torstai 28. syyskuuta 2017

Nyt tuli lotossa jättipotti!

Oon muuten lottovoittaja. Ja niin oot muuten todennäköisesti sinäkin. Aina välillä pitää mennä kauas, että näkee lähelle. Ja niinhän siinä meidän Hondurasin reissussa kävi.

ikkuna-15

Kotiin palattua tuntuu uskomattomalta katsoa omaa opiskelija-asuntoani ja miettiä, että tämä on minun arkinen kotini. Kun sieltähän ei oikeasti mitään puutu. Lämmintä vettä tulee HETI suihkusta. Keittiön kraanavesi on puhdasta ja on maultaan yksi parhaista juomista maailmassa. Netti ja lämmitys toimii, eikä keittiön pöydälle mahtuisi enempää yleishyödyllisiä härpäkkeitä. Ah mikä luksushuoneisto! Heti auringon laskun jälkeen minkäänlaiset möröt eivät hypi kotikadulleni ja tee minusta yön ajaksi kotini vankia. Mistään ei kuulu laukauksia ja käytönnssä jokainen teini Suomessa kadulla hattaran tai purukumin myymisen sijaan osaa lukea ja kirjoittaa - ja voi siten jatkaa elämäänsä haluamaansa suuntaan. 

Mietittiin myös poikaystävän kanssa, että miksi niin monet ulkomaalaiset ystävämme opiskelevat tutkintoa ulkomailla, mutta Suomesta käytännössä vain hyvin harva lähtee yliopistoon muualle. Totesimme, että täällä on niin laadukas JA ILMAINEN opetus, ettei kenelläkään ole mitään syytä lähteä merta pidemmälle opinahjoon.

Honduras oli upea. Ihmiset olivat vieraavaraisia, luonto oli sanoinkuvaamatonta. Mutta on se kuulkaa vaan niin, ettei 35 C asteinen lämpö ja Karibianmeri tee autuaaksi, jos perusasiat puuttuvat. Ongelmia on toki meillä täällä Suomessakin, mutta mahdollisuudet tehdä asioille ovat aivan eri luokkaa. Ei tule taas hetkeen ihan joka pikkuasiasta valitettua, vaikka Suomen kelit, avocadon hinta ja verokarhun kalliiksi käyvät vierailut siihen aika usein houkuttelisivatkin. 

Kotiin palatessa olo oli vähän niin kuin olisi ostanut lottokupongin ja unohtanut sen pöytälaatikkoon. Sitten yksi kaunis päivä löytää kupongin ja S-marketin kassajonossa niitä ylihintaisia avocadoja ostaessaan kuuleekin olevansa se etsitty tuore miljonääri. Oh härre! Sittenhän tässä täytyy alkaa nauttimaan elämästäni miljonäärinä!

Onhan noita muitakin hyviä paikkoja maailmassa, mutta kyllä suomalainen syntymätodistus on yksi iso jättipotti. Tällaiseen kotiin on aina hyvä palata.

Kiitollista viikonlopun odotusta sulle ja mulle! <3

ikkuna-17 ikkuna-16 ikkuna-14

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Maisteri täällä hei!

Hei vaan hei!
Mikäs tämä tällainen blogi olikaan? Vähän melkein ujostuttaa naputella tänne, mutta enpä anna sen häiritä!
Mitä kuuluu?


Täällä päässä blogia eletään jonkin näköistä pientä siirtymävaihetta. Viime vuosi sisälsi kaksi gradua ja vajaat sata muuta opintopistettä - vähän meinasi välillä ruveta hengästyttämään. Toukokuussa aloitin työn Nesteen HR & Development tiimissä, jossa pääsin ensimmäistä kertaa tekemään työtä, josta olisin voinut tehdä itselleni ammatin. Itse asiassa tänä kesänä ensimmäistä kertaa en malttamattomana laskenut päiviä, jolloin pääsisin takaisin yliopistolle. Sen sijaan haikeana ja epäuskoisena laskin päiviä, jolloin en enää saisi tulla merennäköalatyöpisteelleni ihanien kollegoideni seuraan tekemään super mielenkiintoisia juttuja. Niin kuin kaiken hyvän, myös näiden kesätöiden tuli loppua - ja niin kävi perjantaina. Kiitos Neste, olit minulle hyvä!

Työelämän viehätykseen ehkä vaikuttaa mieluisan työpaikan lisäksi myös se, että valmistuin kesäkuussa kauppatieteiden maisteriksi viestinnän johtamisesta. Yleensähän valmistuminen tarkoittaa, että ihminen aloittaa uuden elämän vaiheen - jos kaikki menee hyvin, hän menee töihin ja voi aloittaa vakaamman ja pankkitiliystävällisemmän jakson elämässä. Sen sijaan minulla on vielä syksy jäljellä Jyväskylässä psykologian työelämäopintoja tehden, jonka jälkeen keväällä teen pakollisen unelmapsykologiharjoittelun työterveydessä. Eli Onnibussi ja opintotuki, hear I come, again! Jostain kumman syystä tasainen arki ja suurehkompi tilipussi olisi tässä kohtaa alkanut jo houkuttaa.. Mutta jospa kahdeksas vuosi yliopistossa toden sanoo! Vaikka vähän alkaa jo taisteluväsymys vaivata opiskelua, ensi kesänä toivon mukaan juhlitaan myös psykologiksi valmistumista.

