Maailman suurin kontrasti

Okei, oli ehkä raflaava otsikko, mutta ei se kyllä oikeasta ollut kovin kaukana toissa viikonloppuna. (Näin kovasti mä opiskelen, kun edellisestä postaukseta on jo niin kauan!) Olin siis puolitoista viikkoa sitten Helsingissä, jossa jatkettiin joogan salojen parissa koko viikonloppu. Lauantai-iltana aikataulu kuitenkin salli minun piipahtaa Indiedaysin blog awardseissa. Ja siinäpä se kontrasti josta puhun.

Tiedättekö, kun nousee joogamatolta kuunneltuaan ensin kaksi päivää henkisestä kasvusta, sisäisestä rauhasta, mindfulnesista jne ja sitten vaihtaa vaatteet, sutaisee vähän meikkiä naamaan ja vaihtaa lenkkarit korkkareihin clubin viereisen kulman takana ja astelee helsinkiläiseen yökerhoon keskelle satoja muoti- ja meikkibloggaajia. Jep, siinä teille kontrastia! :D

Jotenkin vielä enemmän hämmennyin, kun olin ajatellut, että nyt muuten verkostoidutaan ja saan paljon uusia bloggaajatuttuja ja tapaan paljon ihmisiä - niin vielä mitä! Yhtään ainutta yksinäistä ihmistä en nähnyt koko iltana!! Suurin osa oli ottanut kavereitaan/poikakavereitaan seuralaisiksi, mutta minä olin ymmärtänyt jotenkin, että avecinkin pitä olla bloggaaja! Ja kaiken lisäksi tunsin itseni jotenkin super lyhykesi ja pieneksi, vaikken yleensä jotenkin edes huomaa tuollaisia asioita koko 160cm mitassani (+korot).

Aluksi metsästin epätoivoisena muita yksinäisiä sieluja, ja luulin löytäneeni yhden, jolle pysähdyin juttelemaankin. Kävikin ilmi, että hän oli avecina bloggaajakaverilleen, joka oli sillä hetkellä moikkaamassa tuttujaan. Juttukaverini vaikutti huipputyypiltä heti alusta asti ja hetken siinä keskusteltuamme myös tämä bloggaajakaveri tuli paikalle, ja oli aivan yhtä mukava! He toivottivat minut tervetulleeksi viettämään iltaa seurassaan ja niinhän siinä sitten kävi. Oli ihan älyttömän hauskaa! Kiitos vaan Fantazya:n Janita ja Tiia! Hetken jo toivottomalta näyttänyt ilta muuttuikin todella hauskaksi! Samassa seurassa pyöri myös Littlebigthingsin Tiia, jota en tunnistanut silloin, mutta kotiin päästyäni älysin, että olen jo pitkään seurannut hänen blogiaan!

Awardskuvat: Pauli Siuruainen

Tapasin myös erään tutun vuosien takaa, niiltä ajoilta kun olin vaihto-opiskelija Jenkeissä. Steffi oli samaan aikaan Pohjois-Carolinassa vaihdossa ja kävin päiväseltään hänen luonaan kylässä vaihtovuotena, vaikka asuttiinkin aika kaukana toisistamme. Kun on tarpeeksi kaukana Suomesta ja tarpeeksi kauan ilman oman maan kansalaisia, niin sellaisen tapaaminen on yllättävän virkistävää.

Yhtään en yrittänyt varvistella...

Tapasin myös the Good Morningin Kaisan ja tungin hänen ja Steffin selfiehen mukaan. Awardsesita suuntasin kummisetäni ja tämän puolison kauniiseen kotiin jo heti puolen yön maissa. Ja seuraavana aamuna olin reippaana kahdeksalta matollani valmiina aloittamaan aamuharjoituksen! Onneksi väki oli vähän nuhaista ja muutenkin kaikilla oli veto pois, niin ihana ohjaajamme Saara oli armollinen ja päästi meidät vähän vähemmällä.

