keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Meditaation alkeiskurssi osa 1


Istut mukavasti kolmelle pehmoiselle tyynylle. Hetken heiluttuasi löydät mukavan asennon, jossa todella pystyt suoristamaan selän  ja hengittämään vaivattomasti. Opettajan johdolla alat seuraamaan hengitystäsi. Sisään. Ulos. Sisään. Ulos. Tunnet pallean nousevan. Laskevan. Olet täysin rento, täysin tässä hetkessä. Tunnet olosi kevyeksi ja helpoksi, melkein kuin leijuisit ilmassa. Mielesi kevenee ja hiljalleen tyhjenee. Ajatuksen juoksu vaimenee, kunnes jäljellä on vain sinä ja hengityksesi. Ilma virtaa sieraimista sisään ja sitten ulos. Aika kuluu ja kun luulet löytäneesi ylimmän rauhan, hetkeä myöhemmin ymmärrät myös maailman kaikkeuden olemassa olemisen merkityksen.

Noooot. :D Haha näin oikeasti tapahtuu ensimmäisellä meditaatiotunnilla:

Istut mukavasti kolmen tyynyn päälle ja takamuksen painautuessa vasten pehmeää alustaa, alat jo pitämään tästä meditaatioasiasta. Pieni epäilys on olemassa selän suorassa pysymisestä.. Opettaja kyselee kaikkien aikaisemmat kokemukset ja odotukset tälle kurssille. Me olemme amatöörejä, mutta uteliaita amatöörejä. Kolmas kurssilainen on hermoromahduksen ja uusiutuvien paniikkikohtausten takia joutunut opettelemaan meditointia jo aiemmin, mutta haluaa oppia enemmän. Lopulta aloitamme.

Suljet silmäsi ja tarkoituksesi on seurata hengitystäsi ja palleaasi, joka kohoaa ja laskee sisään- ja uloshengityksen tahtiin. Sisään. Ulos. Vitsi miten siistiä ollaan meditaatiokurssilla! Ai niin, sisään, ulos.  Voi jos joku voisi ottaa tästä nyt kuvan, se näyttäis hyvältä blogissa! Ulos. Tämä paikka on ihana, avokado-feta-voileipä jonka tänään söin - omnom. Aaaargh sisään! Ulos! Nythän se onnistui, en ajatellut mitään! Paitsi nyt taas ajattelen. Huoh.. Sisään. Ulos. Sisään. Keskity. Sisään. Ulos. Kärpänen. Jalalla. Opettaja sanoi, ettei saa liikkua. Sisään. Onkohan se sittenkin sääski? Mitä jos se on denque-sääski! ULOS! Älä liiku! SISÄÄN. Heikottaa. Tämä ei varmaan ole ihan luonnollinen hengitys.. Uuuuuuulos. Parempi. Sisään. Kauankohan me ollaan jo istuttu tässä? ……..
Ja tätä jatkuu 20 minuuttia.

Mutta jotain opin jo ensimmäisestä tunnista. Tärkeintä meditaatiossa on olla tässä hetkessä. Siihen tarkoitukseen hengityksen seuraaminen on hyvä keino, sillä se jatkuu koko ajan, se on helppo tuntea ja koska tunne muuttuu koko ajan, siihen on helppo keskittyä. Tai helppo ja helppo.. Meditointi tuntui oikeastaan enemmän mielen nyrkkipainilta, mutta jo kolmessa päivässä keskittyminen hiljalleen helpottui. Opettaja sanoi, ettei itseensä saa turhautua, vaikka ajatus karkailisi. Ajatukset piti vain huomioida ja antaa jatkaa matkaa ja itse palata takaisin hengityksen pariin. Välillä tuntui, että ainoa hyvä asia koko meditaatiossa on kolme pehmeää tyynyä… Mutta kun ensin vartti meni todella nopeaa ja toisella kerralla parikymmentä minuuttia vielä nopeampaa ja pieniä onnistumisen elämyksiä oli jo kertynyt, alkoi meditaatio tuntua itse asiassa aika mielenkiintoiselta. Aloin jo odottamaan seuraavan päivän oppituntia.