Niin ja hei, huomenna lähden Jyväskylään vielä paketoimaan tämän vuoden kolme viimeistä kurssia, mutta sitten! LOMA! Loma loma loma. Mielestäni erittäin ansaittu kahden viikon loma, jota on vähintään noin 365 päivää odotettu! Jotta arjesta irtaantuminen (ja auringon paiste) olisi taattua, lähdemme ihan kokonaan toiselle mantereelle. Ensi viikolla lennetään päiväksi Frankfurtiin, josta matka jatkuu New Yorkiin. Siellä meitä odottaa ihana pieni hippi-airbnb asunto ja viisi päivää pelkkää vapautta! <3 Aion syödä jenkkipannukakkuja niin paljon kuin vain vyö antaa periksi ja joku musikaalikin olisi kiva nähdä - sen tarkempia suunnitelmia ei ole.

New Yorkin jälkeen lennetään Hondurasiin juhlimaan nuorta rakkautta. Polttarit vietetään paratiisisaarella ja itse häät juhlitaan sademetsän uumenissa. Kuinka siistiä?! Paluumatkalla lennetään taas New Yorkiin ja Münchenin kautta kotiin.

Lähtö on jo lähellä, mutta TO DO -lista on vielä sen verran pitkä, että matkafiiliksissä ei vielä pääse olemaan. Ehkä lentokoneessa sitten? Reissussa aion juhlia koko vuoden onnistumisia, saavutuksia ja oppiläksyjä kerralla. Rankka vuosi, mutta tulipa tehtyä!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Taas se vaihtuu

2016 oli kiireinen vuosi. Pääsin valloittamaan viisi uutta maata, tapasin kymmeniä ja taas kymmeniä ihania ihmisiä ympäri Suomea ja maailmaa, suoritin noin 80 opintopistettä, olin aktiivisena Suomen ja Euroopan psykologiaopiskelijoiden liittojen toiminnassa ja pidin 4-10 joogatuntia viikossa. Sanotaanko nyt vaikka niin, että joulukuun ensimmäisen viikon jälkeen ei ole tällä tytöllä ollut enää paljon annettavaa. Onneksi loma onkin pyhitetty lepäämiselle ja latautumiselle.  

Kuten en muinakaan vuosina, en viime uutena vuonnakaan tiennyt mitä tuleva vuosi toisi tullessaan. Suurilta yllättäviltä mullistuksilta ei säästytty nimittäin tänäkään vuonna, mutta joskus on päästettävä irti, jotta jotain uutta voi syntyä. Suunnitelmat ovat hyviä suunnanantajia, mutta olen oppinut, että mieli kannattaa pitää avoimena äkkinäisille muutoksille ja niiden tarjoamille mahdollisuuksille.

Paljon ihanaa toivottavasti on luvassa taas vuonna 2017. Suunnitelmissa olisi nähdä neljä uutta maata ennen toukokuuta, kesään mennessä tavoitteena olisi saada kaksi gradua valmiiksi ja valmistua kauppatieteiden maisteriksi. Kaiken kaikkiaan tuleva vuosi on viimeinen yliopistossa ja Jyväskylässä. Vuoden päästä tähän aikaan olen toivon mukaan saanut kaikki psykologiankin opinnot pakettiin ja innolla odottelen keväällä alkavaa viiden kuukauden harjoittelua, jonka jälkeen onkin aika siirtyä työelämään. Mikä on ensivuoden jokerikortti - se jää vielä nähtäväksi.

Uuden vuoden lupauksia en ajatellut tänä vuonna tehdä. Kuitenkin haluaisin ensi vuonna syödä vielä vähemmän eläinperäisiä tuotteita, tehdä tilaa omalle joogaharjoitukselle, ottaa aikaa luovalle puuhastelulle ja kiinnittää enemmän huomiota ympärilläni oleviin ihmisiin. Voi toki olla, että vasta kevään jälkeen on enemmän aikaa paneutua näihin. Tai ei välttämättä silloinkaan. Ja sekin on ihan ok. Koska ennen kaikkea haluan olla itselleni armollinen ja huolehtia omasta jaksamisestani. Joten rakas 2017, voisiko vuoden yllättäjä olla jotain mikä ei vaatisi kovasti aikaa, energiaa tai kotisohvalta poistumista?

Kiitos 2016, olit jokseenkin raskas, mutta sitäkin opettavaisempi, ja toithan tullessasi myös paljon ihanaa. Olkoon seuraajasi hieman rauhallisempi ja ennalta-arvattavampi tapaus, jota ei kuitenkaan voi tylsäksi haukkua.


Ihanaa uutta vuotta teille kaikille! Syökää paljon (vege)nakkeja, halatkaa lähimmäisiänne ja älkää uskoko kaikkea mitä tinat teille kertoo! <3