Awardsit oli hauska kokemus, mutta pakko myöntää, että jos uusia tuttuja ei lasketa niin taika oli tänäkin viikonloppuna joogakoulutuksessa. Koko viikonlopun taianomainen tunnelma kiteytyy jotenkin tämän postauksen viimeiseen kuvaan. Meille opetti joogafilosofiaa Måns Broo, joka on suomentanut Joogan filosofia- nimisen teoksen. Luennot olivat todella mielenkiintoisia ja koko ajan vaan yritin imeä kaikkea tietoa mahdollisimman paljon, vaikka tiesin, ettei kaikki tule millään tallentumaan siinä tahdissa korvien väliin. Oli myös ihana nähdä taas meidän ryhmää ja on jotenkin kiva huomata kun ryhmähenki koko ajan kasvaa ja vahvistuu.

Anatomian luennotkin olivat todella mielenkiintoisia. Niitä meille piti Kari, joka opettaa myös Tampereen lääketieteellisessä anatomiaa. Päästiin myös hieromaan toistemme lonkankoukistajia - erikoisesta paikasta kylläkin, nimittäin melkein navan korkeudelta. Nyt oli vasta kolmas viikonloppu ja tätä iloa riittää lokakuuhun asti, mutta silti odotan jo kauhulla, että koska tämä loppuu! :/ Seuraava viikonloppukin on ihan super mielenkiintoinen, kun meille pidetään luentoja hengitysharjoituksista ja siitä, miten joogafilosofiaa voi hyödyntää omassa arkielämässä.

Mutta nyt tuli jo juttua suhteellisen paljon, niin alan taputtelemaan tämän tähän, paitsi pakko heittää tähän loppuun pieni teaseri. Nimittäin kaiken toivoni heittäneenä sain kuin sainkin lopulta kesätyöpaikan! Paikan, jonka ehdot ovat erinomaiset, mutta joka tulee olemaan itselleni suhteellisen haasteellinen monestakin syystä, mutta sillä lailla hyvällä tavalla! Vähän kauhulla ja aika paljon innolla odotan tämän kuun loppua, jotta pääsen tositoimiin! Mutta tästä jatkan (toivottavasti) pian! Ihanaa viikonlopun odotusta ihanat! <3

Awardseissa blondeilla ei kyllä ollut hauskempaa, sillä lahjapakkauksien shampoot oli bruneteille!

Tämän joogin aamupala ennen aamuharjoitusta.

Magic for breakfast! <3

Seuraavaa unelmaa seuraamassa

Käteni olivat tyhjät

onneksi 

olin niin avoin ja utelias 

silloin 

uskalsin käydä

outoon paikkaan.

Eksyessä löysin tänne

astuin vahingossa sisään.

Kohtalon kellot eivät soineet.

Kaikki olivat niin hiljaa kuin kysyen:

uskallatkohan?

Polvistuin elämäni äärelle

kurkistelemaan

uuteen suuntaan

unelmani ensimmäistä

ääriviivaa.

-Katja-Maaria Kaskinen-

Viikon sanoma: Follow your bliss. Eli seuraa sydäntäsi, intuitiotasi, intohimoasi tai miksi sitä haluat kutsua. Se ihana tunne sisälläsi, jonka seuraaminen saa sinut olosi kevyeksi ja sinut onnelliseksi. Sitä minä olen täällä tekemässä. Ja mikään, mikä tuntuu näin hyvältä, ei voi olla väärin. 

Ihanan rentouttavaa, mutta silti niin jännittävää viikonloppua teillekin ihanat! <3

Meditaation alkeiskurssi osa 1

Istut mukavasti kolmelle pehmoiselle tyynylle. Hetken heiluttuasi löydät mukavan asennon, jossa todella pystyt suoristamaan selän  ja hengittämään vaivattomasti. Opettajan johdolla alat seuraamaan hengitystäsi. Sisään. Ulos. Sisään. Ulos. Tunnet pallean nousevan. Laskevan. Olet täysin rento, täysin tässä hetkessä. Tunnet olosi kevyeksi ja helpoksi, melkein kuin leijuisit ilmassa. Mielesi kevenee ja hiljalleen tyhjenee. Ajatuksen juoksu vaimenee, kunnes jäljellä on vain sinä ja hengityksesi. Ilma virtaa sieraimista sisään ja sitten ulos. Aika kuluu ja kun luulet löytäneesi ylimmän rauhan, hetkeä myöhemmin ymmärrät myös maailman kaikkeuden olemassa olemisen merkityksen.

