Leikitään pieni ajatusleikki. Muistele pahin kipu, mitä olet koskaan kokenut. Paha migreeni, viisaudenhampaan poiston jälkeinen kipu, murtuma, ruokamyrkytys... Tai mikä ikinä herättää sinussa muiston kivusta tai äärimmäisen epämukavasta olosta.
Oleellista ei eutanasiassa ole se, että lääkärit ovat jo luovuttaneet, vaan se, että sen lisäksi sinäkin olet jo valmis lähtemään. Eutanasia ei päätä elämää, sillä näissä tapauksissa elämä päättyy joka tapauksessa. Sen sijaan se päättää kivun ja turhan kärsimyksen ihmiselämän viimeisinä hetkinä. Kenenkään ei tulisi enää kuolinvuoteellaan joutua olemaan reipas.
Sait jotain mieleesi? Nyt kuvittele, että tuo kipu on vasta alkua seuraavien viikkojen tai jopa kuukausien mittaiseen odotukseen. Sinulla on nimittäin todettu parantumaton sairaus ja mitään ei ole enää tehtävissä. Nyt enää odotellaan. Odotellaan, että luonto korjaa omansa pois ja kärsimys päättyy. Sillä aikaa lääkärit yrittävät parhaansa mukaan lievittää tuskaasi, mutta kivun pahentuessa ei lääkitystä voida samassa tahdissa lisätä.
Kipu on vain yksi muoto. Voi olla, että viimeiset ajat voit pahoin. Niin pahoin, ettei ruoka pysy sisällä. On nälkä ja heikottaa, mutta silti oksettaa. Läheisesi katsovat sinun kuihtuvan päivä päivältä pois pystymättä tekemään mitään. Entä miltä kuulostaa hukkuminen? Esimerkiksi keuhkosyövässä keuhkoihin kerääntyvä neste voi aiheuttaa samankaltaisen tunteen.
Kaiken tämän tuskan lisäksi kipua yritetään helpottaa leikkaamalla, piikittämällä, punkteeraamalla, mutta tässä tilanteessa rohkeutta ja sisukkuutta ei palkitakaan ruhtinaallisesti. Mahdollisuutta parantumiseen ei ole, vaan kaiken tämän tuskan jälkeen edessä odottaa edelleen väistämätön kuolema. Sinä et tiedä koska tuska päättyy. Etkä sinä, eikä läheisesi, voi tehdä kärsimykselle mitään. Ei auta kuin odottaa.
Ehkä vielä pahempi ajatusleikki. Mitä jos joutuisit seuraamaan vierestä kun joku rakkaistasi käy tämän läpi? Itse avuttomana joudut seuraamaan vierestä, osaamatta sanoa enää mitään tai pystymättä helpottamaan toisen tuskaa mitenkään.
Mihin tällä karmealla ajatusleikilläni tähtään? Kyllä, siihen pelottavaan ja tuntemattomaan asiaan, jota myös eutanasiaksi kutsutaan. Eutanasia tulee kreikankielestä ja tarkoittaa hyvää kuolemaa. Suomessa kerätään jälleen kansalaisaloitetta eutanasian sallimisen puolesta. Kyseessä ei ole heppoinen, yhtenä iltapäivänä omaisten painostuksen seurauksena tehty päätös, vaan prosessi, jossa yhdessä lääkäreiden kanssa punnitaan vaihtoehtoja elämän viimeisiin hetkiin. Kyseessä ei myöskään ole toimenpide, joka olisi pakollinen kaikille, vaan päin vastoin. Se on vaihtoehto ja mahdollisuus niille, jotka siihen haluavat tarttua. Ja itse ainakin toivon, että tarvittaessa minulla olisi mahdollisuus valita.
Tarkoitukseni on herättää ajatuksia tämän tärkeän asian puolesta ja tiedottaa niitä, jotka eivät tästä aloitteesta ole vielä kuulleet. Jos et jostain syystä kannata eutanasiaa, kunnioitan sitä. Jos kuitenkin olet sitä mieltä, että viimeisen kärsimyksen kohdalla toivoisit itsellesi ja läheisillesi mahdollisuuden rauhallisempaan ja kivuttomampaan lähtöön, niin käythän allekirjoittamassa tämän jo yli 38 300 allekirjoitusta saaneen kansalaisaloitteen.
Oleellista ei eutanasiassa ole se, että lääkärit ovat jo luovuttaneet, vaan se, että sen lisäksi sinäkin olet jo valmis lähtemään. Eutanasia ei päätä elämää, sillä näissä tapauksissa elämä päättyy joka tapauksessa. Sen sijaan se päättää kivun ja turhan kärsimyksen ihmiselämän viimeisinä hetkinä. Kenenkään ei tulisi enää kuolinvuoteellaan joutua olemaan reipas.