Voin kuvitella meditaation olevan vahva työkalu sellaisina elämän ajanjaksoina, kun stressi on päällimmäinen tunne ja kaikki ahdistaa. Kymmenen minuuttiakin ilman tuota tunnetta voi tehdä ihmeitä. Useita positiivisia tutkimustuloksia on jo olemassa meditoinnin terveysvaikutuksista. Tarkoitus on olla läsnä tässä hetkessä miettimättä sen enempää onko se hyvä vai huono. Pitkällä aikajanalla meditointi lisää mindfullnessia, eli länsä oloa tässä hetkessä jokapäiväisessä elämässä ja se taas lisää tyytyväisyyttä, onnellisuutta ja hyvinvointia. Kuinka monta kertaa olet pysähtynyt ja miettinyt mitä olitkaan tekemässä? Tai laitoinkohan jo teehen sokeria? Lukitsinko auton ovet? Jätinkö kahvinkeittimen päälle? Minne laitoin kädessäsi olevan esineen tai päässäni olevat silmälasit?
Niinpä.


Ilmeisesti meditaatio on myös hyvin yksilöllinen asia, joten oikeaa ja väärää ei ole. On vain hyviä onnistumisia. Joten kokeilepa tätä ensi kerralla kun sinulla on itsellesi aikaa vartti.

Harjoitus 1.

-Laita kello soimaan 15 minuutin päästä
-Istu mukavasti - ehkä niin, että polvet ovat lantion alapuolella, tai mikä tahansa tuntuu sinusta hyvälle. Kädet lepäävät polvien päällä tai sylissä, selkä on suora, sillä se itseasiassa vaatii vähemmän työtä kuin pyöreän selän paikoillaan pitäminen. Älä makoile, koska muuten nukahdat helposti.
-Valitse paikaksi jokin rauhallinen ympäristö, jotta häiriötekijöitä olisi mahdollisimman vähän.
-Ala seuramaan hengitystäsi. Tunne kuinka pallea nousee ja laskee kevyesti hengityksesi tahdissa. Hiljennä ääni pääsi sisällä ja anna muidenkin ajatusten tulla ja mennä. Jos yrität pakottaa mielen hiljaiseksi, on se kuulemma kuin yrittäisi läiskiä veden pintaa tasaiseksi. Joten ihan rauhassa vaan.
-Jos tunnet epämukavuutta, kutinaa, halua liikkua, ihan mitä vain, älä reagoi siihen. Sen sijaan katso miltä hetken päästä tuntuu, sillä jokainen sisään- ja uloshengitys on uusi hetki. Anna itsellesi vapaus olla reagoimatta ulkoa tuleviin ärsykkeisiin.
-Jos ja kun mielesi harhailee, palaa vain rauhassa hengitykseen.
-Voit myös tunnustella, kuinka ilma kulkee sieraimista sisään ja ulos.
-Älä tarraudu ajatuksiin, edes niihin positiivisiin.
-Tarkoituksesi on tarkastella nykyhetkeä ilman minkäänlaista arviota siitä.
-Mikään ei ole niin tärkeää, että sinun täytyisi juuri nyt miettiä sitä.
-Anna itsellesi anteeksi ja koita olla turhautumatta.
 

Ystäväni oli ensimmäisen tunnin jälkeen erittäin turhautunut ja ahdistunut, mutta oma mielenkiintoni vain kasvoi entisestään ja parin viimeisen kerran jälkeen olin vakuuttunut, että tämä on asia, jota ehdottomasti täytyisi harjoitella. Varsinkin kun itselläni on niin vilkas mieli, että joskus se metelöi niin kovaa, että nukkumattikin pysyy loitolla. Jos jotenkin onnistuisin hiljentämään sen helposti niinäkin iltoina, olisi se jo pieni ihme.
Jotta tämä postaus ei paisu enempää, kaksi viimeistä päivää ja niiden harjoitukset laitan ensi kerralla. Luvassa mm. laskuharjoitus, kävelymeditointia, kehon tarkkailua, esimerkkejä muista meditaatiotavoista sekä ahaa elämyksiä.  

Millaisia kokemuksia teillä on meditaatiosta? Ehkä kokeilet sitä nyt ensimmäistä kertaa? Miten kävi?:)

2 kommenttia:

Kiitos kaunis kommentista! <3