Mökkeilyn kuusi kultaista sääntöä

1. Ota mukaan vain hyvää seuraa. Vaikka veli ja sen morsian, oma kulta ja kaksi koiraa. Mökillä jos jossain täytyy saada olla oma itsensä, muutoin mökille lähteminen ei ole sen arvoista. Myös valittajat kannattaa jättää kotiin. Jokaisen mökkiläisen on pystyttävä kantamaan oma kortensa kekoon mökkitöissä mukisematta, ja lisäksi mielikuvitusta täytyy olla sen verran, että sadesäälläkin keksitään muutakin kuin eri huoneissa kännykän kanssa mököttämistä.

2. Ota mukaan hyvään ruokaa ja juomaa. Kirjoittamaton, mutta erittäin tiukka sääntö on, että ruoka ei saa loppu kesken! Eli ruokakaupassa todellakin mieluummin överit kuin vajarit. Mutta myöskää ei ehkä kannata pakata mukaan pelkästään sokeria eri muodoissa, vaan jotain oikeasti hyvää ja ravitsevaa. Tortillat on helppo ja hyvä ratkaisu isommallekin porukalle. Terveellinen ruoka, parempi mieli - koska ne ovat oikeasti yhteydessä toisiinsa. Ja juoman laatu ja määräkin on juojasta kiinni, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen sitä mieltä, että happy joy tai kaksi illassa pitää krapulan loitolla ja illan laatu ei silti kärsi. Joskus myös juustot kaipaavat viiniä kyytipojakseen.. Pointti on, että rentouttavalla mökkireissulla toimintakyky säilyy seuraavanakin päivänä.

3. Pidä somelakko. Jos joskus, niin nyt on se hetki. Laske kännykkä laukun sivutaskuun ja hengitä. Kokeile huviksesi päivät olla ilman puhelinta. Ja nyt puhun varsinkin sinulle, jolle tämä kohta tuntui erityisen ahdistavalta. Itseni lailla sinä olet se, joka sitä eniten tarvitsee.
Jossain oli ihana lause "There is no wifi in the forest but I promise you will find a better connection". Kokeile pari päivää pystytkö liittymään tuohon yhteyteen. Mökkikuulumiset voi päivitellä sitten vaikka kotimatkalla autossa instaan ja faceen.

4. Mukavat vaatteet ovat avainasemassa onnistuneessa mökkireissussa. Mitä useampaan kertaan koeajetut (eli mitä nuhruisemmat) vaatteet, sen parempi. Parasta olisi jos vaatteet olisivat niin mukavat, ettet edes huomaa niiden päällä oloa. Lisäksi niiden täytyy kestää pientä elämän näköistä likaa. Sillä mökillä ei todellakaan saa jättää mustikoita poimimatta, olla istumatta mättäälle tai laittamatta tulia saunalle vain siksi, etteivät housut saa sotkeentua.

5. Virittäydy tunnelmaan. Nauti luonnosta, sen äänistä, tuoksuista ja jopa sen antimista. Mikään ei maistu niin hyvältä kuin itse poimitut mustikat ämpäristä samalla kun istuu laiturilla ja perkaa roskia pois. Tarkkaile eläimiä. Todennäköisesti vaihtoehdot ovat linnut tai mukanasi tullut koirakaveri, mutta sekin on paljon! Ota koirastasi mallia miten yhteys luontoon löytyy nopeasti ja vaivattomasti. Ehkä myös huomaat karvakuonon mökkimoodissa eroa kotioloissa tapahtuvaan toimintaan. Unohdu katselemaan koiran intoa, kun se juoksee veteen kepin perässä, tai sen reaktiota, kun kärpänen terrorisoi sen leppoisaa varvikossa makoilua.

6. Pysähdy. Jätä työt ja muut huolet kyläkaupan kohdalla pois ja keskity mökkeilyyn kuin muuta elämää ei olisi. Ole oikeasti läsnä. Läsnä itsellesi, muille mökkiläisille. Nauti joka suupalasta ja joka siemauksesta, niin kuin maistaisit niitä ensimmäistä kertaa. Huomaa yhteys, jonka luonnossa saat. Se voimistuu sitä enemmän mitä enemmän sitä etsit. Nauti mukavista vaatteistasi ja siitä, että meikkilaukku jäi kotiin. Anna muidenkin olla juuri sellaisia, kuin he ovat.

