunsekainen pienen pojan huudahdus. Pienen väittelyn jälkeen keskustelu päättyy itkuun ja minusta tuntuu, kuin olisin aikamatkalla.

Lopulta Akseli varmaan päästi irti. Ei tainnut pieni tyttö ymmärtää pyyntönsä vakavuutta. Eikä tyttö myöskään voinut tietää, että vuosia myöhemmin joku kaunis toukokuinen päivä tuo sama hassunkurinen, kiusoitteleva isoveli soittaa vain kertoakseen menneensä kihloihin.

Onnea ja pelkkää hyvää tuoreelle kihlaparille; rakkaalle veljelleni ja tämän upealle morsiamelle! Olette  niin ihania yhdessä ja niiiiin älyttömän tärkeitä minulle! En jää ihan vielä odottelemaan hääkutsua, mutta kunhan niihin ei menisi toista yhdeksää vuotta...

Terveisin tunteitaan kasaava ylpeä pikkusisko sekä onnellinen ei enää wannnabe vaan gonnabe nato (=aviomiehen sisar,  kuulostaa hassulta, mutta tarkistin googlesta!).  

Lisää vollotusta.

<3

Päärynäavocadopehmis

Alla oleva teksti on kirjoitettu jo perjantaina, mutta puutteellisen verrkoyhteyden vuoksi saan sen nyt vasta laitettua teille julki. Ihan vaan, että ymmärrätte paremmin. Sain niin mielettömiä uutisia, että seuraava postaus on jo valmis, mutta ei mennä asioiden edelle, eli palataan siihen huomenna...;>

Terkkuja junasta! 
Täällä pyyhälletään vaihteeksi pohjoisesta etelään, eli Rovaniemeltä Ouluun! Tiesittekö muuten, että junalippu on asemalta kalliimpi kuin nettikaupasta ostettuna? Minä en, mutta nyt tiedän. En myöskään muistanut, että Oulun yläpuolella saa enimmäkseen tyytyä pikajuniin, joissa ilmastointi ei toimi.. Vesipullo ois voinu olla ihan hyvä idea näillä helteillä. No, ehkä ens kerralla. Junassa nimittäin on ravintolavaunu, mutta ei ole tällä reitillä auki.. Tämä on varmaan myös suomen ainoa reitti, jossa 3G ei toimi pysäkkien välillä, niin VR on ystävällisesti päättänyt, ettei täällä myöskään tarvita langatonta yhteyttä.. Anyways, se mun rakkaudesta VR:rää kohtaan. Olen matkalla elämäni ensimmäisiin polttareihin, iiks! Oonko nyt virallisesti aikuinen?

Kyseesssä on rakkaan serkkuni polttarit. Ikävä kyllä en kauheasti tunne muita polttarivieraita, mutta toivon, että tunnelma on avoin ja rento. Onhan tarkoituksena viihtyä kaksi yötä samassa mökissä tehden kaikkea hölmöä. Kuvia ja raportti seuraa myöhemmin!

Siispä ei puhuta polttareista, vaan mennään jälleen yhteen mun lempiaiheeseen, nimittäin ruokaan! Ja tietty sinne jälkkäripuolelle. :P Sujuvaa jatkoa pääruoka vohveleille. Ihana ystäväni Milla tuli käymään luonani ja toi tullessaan pussillisen jäätyneitä päärynöitä. -Mitähän me näillä? ihmettelin, kunnes Milla muistutti, että oli luvannut, että tekisimme yhdessä avocadopäärynäsorbettia. Ai niin! Todellakin todellakin todellakin… Ohjehan on jälleen maailman helpoin ja älyterveellinen ja vieläpä herkullinen! Avocado antaa sörsselille tosi kermaisen vaikutelman, mikä on tosi hassua sillä ohjeeseen ei kuulu maitoa kummempaa.

Näin se jotenkin meni:

2 isoa annosta/ 4 pientä annosta

Tarvitset:

3 paloteltua, jäädytettyä päärynää

1 syöntikypsä avocado

liraus maitoa

½ tl suolaa

Kuori ja pilko päärynät mahdollisimman pieniksi paloiksi vaikka edellisenä iltana ja heitä pakastimeen jäätymään. Mitä pienempiä paloja teet, sen helpommaksi teet sauvasekoittimesi elämän seuraavassa vaiheessa. Kun päärynät ovat jäässä, sekoita kaikki ainekset keskenään blenderissä tai sauvasekoittimella ja nauti välittömästi!