Noooot. :D Haha näin oikeasti tapahtuu ensimmäisellä meditaatiotunnilla:

Istut mukavasti kolmen tyynyn päälle ja takamuksen painautuessa vasten pehmeää alustaa, alat jo pitämään tästä meditaatioasiasta. Pieni epäilys on olemassa selän suorassa pysymisestä.. Opettaja kyselee kaikkien aikaisemmat kokemukset ja odotukset tälle kurssille. Me olemme amatöörejä, mutta uteliaita amatöörejä. Kolmas kurssilainen on hermoromahduksen ja uusiutuvien paniikkikohtausten takia joutunut opettelemaan meditointia jo aiemmin, mutta haluaa oppia enemmän. Lopulta aloitamme.

Suljet silmäsi ja tarkoituksesi on seurata hengitystäsi ja palleaasi, joka kohoaa ja laskee sisään- ja uloshengityksen tahtiin. Sisään. Ulos. Vitsi miten siistiä ollaan meditaatiokurssilla! Ai niin, sisään, ulos.  Voi jos joku voisi ottaa tästä nyt kuvan, se näyttäis hyvältä blogissa! Ulos. Tämä paikka on ihana, avokado-feta-voileipä jonka tänään söin - omnom. Aaaargh sisään! Ulos! Nythän se onnistui, en ajatellut mitään! Paitsi nyt taas ajattelen. Huoh.. Sisään. Ulos. Sisään. Keskity. Sisään. Ulos. Kärpänen. Jalalla. Opettaja sanoi, ettei saa liikkua. Sisään. Onkohan se sittenkin sääski? Mitä jos se on denque-sääski! ULOS! Älä liiku! SISÄÄN. Heikottaa. Tämä ei varmaan ole ihan luonnollinen hengitys.. Uuuuuuulos. Parempi. Sisään. Kauankohan me ollaan jo istuttu tässä? ……..
Ja tätä jatkuu 20 minuuttia.

Mutta jotain opin jo ensimmäisestä tunnista. Tärkeintä meditaatiossa on olla tässä hetkessä. Siihen tarkoitukseen hengityksen seuraaminen on hyvä keino, sillä se jatkuu koko ajan, se on helppo tuntea ja koska tunne muuttuu koko ajan, siihen on helppo keskittyä. Tai helppo ja helppo.. Meditointi tuntui oikeastaan enemmän mielen nyrkkipainilta, mutta jo kolmessa päivässä keskittyminen hiljalleen helpottui. Opettaja sanoi, ettei itseensä saa turhautua, vaikka ajatus karkailisi. Ajatukset piti vain huomioida ja antaa jatkaa matkaa ja itse palata takaisin hengityksen pariin. Välillä tuntui, että ainoa hyvä asia koko meditaatiossa on kolme pehmeää tyynyä… Mutta kun ensin vartti meni todella nopeaa ja toisella kerralla parikymmentä minuuttia vielä nopeampaa ja pieniä onnistumisen elämyksiä oli jo kertynyt, alkoi meditaatio tuntua itse asiassa aika mielenkiintoiselta. Aloin jo odottamaan seuraavan päivän oppituntia.

Voin kuvitella meditaation olevan vahva työkalu sellaisina elämän ajanjaksoina, kun stressi on päällimmäinen tunne ja kaikki ahdistaa. Kymmenen minuuttiakin ilman tuota tunnetta voi tehdä ihmeitä. Useita positiivisia tutkimustuloksia on jo olemassa meditoinnin terveysvaikutuksista. Tarkoitus on olla läsnä tässä hetkessä miettimättä sen enempää onko se hyvä vai huono. Pitkällä aikajanalla meditointi lisää mindfullnessia, eli länsä oloa tässä hetkessä jokapäiväisessä elämässä ja se taas lisää tyytyväisyyttä, onnellisuutta ja hyvinvointia. Kuinka monta kertaa olet pysähtynyt ja miettinyt mitä olitkaan tekemässä? Tai laitoinkohan jo teehen sokeria? Lukitsinko auton ovet? Jätinkö kahvinkeittimen päälle? Minne laitoin kädessäsi olevan esineen tai päässäni olevat silmälasit?

Niinpä.

Ilmeisesti meditaatio on myös hyvin yksilöllinen asia, joten oikeaa ja väärää ei ole. On vain hyviä onnistumisia. Joten kokeilepa tätä ensi kerralla kun sinulla on itsellesi aikaa vartti.

Harjoitus 1.

