Just smile

Haluaisin kauheasti kirjoittaa teille jotain.

Haluaisin puhua mun sydänsuruista liittyen Balilta lähtöön, haluaisin kirjoittaa viikon päässä vaanivasta kotiinpaluusta. Jotain haluaisin rustata parisuhteen jälleen näkemisestä tai pienestä, hyvälaatuisesta koti-ikävästä. Odotuksista ja peloista kotiinpaluuseen liittyen, ensi kesään liittyvistä huolista ja  mahdollisuuksista olisi myös kiva kertoa. Kotiväen terveyden tilasta huolehtiminen tai mietteet omasta jaksamisesta tänä keväänä olisi myös mainitsemisen arvoisia. Voisin präystäillä sillä, kuinka ihanaa täällä pohjois-Thaimaassa on tai itkeä sitä, kuinka pelkään jäätyväni hengiltä Suomen pakkasissa.

Haluisin kertoa teille niin paljon ja kuitenkaan minulla ei ole mitään sanottavaa. En vain löydä sanoja. En tiedä mitä sanoisin. Tai miten.

Koska tämä on selvästikin laatupostaus täynnä pelkkää asiaa, ei tähän turhanpäiväisiä kuvia tai mietelauseita edes tarvittaisi. Tänään kuitenkin tuli kadulla kyltti vastaan, joka jäi jostain syystä mieleeni. Siinä luki: Just smile. (Oikeastihan luin kyltin väärin ja siinä lopulta lukikin jotain muuta, jota en kuollaksenikaan muista, mutta tämä hymykehoitus oli minusta äärimmäisen osuva ja tarttuva!)

Hymyillään vaan. Ei aina tarvitse sanoa mitään. Ajan kanssa ne sanatkin varmasti löytyy. Ja onhan kaikki oikeastaan aika hyvin.

Hymyjä siis täältä kaukaa sinne pakkasten keskelle! :)

Jos ei suupielet muuten kaareudu, niin tässä muutama kuva, joista voi olla hyötyä. ;>