Sitä vartenhan olet mökille tullut.

Mökkeilyn kultaisia sääntöjä seuraamalla saat reissustasi varmasti enemmän irti. Minä ainakin sain. <3

Unohtuiko teidän mielestä joku?

Pääsiäinen Lapissa ja pieni munayllätys

Meillä oli ihana perhepääsiäinen! <3 Oltiin kullan ja koiruuden kanssa Enontekiöllä Hetan mökillä pääsiäisviikonloppu. Seuranamme olivat vanhempani, veljeni ja tämän morsian sekä näiden pieni Lili-koira. Kuusi aikuista ja kaksi koiraa - vaikka iso mökki onkin, oli täällä tunnelmaa! :D Mut just silleen hyvin.

Pääsiäinen meni ampumakisoja viettäen, moottorikelkkaillen, kuntosalilla käyden ja saunoen. Eli siis kaikki perusjutut mitä nyt pääsiäisperinteisiin kuuluu. :D Ja olihan meillä tietysti kauhea määrä herkkuja! Riistaruokia, minttukrokanttipannacottaa, påskmust-limsaa, juustoja, valkkaria, muurikkalättyjä, suklaamunia ja kaikkea muuta hyvää. Kyllä dieettiä on taas noudatettu! No, ens viikolla sitten taas.. :D Isolle porukalle on ihana tehdä iso aamupala ja pekonitkin paistettiin aamulla Lapin hengen mukaisesti ulkona muurikalla.

Oli ihana olla tällaisella porukalla, harmi että veli morsioineen lähti jo sunnuntaina ja minun unikaveri lähti keskiviikkona. Sunnuntaista tiistaihin oltiin kullan ja koiran kanssa Näkkälässä meidän pienellä erämökillä, jonne ei mene tietä ollenkaan, ja johon ei tule sähköjä eikä vesiä. Se paikka on niin ihana pieni piilopirtti, että se vaatii ihan oman postauksensa!

Pääsiäisen kruunasi löytö, jonka isä vahingossa teki etupihalla olevasta linnunpöntöstä. Viimeisistä kuvista voit kurkata millainen harvinainen rouva meidän naapuriin muutti pienten muniensa kanssa! ;) Melkoinen tipu sanoisin!

Ihanaa torstai-iltaa! Huomenna alkaakin taas viikonloppu! <3

Mitäs?

Eiköhän ne kuvat nyt riitä... >:(

Huomenna kotiin

Huomenna ois tarkoitus laskeutua Suomeen… Niin tuhat tunnetta ja ajatusta juoksee korvien välissä, kun yritän edes sivuta tuota ajatusta, että tähän asti olenkin tyytynyt yrittämään siirtää sen pois mielestä. Mutta nyt ajattelin kertoa teille, ja selventää myös itselleni, mitä oon asiasta mieltä. Ja mikä ois sen selkeämpää kuin ranskalaiset viivat! :D Joten niillä mennään tänään. Ehkä mä vielä joskus voin kirjoittaa aiheesta runon tai sonaatin, mutta nyt tarvitaan vähän jäsentelyä. Tässä kolme listaa; mitä odotan ilolla, mitä odotan kauhulla ja mitä jo nyt ikävöin. Here we go!

Asiat, joita nyt jo ikävöin:

-ihanat uudet ystävät ja tutut, insidejutut ja päivittäiset rituaalit
-erilaiset ruuat ja herkut, joita ei kotoa saa
-halvat hinnat ja kaikki se, mitä halpuus mahdollistaa ja helppoutta, jonka se elämään tuo
-lämpö ja aurinko
-päiväunet aamupalan jälkeen
-päiväunet lounaan jälkeen
-tuoreet, valmiiksi pilkotut hedelmät (joihin minulla on varaa)
-valkoinen riisi, jota täällä saa joka katukeittiöstä ja Suomessa ainoastaan kiinalaisista ravintoloista
-eksoottisten paikkojen ja asioiden kuvaaminen
-ulkoilmasuihku
-gekon huuto
-meressä lilluminen ja aaltojen ääni
-englannin ja bahasa indonesian puhuminen
-auringonvaloon herääminen
-jooga ja sitä miten erilailla sitä Balilla opetetaan
-kaikki spirituaalinen hömppä joka täällä ympäröi ihmisiä, mutta joka Suomessa loistaa poissaolollaan
-yhteisöllisyys, joka Aasiassa on iso osa ihmisten selviytymistä ja hyvinvointia
-sitä, kuinka erikoinen olen vaaleilla hiuksillani ja suht kalpealla ihollani. Suomessa kun meitä albinokultakutreja on vähän enemmänkin..