-Laita kello soimaan 15 minuutin päästä

-Istu mukavasti - ehkä niin, että polvet ovat lantion alapuolella, tai mikä tahansa tuntuu sinusta hyvälle. Kädet lepäävät polvien päällä tai sylissä, selkä on suora, sillä se itseasiassa vaatii vähemmän työtä kuin pyöreän selän paikoillaan pitäminen. Älä makoile, koska muuten nukahdat helposti.
-Valitse paikaksi jokin rauhallinen ympäristö, jotta häiriötekijöitä olisi mahdollisimman vähän.
-Ala seuramaan hengitystäsi. Tunne kuinka pallea nousee ja laskee kevyesti hengityksesi tahdissa. Hiljennä ääni pääsi sisällä ja anna muidenkin ajatusten tulla ja mennä. Jos yrität pakottaa mielen hiljaiseksi, on se kuulemma kuin yrittäisi läiskiä veden pintaa tasaiseksi. Joten ihan rauhassa vaan.
-Jos tunnet epämukavuutta, kutinaa, halua liikkua, ihan mitä vain, älä reagoi siihen. Sen sijaan katso miltä hetken päästä tuntuu, sillä jokainen sisään- ja uloshengitys on uusi hetki. Anna itsellesi vapaus olla reagoimatta ulkoa tuleviin ärsykkeisiin.
-Jos ja kun mielesi harhailee, palaa vain rauhassa hengitykseen.
-Voit myös tunnustella, kuinka ilma kulkee sieraimista sisään ja ulos.
-Älä tarraudu ajatuksiin, edes niihin positiivisiin.
-Tarkoituksesi on tarkastella nykyhetkeä ilman minkäänlaista arviota siitä.
-Mikään ei ole niin tärkeää, että sinun täytyisi juuri nyt miettiä sitä.
-Anna itsellesi anteeksi ja koita olla turhautumatta.
 

Ystäväni oli ensimmäisen tunnin jälkeen erittäin turhautunut ja ahdistunut, mutta oma mielenkiintoni vain kasvoi entisestään ja parin viimeisen kerran jälkeen olin vakuuttunut, että tämä on asia, jota ehdottomasti täytyisi harjoitella. Varsinkin kun itselläni on niin vilkas mieli, että joskus se metelöi niin kovaa, että nukkumattikin pysyy loitolla. Jos jotenkin onnistuisin hiljentämään sen helposti niinäkin iltoina, olisi se jo pieni ihme.

Jotta tämä postaus ei paisu enempää, kaksi viimeistä päivää ja niiden harjoitukset laitan ensi kerralla. Luvassa mm. laskuharjoitus, kävelymeditointia, kehon tarkkailua, esimerkkejä muista meditaatiotavoista sekä ahaa elämyksiä.  

Millaisia kokemuksia teillä on meditaatiosta? Ehkä kokeilet sitä nyt ensimmäistä kertaa? Miten kävi?:)

Meditaatiokurssi paratiisisaarella

Taas on hetki vierähtänyt edellisestä tekstistä. Jostain syystä minulla on ollut nyt se hetki, joka ilmeisesti kaikille bloggaajille tulee jossain vaiheessa. Se tunne kun tuntee itsensä täysin riittämättömäksi ja osaamattomaksi, jokainen kirjoitettu lause tuntuu naurettavalta. Sitä haluaisi tehdä todella hyvää jälkeä, ja siksi ikinä ei oikeastaan ole hyvä hetki aloittaa. Sitten kun muistaa muistuttaa itseään, että omaksi iloksenihan minä tätä teen niin kappas kun on heti helpompaa! :)

Olin viime viikolla Gili-saarilla omatoimisella Wellness-lomalla! Siihen kuului joogaa, meditointia ja kookos kerran päivässä. Myös hieronta, päiväunien nukkuminen rannalla, merivedessä lilluminen, selvin päin bailaaminen, pitkät yöunet sekä erinomainen kasvisruokavaliokokeilu kuuluivat myös asiaan.

Meditaatio on aina kiinnostanut jollain tapaa, mutta en oikein ole ikinä ymmärtänyt mitä se on ja mikä sen tarkoitus on. Lisäksi olen luullut, että se on jonkinlainen hokkuspokkusasia, vaikka sitähän se ei kyllä ole (paitsi jos aletaan puhumaan levitaatiosta, jota ei ikävä kyllä tällä kurssilla opetettu..) Paikan nimi on The Yoga Place ja kurssi maksoi 200 000 rp joka on vajaa 14e. Sen lisäksi otimme saksalaisen kaverini kanssa kolmen kerran joogapassin (toiset 14e) ja joogasimme siis myös joka päivä.

