Ihana kauhea Thaimaa

Juhuu! Muistatteko minua? Minä olen se tyttö, joka kirjoittaa tätä blogia, muttei ole käynyt täällä viikkoon.. Ai muistat? No kiva!!

Mä en tiedä edes mistä aloittaisin… Olen viikon ollut Phuketissa ja eilen lensin Bangkokiin. Koska pieni flunssa yrittää puskea päälle, en ole täällä Bangkokissa vielä tehnyt muuta kuin nukkunut ja hakenut kulman takaa ruokaa.

Mitä voisin kertoa.. No aloitetaan vaikka alusta. Kun lähdin taksilla painelemaan lentokentältä kohti yliopistoa, en todellakaan voi sanoa, että minun ja Phuketin välillä olisi ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Ei se minua inhottanut, muttei myöskään niin sanotusti vienyt jalkoja alta. Kaikki oli kauhean kulunutta ja likaista, liikenne kerrassaan sekopäistä ja kaikkialla näytti suhteellisen ränsistyneeltä ja köyhältä. Illalla ahdistuin hyvin tuttavallisesti käyttäytyvistä tuntemattomista miehistä ja mietin jopa tukkani värjäämistä ylimääräisen huomion välttämiseksi.

Kuitenkin jo samana päivänä aloin huomaamaan, kuinka Thaimaan viehätys hiipii hiljaa ja jää lopulta asumaan jonnekin sydämen syövereihin. Ihmiset ovat ystävällisiä, sää on lämmin vaikka sataisi kaatamalla vettä ja kaikki, ihan kaikki on halpaa. Thaimaassa on niin uskomattoman helppo olla länsimaalaisena. Tällä viikolla olen jopa tuntenut syyllisyyttä siitä, että olen vain sattunut syntymään suomalaiseksi, ja minulla on paikka johon mennä, jossa kaikki on minulle puoli ilmaista. Toisin kuin paikalliset, joilla kandintutkinnolla kuukausipalkka on 250 euron hujakoilla ja sekin on kuulemma jo hyvä. Eihän sellaisilla tuloilla voisi ikinä matkustaa edes Amerikkaan! Joten nekin paikat, missä minä koen ruuan olevan naurettavan halpaa, ei paikallisilla ole edes varaa käydä. Ehkä jätän tämän aiheen tällä kertaa tähän, sillä tämähän on vasta alkua siitä "maailman tuskasta", jota täällä väistämättä aina välillä kokee.

Viime viikko oli superkiireinen, niin kuin hiljaisuudestani ehkä voi päätellä. Tiistaina saapuessani yliopistolle en saanut yhteyttä ihmiseen, jonka piti olla minua vastassa. Varmaan tunnin elekielellä käydyn keskustelun jälkeen paikallisten tyttöjen kanssa, pääsin kampuksella sijaitsevaan hotelliin ja lopulta jopa huoneeseeni. Suunnitelmani oli mennä kuuntelemaan Thai-kulttuurista kertovaa luentoa, mutten tiennyt missä se on, joten jäin muutamaksi tunniksi hotellille nukkumaan. Illalla pääsin jo skootterin kyytiin ja tiesin heti, että skootterilla ajo tulisi olemaan minulle iso ongelma.

Keskiviikkona käytiin ostamassa opiskelijoille koulupuvut, torstaina vierailtiin Asia Center Foundationilla, joka on Asia Exchangen, eli harjoittelupaikkani tarjoaman yrityksen yhteistyökumppani. Siellä huonoista oloista tulevat lapset pääsevät käymään ilmaiseksi koulua, eli ovat päivät turvassa ja oppivat samalla jotain. Mutta se oli niin pysäyttävä ja hieno kokemus, että siitä kerron vielä erikseen lisää. Torstaina oli myös illalla erään opiskelijan synttärit, joita juhlistettiin allasbileiden muodossa. Ilta meni rattoisasti, jos ei huomioida lasin sirua jalassani tai sitä, että eräs opiskelija tuli terassin katosta läpi… Perjantaina lähdettiin Kho Phi Phi-saarelle viikonlopuksi, josta ehdottomasti kerron myös vielä lisää, mutta josta voin nyt jo sanoa, että minulla oli perjantaina baarissa palvelija, hypin tulihyppynarulla, kokeilin vedenalaiskuvausta, juoksin apinoita karkuun ja valvoin yöt vahtien sänkyäni muurahaisilta.

Eilen ja toissapäivänä sitten olikin ns, toimistopäivä, eli kävin kaikki melkein pari tuhatta ottamaani kuvaa läpi ja kirjottelin Iltalehdenblogiin yhteistyökumppaneistani ja kaikkea muuta pientä, mitä olo on antanu periksi. Iltalehden blogista muuten löytyy myös mun matkustuspäivä kirja Suomesta Phuketiin. Koska maanantai oli viimeinen ilta Phuketissa, käytiin myös paikalla olevien opiskelijoiden kanssa vielä päivällisellä ennen pakkaamista. Eilisestä ja tästä päivästä jo kerroinkin sen mitä tästä nyt on kerrottavaa. Coldrexille on ollut käyttöä ja toivon, että olo helpottaa, sillä tänään alkoi täällä Bangkokissa opiskelijoiden orientaatiot ja missasin jo ekan päivän. Mutta jotta näitä juttuja jaksaa joku lukea, pistän tälle tekstille pisteen ja alan jo kirjoittelemaan seuraavaa. Lupaan, ettei siihen mene taas viikkoa!

Tässä vielä pieni sneak peak viime viikkoon kuvien muodossa.