<3

Kauhulla odotan:

-sitä hetkeä, kun ruokakaupassa on kaikki niin kallista, että pitää miettiä ostaako tänään juustoa vai kurkkua leivän päälle
-sitä kun joutuu itse pyykkäämään, laittamaan pyykit kuivumaan ja vielä ottamaan ne pois ja viikkaamaan.. Ja silittämäänhän minä en ala, joten tervetuloa ryppyiset vaatteet..
-ruokakaupassa käynti ja ruuan laitto… Näihin menee ihan hirveästi aikaa!
-hengiltä jäätyminen
-kesätöiden etsiminen
-kaikkien pikkuasioiden hoitaminen, kuten puhelinliittymän hankkiminen, vakuutuksen muuttaminen jne jne..
-lumityöt (joita en ole tähänkään mennessä juurikaan tehnyt, mutta kyllähän auton putsaaminen lumesta lasketaan!)
-se, kun iho ja huulet kuivuu nopeampaa, kuin niitä kerkeää rasvaamaan
-ei mani-eikä pedikyyrejä eikä ainakaan hierontoja
-se tunne, kun sormet, varpaat tai korvat jäätyvät
-se, kun rusketus katoaa samalla hetkellä, kun iho joutuu ensimmäisen kerran kosketuksiin miinusasteiden kanssa
-laukkujen purkaminen ja tavaroille paikan etsiminen
-farkkuihin tunkeutuminen kuuden kuukauden jälkeen
-totuttelu taas jakamaan kaikki sängystä lähtien jonkun toisen kanssa
-suunnitelmien miettiminen jonkun muunkin aikataulun mukaan
-herääminen, kun on vielä pimeä ja silti täytyy nousta
-se kun varallisuustasoni ei olekaan keskitasoa vaan tasoa "opiskelija".
-arki ja se, että ihmiset taas odottavat minulta jotain. "Jotain varmaan tarttis Karoliina tehdä"..

Iloiset asiat kotiin paluussa ja asiat joita odotan innolla:

-kavereiden, tuttujen ja sukulaisten näkeminen
-koiruuden rapsuttelu jälleen
-omien tavaroiden hipelöiminen ja ylipäätään yli matkalaukullisen omistaminen!
-"uusien talvivaatteiden" löytyminen laatikoista, joihin ne on viime talven jälkeen pakattu
-villasukat, kuppi teetä ja takkatuli <3
-käsityöt, kuten kymmenen paria keskeneräistä villasukkaa ja pari vaiheessa olevaa villapaitaa
-askartelu ja leipominen
-hyvä kahvi
-syliin sukeltaminen
-Fifty shades of grey-kolmas osa kirjana, joka jäi kesällä lukematta
-proteiinipitoiset ruuat
-mökkeily
-pitkät puhelut ystävien kanssa
-se, ettei poliisia tarvitse pelätä
-ihana rasvainen ja suolainen popcorn, jota ei ole pilattu sokerilla. Kotitekoinenkin on jo superhyvä, mutta leffateatteriin joutuu varmaan jossain vaiheessa menemään..
-television (eli toisin sanottuna Netflixin ja HBO:n) ihmeellinen maailma tulee taas osaksi laiskoja iltoja
-päivän valkeneminen kirkkaana talvipäivänä
-riisipuuro kanelilla tai mustikkakeitolla
-tankotanssi
-kynttilöiden tunnelmavalaistus pimeässä pakkasen paukkuessa pihalla
-aurinkoinen päivä keväthangilla
-Hesburgerin pöperöt ja paprikamajoneesi
-juustot, kuten brie ja halvat valkkarit ja kuoharit <3 nii ja ei saa unohtaa sidukoita!
-vesihanasta juominen