Eka päärynä on laitettu jo lihoiksi.

Mun mielestä tämä oli enemmän päärynä pehmis kuin sorbetti – juuri tuon kermaisuuden vuoksi.  Nyt on seuraava päärynä satsi jo alkuviikkoa varten jäätymässä! Varmaan kesällä tällä korvataan jäätelön himoa useamminkin. Miltähän lie maistuisi päärynöiden sijaan esim banaanista tai mansikoilla tehtynä? Tai ne yhdistettynä! Heti kun saan mansikoita niin pakko kyllä kokeilla. Jos lopputulos on yhtä kermainen, mutta mansikkabanaaninen niin voin suosiolla hylätä kaikki maailman valmisjäätelöt!

Varoitus: Jos syystä tai toisesta vihaat päärynöitä ja avocadoa, niin siinä tapauksessa suosittelen turvautumaan kaupan pakastealtaiden valikoimaan.:)

Toisillakin oli yhtä karmaiseva kohtalo..

Milla alkoi syömään...

...kunnes kerroin mun hyviä juttuja ja sitten Millaa alkoi hymyilyttää..

...ja lopulta naurattaa! Oon niin hauska!:D

Kinkkuvohvelit

Mitä tänään syötäisiin? Tässä ois vähän erilainen idea!

Me käytiin Tampereella semmosessa ihanassa vohvelipaikassa syömässä lounasta. Arvatenkaan lounaaksi ei tehnyt mieli mitään ihanan makeaa hillolla ja kermalla päällystettyä sokerilättyä, vaan vähän jotain tukevampaa, jolla pärjäisi päivälliseen asti. Paikassa onneksi myytiin myös suolaisia vohveleita. Tilasin itselleni kinkkuvohvelin ja maksoin siitä 6,5 euroa. Vohveli tarjoiltiin punajuuren ja raejuuston kera ja oli kyllä aika suun mukaista! 

Sitten monta päivää myöhemmin nälissäni aloin miettimään, että millähän sitä hiljentäis kurnimisen ja nuo vohvelit tulivat mieleeni. Eihän sellainen voi olla kovin vaikea tehdä? Silloin en päässyt kauppaan, joten vohveleiden teko jäi siltä erää, mutta nyt eilen kokeiltiin niitä porukoitten ja ämmin kanssa, ja oli muuten helppoa ja täyttävää! Ei suolaiset vohvelit suotta ole nyt muotiruokaa. Ja jos saan vielä sanoa, niin, kröhöm, nämä meidän vohvelit oli myös visuaalisesti aika paljon kivemman näköisiä kuin se, josta maksoin! 

Käytin tuota alla näkyvää ohukais- ja vohvelijauhetta, koska sen ravintosisältö miellyttää mun silmää. Hyviä asioita paljon ja huonoja vähän vähemmän, mutta silti niin hyvää. Ja juurikin helppoa. Näin se käy:

n. 9-10 vohvelia

Tarvitset:

pussin ohukais-ja vohvelijauhetta

2tl leivinjauhetta

6dl kylmää vettä

1dl juoksevaa margariini valmistetta

1/2-1pussia kinkkusuikaileita (minä laitoin puolipussia suikaleita ja lisäksi lauantaimakkaraa, jota porukoitten jääkaapissa on hervoton laatikollinen jostain syystä - niitä piti saada syötyä pois)

Tarjoiluun:

raejuusto

punajuuriviipaleita/suikaleita/kuutioita/mitä vaan

Tee taikina jauhepaketin ohjeen mukaisesti ja lisää kinkkusuikaleet. Paista kuten normaalit vohvelit. Heitä päälle punajuuret ja raejuusto ja sitten vaan omnom!

Jos kinkku ei miellytä, niin ravintolassa oli tarjolla ainakin kasvis-, sieni- ja juustoversiot samasta asiasta. Eli joukkoon voi laittaa mitä vaan, you name it!

Mulla on yks superterveysherkkuresepti työn alla eräästä toisesta blogista. Laitan sen tänne, kunahn saan kokeiltua sitä! Olen aika varma, että se vie kielen mennessään! Mun kieli tais jäädä jo sinne sivustolle niiden kuvien luo...

Tässä on mun tämän päivän lounas - kyllä mua hemmotellaan! Lapinäijänkeitto ja paahdettua lapinrieskaa= nam. Tuo keitto on vaan yksinkertaisesti keitoista parhain! Mä en osaa tehdä sitä, mutta onneks äiti osaa!:)