Korut, hellyys ja Flow(parkki)

Ihania kesäpäiviä! Tämä viikonloppu on taas ollut mielettömän ihana, varsinkin kun otettiin varaslähtö jo perjantaina!

Perjantaina käytiin syömässä Panzo Villassa, ja yllätyin erittäin positiivisesti niiden tarjoilemasta gluteenittomasta juustohampurilaisesta! Paras hamppari, mitä olen vähään aikaan syönyt. Ja vaikka sämpylä oli normaaliin verrattuna aika mini, oli se mulle just sopiva. Hampurilaisen jälkeen käytiin jäätelöllä Hämeenlinnan torilla. Sit lähdettiin valumaan rantaa kohti, jonne oli sovittu treffit ystäväpariskunnan kanssa. Matkalla nähtiin mainos frozen yougurtista ja niinpä me mentiin syömään vielä yks jäätelö puoliksi :D Oonko muistanu sanoa, että mun K on täydellinen mies?
Ilta sit istuskeltiin sellaisen ankkuroiduin ravintolalaivan kannella ja höpötettiin kuulumiset ja katseltiin flightbordausta, sekä äärimmäisen ruskettunutta keski-ikäistä miestä, jolla oli lyhyemmät shortsit kuin minulla, ja joka lopulta riisui nekin ja tepasteli ympäriinsä pelkissä mustissa tangoissa. Jälleen yksi näky, jota en saa verkkokalvolta pois.

Lauantai oli viikonlopun kohokohta, sillä vierailtiin Vierumäen Flowparkissa! Se oli ikään kuin minun synttärilahja K:lle. Flowparkissa on siis puihin sidottu ratoja, joita suoritetaan monen metrin korkeudessa vaijereihin luottaen. Homma oli tosi hyvin järjestetty ja kun pakollinen testirata oli suoritettu hyväksytysti, päästiin tosi toimiin. Ihastuttiin paikkaan niin, että ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä takaisin!

Maasta käsin ensimmäiset pari rataa näyttää ihan kakkupalalta, mutta kun nousee ensimmäiset tikkaat, alkaa päässä heittää. Alkumetreillä kirosin itseäni ja melkein itkua väänsin, että olin moisen idean edes keksinyt! Seuraavalla radalla jäimme yhden kauhistuneen tytön taakse ja jouduimme aika kauan odottelemaan ja kannustamaan häntä ja siinä ajassa kerkesi jo tottua korkeuteen, eikä loppu matka tuntunut enää ollenkaan niin pahalta.

Näin urhoollisesti hymyilee kauhusta jäykkä Karoliina! :D 

Toiseksi viimeinen rata oli vielä korkeammalla, mutta sinne oli kauhea jono ja ukkonen alkoi jyrähdellä, joten päätimme suosiolla lähteä syömään. Ensi viikonloppuna sitten. Viimeinen rata on vielä korkeammalla ja vaatii jo aika paljon fyysisyyttä, joten sinne minulla ei ole asiaa, ei nyt eikä koskaan.

Flowparkkiin voi mennä vain katselemaan radalla seikkailijoita tai sitten voi ostaa itselleen lipun, joka on koko päivän voimassa, 22e normaali hinta ja opiskelijat 18e. Kannattaa ehkä tehdä varaus etukäteen, jotta saa varmasti heti valjaat. Mukaan kannattaa ottaa hanskat, esim puutarhahanskat ovat oikein passelit. Paikan päältä saa myös kolmella eurolla ostettua aivan kelvolliset hansikkaat, jotka mekin ostimme ja jotka lähtevät ensi viikonloppunakin mukaan. Jos tulet kauempaa, niin yö kahden hengen huoneessa, aamiainen sekä lippu Flowparkkiin oli muistaakseni 69e, eli ei todellakaan paljoa. Vierumäellähän on parkin lisäksi paljon muita aktiviteettimahdollisuuksia, sillä vieressä on urheiluhalli ja paljon erilaisia kenttiä. Vierumäen lisäksi samanlaisia parkkeja on käsittääkseni myös ainakin Turussa ja jossain Jyväskylän lähellä.