Oishan näitä vaikka kuinka, jos vaan jatkaisi miettimistä. Mutta ehkä tässä nyt jonkin näköinen käsitys siitä, mitä mielessä pyörii.. Jokaista listaa kirjoittaessa ja lukiessa mielialakin menee sen mukaan. Ikävöitäviä asioita miettiessä on kuin joku kääntäisi sukkapuikkoa sydämessä ja haikeus valtaa mielen. Toisaalta myös kiitollisuus sitä kaikkea kohtaan, mistä tuli minulle niin tärkeää ja josta nautin niin paljon, että nyt voin niitä ikävöidä. Kun mietin kauhulistaa, alkaa todellakin ahdistaa ja mielen valtaa väistämättä pieni alakulo.. Ne yritän parhaani mukaan olla huomioimatta tai ainakin yritän olla antamatta niille liikaa valtaa. Mutta sitten mietin kaikkea niitä ihania asioita, joita kotiin paluu myös tarkoittaa ja joita en ehkä ole reissun aikana suostunut kaipaamaan välttääkseni koti-ikävän. Onhan minulla monta hyvää syytä palata kotiin ja ilman asennevammaa on kotonakin varmasti jälleen kiva olla.

Olen vannottanut itseni lupaamaan muutaman asian itselleni. Tuosta lauseesta lähti sen verran deeppiä juttua, joka paisui ja paisui, joten se luvassa vasta seuraavalla kerralla.
Sitten Suomesta.

Kiitos Aasia, Karoliina kuittaa.

Ps. Hei tyypit kohta nähdään! <3

Just smile

Haluaisin kauheasti kirjoittaa teille jotain.

Haluaisin puhua mun sydänsuruista liittyen Balilta lähtöön, haluaisin kirjoittaa viikon päässä vaanivasta kotiinpaluusta. Jotain haluaisin rustata parisuhteen jälleen näkemisestä tai pienestä, hyvälaatuisesta koti-ikävästä. Odotuksista ja peloista kotiinpaluuseen liittyen, ensi kesään liittyvistä huolista ja  mahdollisuuksista olisi myös kiva kertoa. Kotiväen terveyden tilasta huolehtiminen tai mietteet omasta jaksamisesta tänä keväänä olisi myös mainitsemisen arvoisia. Voisin präystäillä sillä, kuinka ihanaa täällä pohjois-Thaimaassa on tai itkeä sitä, kuinka pelkään jäätyväni hengiltä Suomen pakkasissa.

Haluisin kertoa teille niin paljon ja kuitenkaan minulla ei ole mitään sanottavaa. En vain löydä sanoja. En tiedä mitä sanoisin. Tai miten.

Koska tämä on selvästikin laatupostaus täynnä pelkkää asiaa, ei tähän turhanpäiväisiä kuvia tai mietelauseita edes tarvittaisi. Tänään kuitenkin tuli kadulla kyltti vastaan, joka jäi jostain syystä mieleeni. Siinä luki: Just smile. (Oikeastihan luin kyltin väärin ja siinä lopulta lukikin jotain muuta, jota en kuollaksenikaan muista, mutta tämä hymykehoitus oli minusta äärimmäisen osuva ja tarttuva!)

Hymyillään vaan. Ei aina tarvitse sanoa mitään. Ajan kanssa ne sanatkin varmasti löytyy. Ja onhan kaikki oikeastaan aika hyvin.

Hymyjä siis täältä kaukaa sinne pakkasten keskelle! :)

Jos ei suupielet muuten kaareudu, niin tässä muutama kuva, joista voi olla hyötyä. ;>

Mestariteos nimeltään 2015

Taas yksi vuosi pyörähti eteenpäin ja täytyy opetella kirjoittamaan 2014:sta sijaan 2015.

Vuosi 2014 toi tullessaan paljon hienoja asioita. Paljon uusia ihania ihmisiä ja toinen toistaan unohtumattomampia kokemuksia. Olen mennyt mukavuusalueeni ulkopuolelle, luottanut itseeni ja olen selvinnyt. Budapestin matka, oman alan kesätyöt, Iltalehden matkablogi (josta voit käydä lukemassa haasteen tälle vuodelle), uskomattoman sponsorit, kutsu Indiedaysin blogiyhteisöön, elämäni ensimmäiset polttarit, valokuvauksessa kehittyminen, oman tangon saanti, lukuisat muut asiat ja ennen kaikkea matka Aasiaan, joka kaikessa ihmeellisyydessään on ollut maailmaa mullistava.