Paikka on ihan mielettömän kiva. Sen omistaa suht nuori pariskunta - rouva on jenkeistä ja sulho on hollannista. Kumpikin selvästikin olivat asialleen vannoutuneita ja kuulimme tarinoita kymmenen päivän hiljaisuus-treatista Intiassa, jonka aikana ei saa puhua, ei lukea, ei käyttää internetiä. Nukkuminen, kahdesti päivässä ruokaileminen sekä kirjoittaminen on kolmentoista tunnin päivittäisen meditaation lisäksi sallittuja. Lisäksi söimme navat täyteen terveysruokia ja tutustuimme maailman suloisimpaan joogakissaan! Se oli huonossa kunnossa kun omistajat sen löysivät, mutta nyt se nautti elämästään täysin rinnoin meditoiden turistien kanssa tai antaen näille lisä haastetta jooga tunneilla sijoittumalla vitaaleihin paikkoihin joogamatolla. Vaikka pelkäänkin kissoja ja en yleensä halua niihin koskea, tätä halusin koko ajan silittää ja olisin voinut jopa ottaa kotiin mukaan!

The Yoga Place sijaitsee Gili Trawangalla, joka tunnetaan bilesaarena, mutta bileet oikeastaan on ainoastaan osa saaren rantaa ja kun sieltä pääsee pois, on ympärillä todella hiljaista. Gili Trawangan ei ole mun lemppari kolmesta Gilien saarista, mutta se on niistä suurin ja kuuluisin. Kauemmasta Gili Airista tiedän enemmän uudenvuoden jälkeen, mutta viereinen pieni Gili Meno on kaikkein rauhallisin ja hiljaisin ja siksi juuri sopivin honeymoonmatkailijoille ja pariskunnille. Siellä olimme myös poikaystäväni kanssa ja se on rauhallisuudellaan ehdoton lempparini! Meditaatiokurssin jälkeen menimme sinne nautiskelemaan elämästä ja minun oli tarkoitus viipyä siellä useampi yö, mutta koko ensimmäisen yön valvoin niistäen ja aivastellen. Koska kaverini joutui palaamaan Balille sunnuntaina ollakseen maanantaina koulussa, päätin lähteä hänen mukaansa etuajassa. Yövyimme ecohostellissa, jossa periaatteessa nukuimme ulkona, ainoastaan sääskiverkko ympärillä. Koska täällä on sadekausi alkamaisillaan, on lämpötilat öisinkin aika korkeat ja ilman ilmastointia yölläkin saa vain makoilemalla hien pintaan. Lisäksi vessat ovat samanlaiset kuin Suomessa hyyssikät erätuvissa ja sähköttömillä mökeillä. Ainoa ero on, että täällä on vuoden ympäri se 30 astetta lämmintä ja haju on myös sen mukainen. Joten hostelli ei todellakaan ollut sopiva sairasteluun. Sunnuntai-iltana oli mukava päästä Bali-kotiin, varsinkin kun alkuviikko vielä meni sairastellessa. Tänään vaan vähän yskittää, mutta muutoin on reipas mieli.

Kolmen kuvaussession kuvat tulossa, kunhan nyt saan aikaseksi käydä ne läpi! Ja lisää sessioita pukkaa kun aika käy vähiin. Ensi viikonloppuna menemme islantilaisen Saran kanssa Lemboganille, joka on kuulemma ihana pieni saari Balin lähellä. Sitä seuraavana viikonloppuna menemme kulttuuririkkaaseen Ubudiin, jossa tarkoituksena on tavata myös healer, eli parantaja. Jänniä hommia tulossa, ei todellakaan ois aikaa flunssalle!

Kiinnostaisiko teitä kuulla lisää meditaatiokurssista? Mitä siellä opetettiin meditaatiosta, mitä tekniikoita kokeilimme ja miltä kaikki tämä tuntui? Meditaatio on periaatteessa aika yksinkertaista, mutta käytännössä ei yhtään niin helppoa ja mielelläni kerron kokemuksesta lisää.

Ihanaa tortai-iltaa sinne ilmeisen pimeään, mutta niin rakkaaseen koti-Suomeen!