Huonoista oloista tulevat lapset

Viime viikolla vierailtiin Asia Center Foundationilla, jossa huonosta oloista tulevat lapset pääsevät ilmaiseksi kouluun ja jonka ansiosta lasten tulevaisuus näyttää ainakin hieman valoisammalta. Suurin osa lapsista tulee todella köyhistä tai muuten vain hyvin huonoista olosuhteista.

Asia Center Foundation tarjoaa turvallisuuden tunteen lisäämiseksi lapsille päiviin rutiineja, jotka ehkä kotioloissa heiltä puuttuvat kokonaan. Lapset saavat kyydin kouluun ja ovat koko päivän turvallisessa ympäristössä. Samalla lapsilla on mahdollisuus oppia ja päästä aikoinaan jopa yliopistoon.

Harjoittelupaikkani tarjoama Asia Exchange tekee tämän, sekä erään Balilaisen kohteen kanssa yhteistyötä. Joka vuosi osa vaihto-oppilaiden lukukausimaksuista menee näiden lasten hyväksi. Tänä vuonna Phuketin koululla oli käynyt onnettomuus. Eräänä maanantaiaamuna, jolloin koulu oli sattumalta poikkeuksellisesti kiinni, pihassa ollut puu kaatui koulun katon läpi. Kukaan ei onneksi siis loukkaantunut onnettomuudessa, mutta muutoinhan tilanne näytti huolestuttavalta, sillä katossa oli iso reikä, eikä oppitunteja voitu järjestää. Jotta katto saataisiin korjattua nopeasti, antoi Asia Exchange joka vuotisen avustuksensa tänä vuonna etuajassa. Myös paikalliset rakennusmiehet osallistuivat hyväntekeväisyystalkoisiin tekemällä työnsä palkattomana. Kolme viikkoa myöhemmin katto oli kuin uusi ja lapset pääsivät palaamaan kouluun.

Kun kuulin tulevasta vierailustamme, valmistauduin pitelemään kyyneliä ja kerroin itselleni, että minun olisi pidettävä itseni kasassa. Kun vierailupäivä lopulta koitti, osoittautuivat kaikki odotukseni täysin vääriksi. Koululla oli äärimmäisen hyvä ja iloinen tunnelma. Lapset ottivat meidät vastaan nauraen ja kiljuen, eivätkä millään malttaneet pysyä toisessa huoneessa, kun koulun johtaja esitteli meille koulun toimintaa. Aluksi saimmekin aivan ihanan aidon tanssiesityksen ja vähän myöhemmin pieni lapsikuoro lauloi meille englanniksi laulun! Kertosäe kuului näin: Thank you, Thank you very much, For everything you do for us! Lapset eivät siis puhu sanaakaan englantia, mutta tämän laulun he olivat opetelleet muunmaalaisia vieraita varten!<3 Se oli jotain niin uskomattoman hellyyttävää ja monet vaihtaritkin olivat aika liikuttuneita. Uskon, ettei moni heistä edes tiennyt olevansa mukana tällaisessa projektissa.

Kun "muodollisuudet", jos niitä nyt sellaisiksi voi kutsua, oli ohi, pääsimme leikkimään lasten kanssa. Värittäminen ja muovailuvahalla leikkiminen ovat erinomaisia aktiviteetteja, vaikkei leikkijöillä olisi yhteistä kieltä. Lapset nauttivat kun heistä otettiin kuvia ja innoissaan he kiipesivät vaihtareiden syliin ja tulivat iloisesti juttelemaan näille thaiksi. Lopuksi saimme ostaa t-paitoja, käsirenkaita ja juomapulloja ACF logolla. Vaihtareita on Phuketissa niin paljon, että menimme kahdessa eri ryhmässä ja koulun johdon yllätykseksi ensimmäisen ryhmän jälkeen paidat olivat loppu! Ja vaihtareista näki, että he haluaisivat tehdä vielä niin paljon enemmän näiden lasten hyväksi ja moni jättikin sähköpostiosoitteensa, jotta voivat tulla maalaamaan tai leikkimään lasten kanssa tulevan lukukauden aikana. Itseäni ihan vihlaisi, etten olisi Phuketissa enää niin kauaa, että voisin mitään tehdä, mutta lohduttauduin ajatuksella, että ehkä sitten Balilla.

Päivä tiivistettynä. Oli hienoa nähdä Phuketin toinenkin puoli, ei ainoastaan rantaa, bileitä ja aurinkoa. Oli myös hienoa nähdä miten lapset nauttivat olostaan ja olivat niin energisiä ja innostuneita. Toisaalta jäin miettimään, miten sopeutuvainen ihmislapsikin on.. Näidenkin lasten kotiolot voivat olla äärimmäisen kaukana esimerkiksi omista lapsuuden aikaisista oloistani, mutta silti jo muovailuvahasta voi tulla niin kovin onnelliseksi. Tai ehkä juuri siksi..