Tällä kertaa uuden vuoden lupaukseni onkin jatkaa ja edistää asioita, jotka olen tällä reissulla löytänyt itselleni tärkeäksi. Siihen kuuluvat fyysistä hyvinvointia edistävät joogatunnit sekä lihansyönnin vähentäminen, spirituaalien hömpän kuten tarotkorttien opiskelun jatkaminen ja meditointi sekä ennen kaikkea omien intohimojen seuraaminen - muun muassa kaikki luova harrastelu ja etenkin valokuvaus ja tämän blogin edistäminen.

Ystäväni laittoi minulle uudenvuodentoivotusviestin. Hän toivotti hyvää uutta vuotta ja sanoi, että nyt on kaikkea koettu kuluneena vuonna ja on aika kääntää uusi sivu, kirjoittaa uusi tarina. Vastasin uudenvuoden toivotukseen ja sanoin toivovani, että tästä uudesta tarinasta tulee mestariteos - niin hänelle, kuin minullekin ja sitä samaa toivon nyt myös kaikille teille.
Kirjoitetaan tästäkin tarinasta sellainen, että se pistää vielä kiikkustuolissakin hymyilyttämään!

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille teille ja tervetuloa mukaan tänäkin vuonna! Pus täältä kaukaa! <3

Erilainen joulu

Kuva: Juha Hiltunen

Ulkona on 25 astetta lämmintä, yhtään joululahjaa en ole ostanut, enkä kertaakaan ole kuullut Vesa-Matti Loirin kajauttamana "Näin sydämeeni joulun teen". Miten tämän edes pitäisi tuntua joululta? Ainakaan siltä perinteiseltä. Vaikka riisipuuroa ja kynttilöitä kaipaankin, en voi sanoa, etteikö joulu bikineissä altaalla kookosta hörppien olisi myös mieleinen. Varsinkin kun sain paketeista parhaimman, nimittäin rakkaat tänne luokseni. Yksi rakkauspakkauksista jäi puuttumaan, mutta se toimitetaan minulle onneksi Thaimaahan tammikuun puolessa välissä!

Toivottavasti olette olleet kilttejä, polttaneet kynttilöitä ja syöneet paljon suklaata! Ja ennen kaikkea olette muistaneet osoittaa rakkaimmillenne kuinka tärkeitä he teille ovat. Lapsille joulun koho kohta on joulupukin tuomat lahjat, meille aikuisille se taitaa olla jo jotain muuta. Tänä jouluna olen saanut yhden ainokaisen paketin ja silti tämä joulu on yksi parhaista. Sen tekevät nauru, huolettomuus sekä rakkaiden ihmisten läsnäolo ja sitä kaikkea toivon myös teidän jouluunne.

Rakasta, rikasta ja rauhaisaa joulun aikaa kaikille teille täältä Singaporesta! <3

Meditaatiokurssi paratiisisaarella

Taas on hetki vierähtänyt edellisestä tekstistä. Jostain syystä minulla on ollut nyt se hetki, joka ilmeisesti kaikille bloggaajille tulee jossain vaiheessa. Se tunne kun tuntee itsensä täysin riittämättömäksi ja osaamattomaksi, jokainen kirjoitettu lause tuntuu naurettavalta. Sitä haluaisi tehdä todella hyvää jälkeä, ja siksi ikinä ei oikeastaan ole hyvä hetki aloittaa. Sitten kun muistaa muistuttaa itseään, että omaksi iloksenihan minä tätä teen niin kappas kun on heti helpompaa! :)

Olin viime viikolla Gili-saarilla omatoimisella Wellness-lomalla! Siihen kuului joogaa, meditointia ja kookos kerran päivässä. Myös hieronta, päiväunien nukkuminen rannalla, merivedessä lilluminen, selvin päin bailaaminen, pitkät yöunet sekä erinomainen kasvisruokavaliokokeilu kuuluivat myös asiaan.

Meditaatio on aina kiinnostanut jollain tapaa, mutta en oikein ole ikinä ymmärtänyt mitä se on ja mikä sen tarkoitus on. Lisäksi olen luullut, että se on jonkinlainen hokkuspokkusasia, vaikka sitähän se ei kyllä ole (paitsi jos aletaan puhumaan levitaatiosta, jota ei ikävä kyllä tällä kurssilla opetettu..) Paikan nimi on The Yoga Place ja kurssi maksoi 200 000 rp joka on vajaa 14e. Sen lisäksi otimme saksalaisen kaverini kanssa kolmen kerran joogapassin (toiset 14e) ja joogasimme siis myös joka päivä.