Jos paniikki iskee, niin radoilta voi tulla keskenkin alas. Meidänkin kolmen tunnin aikana tuli monta pelastustehtävää, työntekijöillä ei auta paljon päätä huimata ja hyvässä kunnossakin saa olla. Itsekin olen tämän päivän kyllä ollut hyvin tietoinen eilisestä lihastyöstä. Ja vaikka tankotanssija olenkin ja puristusvoiman ei pitäisi olla huonoimmasta päästä niin nuita vaijereita puristaessa (ehkä turhan kovaa) alkoivat myös kädet väsyä. Eli ihan reenistä käy! Aikaa kannattaa varata ainakin pari tuntia, vaikka kävisi vain helpoimmat radat, sillä on paljon kiinni muista ihmisistä ja omasta henkisestä ja fyysisestä tilasta, kuinka kauan radassa saa aikaa kulumaan. Jälkeen päin olo oli niin kuin olisi päivän viettänyt Linnanmäellä – samanlainen adrenaliinipölly jäi päälle.

En ymmärrä miksi puiston nimi on Flowpark, sillä ainakin oma meno oli flowsta kaukana. Minun mielestä flow on enemmänkin uima-altaan päästä päähän ajelehtimista suloisessa etelätuulessa isolla uimapatjalla, pidellen toisessa kädessä päivänvarjollista drinkkiä.. Mutta summa summarum, oli ihan älyttömän kivaa ja suosittelen kaikille polttari-ja synttäriporukoille, erilaisia treffejä toivoville pariskunnille, itsensä ylittämistä himoitseville kaveruksille tai ihan kelle vaan, joka on aina halunnut leikkiä Tarzania tai Indiana Jonesia – mutta silleen turvallisesti.

 

 Kuvan ylälaidassa on viimeisen radan alkupää. Vähän turhan korkealla..

Toivottavasti ens viikonloppuna saadaan vielä parempia kuvia!

Missä kaikkialla näet ihmisiä?:) 

Eilen kiipeilyn ja adrenaliinin jälkeen käytiin matkalla syömässä ja sitten tultiin kotiin viettämään leffailtaa. Katsottiin vähän erilainen elokuva tavallaan vahingossa. The Intouchables on ranskankielinen elokuva ja ennakkoluuloista huolimatta se yllätti meidät iloisesti. Se oli saanut hyvät arvostelut joka paikassa, mistä katsoin, mutta silti meinattiin vaihtaa elokuvaa kun tajuttiin, että siinä puhutaan ranskaa. Kaukosäädin oli kuitenkin piiloutunut ja niin jouduimme antamaan elokuvalle mahdollisuuden. Onneksi. Se oli ihana tarina ja voin suositella sitä jokaiselle, joka on kyllästynyt Hollywoodin erikoisefekteihin ja kaipaa tarinalta vähän enemmän. Tarina perustuu tosi tapahtumiin ja  henkilöhahmot sekä näyttelijät olivat kerrassaan ihastuttavia ja elokuvasta jäi todella hyvä mieli!  Lisäksi elokuvaillasta teki täydellisen se, että me istuttiin K:n kanssa eri päissä levitettyä sohvaa ja hieroimme toistemme jalkoja KOKO elokuvan ajan! Voi sitä rakkauden määrää, jota minunkin varpaat eilen sai. :) <3

Tänään ollaan oltu tosi ahkeria. Ollaan tehty suursiivous, laitettu piha kuntoon ja koirakin on nyt huollettu. Ilta voitiinkin sitten hyvällä omalla tunnolla nautiskella auringosta ja terassista lukemalla lehtiä ja kirjoja aurinkotuoleilla. Juotiinpa me jopa siiderit ja oluet. Kaiken hulinan jälkeen kylmä lakkasiider teki kyllä hyvää! Kirjoittelin äsken matkablogiinikin juttua ja sen voi käydä lukemassa huomenna.

Laitan tähän loppuun vielä ne kaksi viime viikonlopun viimeistä projektia. Tein siis riipuksen ja sormuksen. Tämä on jo riipus 2.0 sillä ensimmäinen tippui terassin lautojen väliin ja oli siten lopullisesti menetetty tapaus. Siihen etsin sivun, jossa oli lähekkäin hauskoja sanoja ja leikkasin yhden ainoan palasen, kun taas tähän versioon etsin minulle tärkeitä sanoja ja kokosin niistä sanapilven. Sormus taas oli ihan extempore työ kun kirjan lopussa oli tuo ihana the end. Pakkohan siitä oli jotain tehdä. Vaikka nyt olen kyllä sitä mieltä, että siinä pitäisi lukea, että "let the story begin", mutta tuo the end sopii hyvin tähän päivään, sillä se on ohi nyt.
Viikonloppu nimittäin. Siispä oikein iloista ja helteistä viikonalkua! :)