Paikka on ihan mielettömän kiva. Sen omistaa suht nuori pariskunta - rouva on jenkeistä ja sulho on hollannista. Kumpikin selvästikin olivat asialleen vannoutuneita ja kuulimme tarinoita kymmenen päivän hiljaisuus-treatista Intiassa, jonka aikana ei saa puhua, ei lukea, ei käyttää internetiä. Nukkuminen, kahdesti päivässä ruokaileminen sekä kirjoittaminen on kolmentoista tunnin päivittäisen meditaation lisäksi sallittuja. Lisäksi söimme navat täyteen terveysruokia ja tutustuimme maailman suloisimpaan joogakissaan! Se oli huonossa kunnossa kun omistajat sen löysivät, mutta nyt se nautti elämästään täysin rinnoin meditoiden turistien kanssa tai antaen näille lisä haastetta jooga tunneilla sijoittumalla vitaaleihin paikkoihin joogamatolla. Vaikka pelkäänkin kissoja ja en yleensä halua niihin koskea, tätä halusin koko ajan silittää ja olisin voinut jopa ottaa kotiin mukaan!

The Yoga Place sijaitsee Gili Trawangalla, joka tunnetaan bilesaarena, mutta bileet oikeastaan on ainoastaan osa saaren rantaa ja kun sieltä pääsee pois, on ympärillä todella hiljaista. Gili Trawangan ei ole mun lemppari kolmesta Gilien saarista, mutta se on niistä suurin ja kuuluisin. Kauemmasta Gili Airista tiedän enemmän uudenvuoden jälkeen, mutta viereinen pieni Gili Meno on kaikkein rauhallisin ja hiljaisin ja siksi juuri sopivin honeymoonmatkailijoille ja pariskunnille. Siellä olimme myös poikaystäväni kanssa ja se on rauhallisuudellaan ehdoton lempparini! Meditaatiokurssin jälkeen menimme sinne nautiskelemaan elämästä ja minun oli tarkoitus viipyä siellä useampi yö, mutta koko ensimmäisen yön valvoin niistäen ja aivastellen. Koska kaverini joutui palaamaan Balille sunnuntaina ollakseen maanantaina koulussa, päätin lähteä hänen mukaansa etuajassa. Yövyimme ecohostellissa, jossa periaatteessa nukuimme ulkona, ainoastaan sääskiverkko ympärillä. Koska täällä on sadekausi alkamaisillaan, on lämpötilat öisinkin aika korkeat ja ilman ilmastointia yölläkin saa vain makoilemalla hien pintaan. Lisäksi vessat ovat samanlaiset kuin Suomessa hyyssikät erätuvissa ja sähköttömillä mökeillä. Ainoa ero on, että täällä on vuoden ympäri se 30 astetta lämmintä ja haju on myös sen mukainen. Joten hostelli ei todellakaan ollut sopiva sairasteluun. Sunnuntai-iltana oli mukava päästä Bali-kotiin, varsinkin kun alkuviikko vielä meni sairastellessa. Tänään vaan vähän yskittää, mutta muutoin on reipas mieli.

Kolmen kuvaussession kuvat tulossa, kunhan nyt saan aikaseksi käydä ne läpi! Ja lisää sessioita pukkaa kun aika käy vähiin. Ensi viikonloppuna menemme islantilaisen Saran kanssa Lemboganille, joka on kuulemma ihana pieni saari Balin lähellä. Sitä seuraavana viikonloppuna menemme kulttuuririkkaaseen Ubudiin, jossa tarkoituksena on tavata myös healer, eli parantaja. Jänniä hommia tulossa, ei todellakaan ois aikaa flunssalle!

Kiinnostaisiko teitä kuulla lisää meditaatiokurssista? Mitä siellä opetettiin meditaatiosta, mitä tekniikoita kokeilimme ja miltä kaikki tämä tuntui? Meditaatio on periaatteessa aika yksinkertaista, mutta käytännössä ei yhtään niin helppoa ja mielelläni kerron kokemuksesta lisää.

Ihanaa tortai-iltaa sinne ilmeisen pimeään, mutta niin rakkaaseen koti-Suomeen!